Shampootonta elämää jo 4 viikkoa

Ihan mukavasti on sujunut. Maanantaina pesin taas soodalla ja nyt hiukset ovat ihan kivan tuntuiset. Olen myös alkanut huuhdella hiuksia sitruunamenhulla. Laitan yhden sitruunanmehun n. 2.5 desiin vettä ja kaadaan hiuksiini. En kaada sitä ihan pääläelle, koska en kaipaa sitä sileyttämään siellä. Sitruunamehu kirkastaa hiuksiani ihan kivasti ja kammattavuus on upea sekä pehmeys.

Ajattelin, että olisi mukavaa pidentää tuota soodapesun väliä edes hiukan. Nyt onnistuin pidentämään yhdellä päivällä. Enempikin olisi ollut mukava, mutta kun piti mennä lääkärin ja muuallekin ihmisten ilmoille ja hattua ei voinut käyttää niin pestävähän ne hiukset oli. Loppuviikosta hiukset eivät minusta näytä vielä siltä, että haluasin mennä jonnekin ilman hattua. Pikku hiljaa tämä kuitenkin paranee.

Katsotaan kuinka pitkään voisi seuraavan kerran venyttää soodapesua. Riippuu varmaan paljon siitä, minne joudun menemään.

Margariinia vai voita?

Vuosia sitten, kun asuin vielä äitini luona, ihmettelimme rasvojen kummallista maailmaa. Noihin aikoihin aloimme molemmat kiinnostua kreetalaisesta ruuasta. Äidilläni oli todettu diabetes ja ruoka alkoi kiinnostaa enenevässä määrin ihan terveyden kannalta.

Pähkinänkuoressa asia oli tämä. Voi aiheuttaa sydän- ja verusuonisairauksia. Margariinin epäillään aiheuttavan syöpää. Kumpaahan sitä söisi? Kumpaan olisi kivempi kuolla? 😉

Isovanhempani söivät voita – ja paljon. Muistan Pappani minulle tekemät voileivät, joiden päällä oli varmaan 5cm voita. Se siis todellakin oli VOIleipä! Se oli hyvää… Siitä ei pääse mihinkään ja oli kiva, kun Pappa teki leivän juuri minulle. Isovanhemmistani Mummi kuoli kesällä 2007 95-vuotiaana ja Pappani kuoli 1986 muistaakseni 73-vuotiaana. Mummi ei paljon lääkäreitä koskaan tarvinnut. Pappani kuoli noin aikaisin lähinnä siksi, että poltti kolmisen askia tupakkaa päivässä… Sillä kun tuppaa olemaan seuraamuksia.

Molemmat isovanhempani söivät siis reilusti voita, mutta he söivät myös kalaa, jokaisena päivänä. Lähinnä silliä ja joskus lohta. Tuohon aikaan sillitkin tulivat kaupaan sellaisissa isoissa tynnyreissä. Nykyään kaikki sillit taitaa olla pakattu muoviin muutaman e-koodin seuraksi. Mummini ei kuollut minkään sortin sydän-ja verisuonitautiin. Hänen suonensa ja sydämensä voivat oikein hyvin. Luulen, että kalalla oli jotain tekemistä asian kanssa. Varmasti jollain muullakin asialla.

Lääkäriltä kyselimme myös asiasta. Hänen vastauksensa oli selvä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta ehdottomasti voita. Sydän- ja verisuonitaudit kun ovat paljon helpompia hoitaa kuin syöpä. Unohtaa ei pidä myöskään kasviöljyjä – lähinnä kylmäpuristettuja oliivi- ja rypsiöljyjä. Mutta joskus johonkin on pakko laittaa kovaa rasvaa, vaikka juokseva olisi kuinka paljon terveellisempää.

Leivontaan meillä käytetään  voita, silloin kun oliiviöljy ei käy. Leivänpäälle laitetaan voista, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja vedestä tehtyä sekoitusta, joka muistuttaa ulkonäöllisesti paljon margariinia. Tämä on helppo maustaa vaikka valkosipulilla, jos kaipaa vaihtelua. Ruuanlaittoon käytetään lähes poikkeuksetta kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä.

