Haasteet / Listat

Ystäväkirja-haaste

Himahiipparit-blogi laittoi Luomulaakson suuntaan mukavan Ystävänkirja-haasteen viime lokakuussa. Kiitos haasteesta ja pahoittelut, että meni näin pitkään vastaamisessa. Meidän syksy vei niin mennessään, ettei blogin ääreen oikein aiemmin ehtinyt.

Haasteita on minusta aina mukava lukea ja oppia samalla hiukan lisää ihmisistä, joihin on netin viidakossa saanut ilokseen tutustua.

Bloginimeni tarina:

Blogini oli alun perin ihan toisen niminen. Olisikohan ollut Kotiäidin arkea ja ajatuksia, mutta aika pian se alkoi muuttua ja kasvaa vähän muihinkin suuntiin ulos arjesta. Niinpä pienen pohdinnan jälkeen blogini muutti muistaakseni Vuodatuksen puolelta Bloggerille ja oli ensin nimellä Kotiäidin luomulaakso, mutta muutti sitten muotoaan vielä kerran ihan vain Luomulaaksoksi, sillä niin sitä jo moni nimitti. Ja onhan se lyhyempi ja ytimekkäämpi.

PERUSJUTTUJA

Siviilisäätyni: Naimisissa. Tänä vuonna tulee 18 vuotta täyteen yhteiseloa ja sitä ennen ehdimme tuntea pari vuotta eli ollaan tunnettu jo parikymmentä vuotta. Mihinhän se aika oikein on mennyt, kun tuntuu, että vasta eilenhän sitä tavattiin.

Asumismuotoni: Omakotitalo, jota myös loputtomaksi työmaaksi ja remonttikohteeksi voisia kutsua.

Ammattini: Omaishoitaja

Työpaikka: Koti

Kiinalainen horoskooppini: Ei minkäänlaista ideaa mikä. En piittaa minkään sorttisista horoskoopeista yleensäkään.

Harrastukset: Silloin kun aikaa on, niin tarinoiden kirjoittaminen ja valokuvaus. