Nappeja

Kuva_napit1Koko päivän on satanut ja ilma on harmaa. Olo tuntuu samanlaiselta. Mikään ei erikoisesti huvita ja kaikki tuntuu tylsältä. Niinpä päätin sukeltaa käsityölaatikkoon ja järjestää napit. Ja se olikin oikeastaan aika mukavaa!

Napit ovat jo pitkään olleet aivan sekaisin ja vaikka lokerikko niitä varten on jo pitkään ollut kaapissa ei nappien järjestämisestä vain ole tullut mitään. Nyt järjestys on mukava ja tarvittavat napit, soljet ja muut löytyvät helposti. Vanhaan laatikkoonkin ne oli toki järjestetty, mutta aina kun kannen avasi ja napit kupsahtivat ylösalaisin oli järjestys taas hiukan sekaisin. Ja joka kerta, kun kansi avattiin ja kallistettiin meni järjestys taas enemmän sekaisin ja lopulta ei enää mitään järjestystä ollutkaan.

Saman järjestelyinnon kohteeksi joutui myös puutarhalaatikkoni eli nyt on sitten siemenpussitkin siisteissä riveissä – kunnes laatikko sitten taas seuraavan kerran kupsahtaa nurin…

Kuvassa on muuten muutama aarre. Erityisesti sinikukalliset napit ovat muistorikkaat. Ne olen saanut Englannin tuliaisina ollessani noin 7-vuotias.

Alushameongelmia

Kuva_alushame1Kesäkuussa vietetään jälleen häitä. Viimeksi minulla oli häissä keskiaikainen puku, mutta tällä kertaa ajattelin asua edwardiaaniselta ajalta. Tai ainakin jotain sen suuntaista. Isoin ongelma on tällä hetkellä alushame, jota ei ole tai ei ainakaan oikean mittaisena. No, vielä ehti hyvin ommella, mutta muutama mutka on silti matkassa. Kävin kangasvarastoni läpi ja huomasin, että päälyshameeseen löytyisi kyllä enemmän ja vähemmän kangasta, mutta juhlavaan alushameeseen ei. Jos teen alsuhameen arkisesta kankaasta, hameen muoto ei tule olemaan sama ja puuttuuhan siitä se ajalle tyypillinen kahinakin! No, vierailu kangaskauppaan on siis edessä jahka saan päätettyä, mikä tulee olemaan alushameen helman ympärysmitta.

Pengoin myös iltasella pitsi- /brodyyrikorin aarteita. Niistä saisi alushameen koristukset helposti. Valikoimaakin tuntui olevan vielä ihan mukavasti jäljellä. En ole arkisimpiin alusvaatteisiin vielä jaksanut noita pitsejä pahemmin ommella. Jotenkin se on tuntunut hiukan turhalta, vaikka mukaavahan se olisi laitella pitsireunukset ja muut ihan arkisiinkin alushameisiin. Huomasin iltasella myös, että muutama pitsivyyhti on jossain muualla kuin pitäisi. Muistan ihan varmasti pari kerää, jotka kai siten ovat yhä autotallissa. No, kevään mittaan nekin varmaan löytyvät.

Huomasin myös, että ompelun ja puutarhan yhdistäminen ei suju ihan ongelmitta. Päivät venyvät aika pitkiksi tuolla ulkona ja silloin ei enää oikein jaksa tai ehdi ommella iltaisin niin kuin talviaikana. Taitaa olla niin, että vaatteiden ompelut kuuluvatkin pian enemmn tuonne puutarhakauden ulkopuolelle. Käsinompelu vie kuitenkin aikamoisen paljon aikaa ja se ei taida sopia yhteen toisen aikasyöpön kanssa. Eipä kai siinä muu auta kun huristella tuo alushame kiltisti ompelukoneella…

Raffinoidut elintarvikkeet

raffinoidut elintarvikkeetValkoisia vehnäjauhoja tuntuu nykyään olevan joka paikassa. Jos ostat ruisleipää saat olla tosi tarkkana oletko todella ostamassa ruisleipää vaiko jotain, joka vain muistuttaa sitä. Meille syötetään aikamoisen monessa paikassa jauhoja, joissa ei ole mitään jäljellä – paitsi tyhjiä hiilihydraatteja.