Hiuksista jälleen

Haaveilen hetkestä, jolloin en enää tarvitse tuota soodaa. Onhan selvää, ettei se voi olla hyväksi hiuksille pitkällä aika välillä. Toisaalta nyt on menossa vasta viikko 3 eli aika alussa ollaan. No poo blogeja lukiessa on käynyt selväksi, että sekin päivä tulee, jolloin soodaa ei enää tarvitse.

Hiukset ovat oleet taas ihanat. Pehmeät ja paksut – ihan latvoihin saakka. Hiukan sähköiset tänään. Nuorempi on tällä hetkellä erityisen ihastunut hiuksiini. Hän saattaa tulla istumaan sohvalle viereen ja silittää hiuksiani, kieputtaa niitä kätensä ympärille ja näpeltää jatkuvasti. Tätä ei ole ennen ollut. Hän myös sanoo, että hiukseni ovat kivat. 🙂

Olen miettinyt toimisiko palashampoo hiuksissa. Olisiko siinä mitään ”pahaa” ainetta. Vuonna 1931 julkaistussa Emännän tietokirjassa hiukset pestään kerran viikossa saippualla ja joka päivä harjataan huolella. Jos se toimi silloin, toimisi se varmaan nykyäänkin. Ja palashampoo olisi helppo. Menisikö shampoottomuuden idea ihan piloille sen myötä? Helpompi se ainakin olisi eikä kauhean tyyriskään. Eikä shampoopala kutittanut päätä. Mutta sen kanssa tuli viimeksi kauheasti takkuja. Auttaisko tuo omenaviinietikka siihen? Ja siihen ihmeelliseen tahmaan, jota hiuksiin syntyi myös tuon palashampoon aikana?

Täytyisi kai kokeilla eri vaihtoehtoja. Soodaa en kuitenkaan kaiken aikaa haluaisi käyttää ja sehän ei tässä no poossakaan ole tarkoituksena. Sooda on enemmänkin siirtymäkauden juttu – ainakin minulle.

Nyt olen huuhdellut hiukset lähes joka päivä lämpimällä vedellä ja hiukset on lähes poikkeuksetta harjattu joka ilta – yleensä tuo 100 harjan vetoa. Sunnuntaisin olen pessyt soodalla. Tosin nyt sunnuntaina haluttaisi kokeilla tuolla palashampoolla ja katsoa kuinka käy.

Jonkin sortin hiuskriisi

Eilen pesin soodalla ja jostain syystä hiukset eivät ole tänään puhtaat. Tähän voi olla kaksikin syytä eli vähensin eilen soodan määrää, joka ei sitten välttämättä ole hyvä idea tämän pehkon kohdalla ja toiseksi tähän aikaan kuukaudesta hiukset ovat aika ikävät muutenkin. Katsotaan mitä tapahtuu viikon päästä. Vielä en kuitenkaan suostu luovuttamaan, sillä suurimman osan ajasta asiat sujuvat kuitenkin ihan hyvin. Ja eivät hiukset nytkään ole kauhean järkyttävässä kunnossa. Paljon pahempaa on ollut ihan shampookautena.

Tulin laskeneeksi myös paljon shampoot ja hoitoaineet kohdallani vuodessa tulevat maksamaan. Summa on melkoinen. Eli summa on laskettu Urtekramin shampoolla ja am hoitoaineella. 417 euroa ja 50 senttiä. Sooda ja etikka eivät paljon maksa ja riittävät melkein iänkaiken ja soodaakaan ei ole tarkoitus iänkaiken käyttää. Yrttihuuhteluihin tulen saamaan kesällä aineet omalta pihalta ja niitä voi hyvin kuivattaa talveksikin eli säästö tulee olemaan melkoinen. 417 euroa on kuitenkin huima summa ja nyt se kaadetaan päähän ja sitä kautta viemäriin.

2 viikkoa shampootonta elämää takana

Kaksi viikkoa shampootonta elämää takana. Tähän saakka olen pessyt soodalla kerran viikossa. Päänahka tai hiukset eivät ole kuivuneet yhtään liiaksi ja hiukset voivat paremmin kuin ikinä aiemmin!