Pitkään aikaan en ole ostanut valkoisia vehnäjauhoja. Meillä on niitä kyllä aina muutama pussi kotona siltä varalta, että leivon jotain, mihin ei voi muita jauhoja käyttää. Meidän valkoiset vehnäjauhot tulevat Lassilan luomutilalta samalla kuin jauhettavat jyvätkin. Pulla ei maistu pullalta, jos siihen käyttää muita jauhoja ja täytekakku vasta omituinen onkin. Avain onkin siinä, että pullaa ja kakkua ei pitäisi syödä joka päivä – ei edes joka viikko! Kreetalla eivät tällaiset makeat herkut kuuluu arkeen. Siellä makeat herkut ovat kiinteästi osana juhlia. Suomessa makeaa on nykyään totuttu pupertamaan pahimmillaan joka päivä. Ennen Suomessakin vehnäset kuuluivat juhlaan – leivottiin suuria pullakransseja. Nykyään valkoinen vehnä ja sokeri kuuluvat jokapäiväiseen ruokavalioon ja täysjyväviljan maku ja siitä tehdyn leivän koostumus tuntuvat kummallisilta. Mielenkiinnosta yritin löytää kaupasta vaaleaa leipää, jossa ei olisi valkoisia vehnajauhoja käytetty. En löytänyt ainakaan meidän kaupan valimoimista. (Se ei tietenkään tarkoita etteikö sellaista leipää jossain myytäisi. ) Nekin, joiden päällä mainostettiin isolla täysjyvävehnää, olivat sulkeneet sisäänsä myös valkoisia höttöjauhoja.

Pitkästä aikaa kävin myös paikallisen kaupan jauhohyllyä ihmettelemässä. Ja asia oli juuri niin kuin muistinkin. Valkoiset vehnäjauhot ovat huomattavasti halvempia kuin täysjyvävehnäjauhot.Eräs jauhofirma, jonne soitin, tuumi valkoisten venhnäjauhojen olevan ns. peruselintarvike. Tämä kuvastaa hyvin nykyistä käsitystä. Valkoiset höttöiset vehnäjauhot ovat ihmisten perusruokaa. Toisin sanoen me suomalaiset syömme vapaaehtoisesti – joka päivä – jotain sellaista, jonka pitäisi olla harvinaisempi juhlaleivonnaissa käyetty aines. Asiassa on jotain pahasti pielessä. Arkiruuan pitäisi sisältää ravintoaineita, joita ei valkoisissa vehnäjauhoissa ole.

Monesta muustakin tuotteesta käytämme ravintoköyhän version. Sokeri, suola ja jopa riisikin ovat pitkälti ravintoaineksista puhdistettuja. Onneksi näitäkin tuotteita alkaa löytyä tavallisistakin kaupoista parempina versioina. Kokemuksesta voin kertoa, että Urtekramin puhdistamaton, hieno merisuola on huomattavasti paremman makuinen, kuin tavalliset valkoiset suolat. Eikä siihen ole tarvinnut lisätä edes sitä paakkuuntumisenestoainetta, jota nykyään niin monesta tuotteesta löytää (mm. raastetut juutot ja suola) Jos paakkuja jostain syystä ilmenee hajoavat ne ihan yksinkertaisesti pienellä sormien liikuttamisella pussin päällä. Se ei liene liian vaivalloista ja varmasti se on parempi vaihtoehto kuin lisäaineen lisääminen! 😛

Kreetalla rasvaisia, makeita, vehnäjauhoisia herkkuja syödään harvoin. Siellä leipä on täysjyväviljasta leivottua ja usein se on ohraa, mutta myös täysjyvävehnää käytetään. Makeutta päiväänsä kaipaava syö joskus joghurttia hunajalla tai vaikkapa hedelmiä ja saa samalla hyödyllisiä ravintoaineita.

Terveellinen ruoka ei tarkoita, että ruoka maistuisi pahalta. Ennen kaikkea se on hauska matka uusiin makuelämyksiin ja siinä sivussa saa huomata makumieltymyksiensä muutuvan ja oman olonsa kohentuneen. On yllättävää huomata, kuinka moneen asiaan hyvä, terveellinen ruoka vaikuttaa!