Se täytyy mainita, että pari viimeistä päivää ennen hiusten pesua ovat hiukan ikäviä, sillä hiukset ovat selvästi likaisen näköiset, mutta ihmeesti ne muuttuvat ihan kelvollisiksi kun harjaa ja laitaa ne kiinni. Haju haittoja ei ole.

Huuhtelen hiukset joka päivä vedellä, koska tuntuu hassulta käydä suihkussa, jos ei kastele hiuksiaankin. Etikkahuuhtelun teen soodapesun yhteydessä. Muita huuhteluita en ole vielä kokeillut, kun ei ole tuntunut olevan tarvetta. Joskus harvoin olen huuhdellut välillä etikalla. Lähinnä kokeilumielessä.

Vielä jaksan innostua tästä kovin ja tuntuukin ihan hyvältä eli homma jatkuu. Harjaaminen on muuten sitten ihan oleellinen asia tässä. Jos jää yksikin ilta väliin, näkyy se yleensä välittömästi seuraavana aamuna. Eli laiskottelu harjauksen suhteen ei kannata. Sillä kerjää vain ongelmia.

Tänään olisi vuorossa sooda pesu, jota jo innolla odotan. Hiukset ovat niiiin ihanat pesun jälkeen. Ja ennen vaivannut sietämätön kutina on shampoottoman elämän myötä kadonnut täysin!

Haittana tässä shampottomuudessa on, että hiusten kuivumisaika on pidentynyt huomattavasti! Hiustenkuivaajaa en kuitenkaan haluaisi käyttää. Kerran olen joutunut tämän 2 viikon aikana.

Villivihanneksia

Viime kesänä aloin kerätä lasten kanssa kasveja pihaltamme. Jo jonkin aikaa oli kiinnostanut tuo hortoilu, mutta jotenkin sitä ei vain tullut aloittaneeksi ja syötävien kasvien tunnistaminen oli jotenkin hankalan tuntuista. Pelotti sekin, jos en tunnistakaan kasvia oikein. Sain huomata, että tunnistaminen onkin oikeastaan ihan helppoa ja tässä pätee sama sääntö kuin sienissäkin. Kerää ja syö vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.

Viime kesänä meillä poimittiin enimmäkseen voikukkaa, poimulehteä ja maitohorsmaa. Sekä tietenkin nokkosta, jota olen jo ihan pienenä poiminut äidille pakastimeen pinaatin korvikkeeksi lättytaikoinoihin ja keittoihin. Tänä kesänä jo ehkä jotain muutakin. Kaikki löytyi ihan omalta pihalta. Ja nyt kun pihaa on tutkinut ihan erilailla kuin ennen, sai huomata, että maasta löytyy isot määrät syötävää! Kasvit kannattaa kerätä pieninä, koska silloin ne maistuvat parhailta.

Poimulehtiä ja voikukkaa rehottaa todella paljon. Asiaa auttaa varmasti sekin, että meillä ei pahemmin ruohikkoa leikata. Hyvä puoli tässä on sekin, että kesähelteellä meillä ei ole koskaan palanut nurmikko – naapureiden ruohikot sen sijaan ovat aina ruskeat! Osaa ruohikosta leikataan säännöllisemmin, mutta yksi osa on aina perhosniittynä ja sillä alueella kasvaakin paljon erilaisia luonnonvaraisia kukkia! On ihanaa löytää laspuudenaikaisia kukkia omalta pihaltaan!

Viime kesänä keräsimme kasveja lähinnä kuivattavaksi ja käytämme niitä leipätaikinoissa. Jotkut laittavat kuivattuja kasveja myös makaronilaatikkoon, mutta me emme oikein pitäneet siitä. Leipätaikinassa kuivatut kasvit toimivat oikein hyvin. Kaikkea voi ja kannattaa kokeilla.

Ensi kesän ajattelin saada näitä kasveja ihan tuoreena pöytään. Ne ovat hyvä lisä salaatteihin, leivän päälle ja mihin nyt sitten sattuu niitä keksiä käyttämään. Mielikuvitus lienee rajana. Jokatapauksessa itse keräämällä ruokaa luonnosta säästää pitkän pennin. Ja keräämällä kasvit varovasti ja luontoa kunnioittaen, saa samalta paikalta monta satoa.

shopify analytics ecommerce


|LuomuBlogi | EkoBlogi |