Löytö vuosien takaa

Kuva_kirppispuku1Oli melkein vahinko, että satuin tämän löytämään eräältä kirppikseltä joskus viisi vuotta sitten. Toisaalta kirppislöydöt ovat melkein aina vahinkoja…. Silloin etsiskelin lähinnä lasten vaatteita ja joskus mukaan sattui tarttumaan jotain muutakin, mutta yleensä vain lasten vaatteita.

Juhlavan ”oloasun” kangas on kaunista, vain hiukan kiiltävää ja ihanan tumman sinistä. Kullanvärinen, 7 senttiä leveä kirjonta kiertää kaula-aukon ympäri . Vyötärön paikkeilla on toinen isompi rypäs koristelua ja asun hihansuut ja itse asiassa kaikki reunat on koristeltu samaisella kullanvärisellä nauhalla. Puvun sisäpuolella on kangasvyö joka sidotaan vyötäisille. Asu on pitkä eli yltää nilkkoihin saakka. Tämä on varmasti yksi ihanimpia löytyöjä ikinä!

Kirppislöytöjä

Kuva_kirppispaita1Viime viikolla pääsin todella pitkän ajan jälkeen kiertelemään kirppiksillä. Aiemmin olen aina kohtuu säännöllisesti kiertänyt niitä, mutta viime vuonna aika eikä energia vain riittänyt enää koluamaan aarreaittoja säännöllisesti. Ja aarreaittoja kirppikset monesti ovat. Niin se vain on, että toisen turha on toisen aarre.

Vaatekaappini sisältö on kokenut viime aikoina kovan muutoksen. Keskiaikaiset vaatteet ovat saaneet alkaa hiukan väistyä hiukan käytännöllisemmän vaatteen tieltä. Osa tunikoiden kanssa käytettävistä hameista toimii kohtuu hyvin vielä 1890-1900 luvun vaatteena. Ainakin mielikuva on oikea, vaikka ulkonäkö niillä ei ihan oikea olekaan. Kirppislöydöt eli kasa koristeellisia valkoisia puseroita, joista osa toimii ihan sellaisenaan ja osasta saa materiaalia muokata toisia paitoja, sopivat näiden hameiden kanssa hyvin ja autotallista löytyneet kankaat olisi tarkoitus jalostaa aikakauden mukaisiksi hameiksi. Paljon olisi siis puuha edessä. Se on ehkä mukavinta tässä nykyisessä systeemissä, että pystyn hyödyntämään kirppisten tarjontaa ihan toisella tavalla kuin keskiaikaisten asujen kanssa. Ja onhan sekin mukavaa, kun voi yhdistää useamman rakkaan asian samaan pakettiin!

Valmis alushame – tai ainakin melkein

Ensimmäinen 1890-luvun hameeseen sopiva alushame on valmistunut. No, muutaman piston siihen voisi vielä tehdä, jotta vyötäröllä oleva hakassysteemi olisi parempi, mutta en taida ihan vielä viitsiä tehdä sitä loppuun. Hameen malli ei nimittän ole ihan se, mitä halusin. Se kyllä toimii, mutta ei ihan niin kuin suunnittelin. Niinpä tällä viikolla saksitaan uudet kappaleet kangasta ja testataan toista versiota, jonka mukaan sitten toivottavasti saadaan aikaan ihan oikeakin hame.

Kokeilin alushametta erään vanhan hameeni kanssa ja voi vain sanoa, että vaatteet tuntuvat ja näyttävät ihmeellisen erilaisilta kun ylleen on pukenut alushameen. Ja kahinakin on ihan mukava. 🙂 Alushameen myötä ihka tavallinen arkihame muuttuu jotenkin paljon ylellisemmäksi, vaikka alushameen kankaana onkin ihka tavallinen puuvillakangas. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään alushameesta paremman mallisen version! Päälihameesta sitten puhumattakaan! Tällä hetkellä tuntuu, että keskiaikaiset mallit siirtyvät hiukan taka-alalle ja tämän hetkisistä kankaista aletaan loihtia enempi tuota 1890-lukua. Aikaa ompeluun kaivattaisiin roppakaupalla lisää! Nyt aikaa napsitaan jo yöunistakin!

|LuomuBlogi | EkoBlogi |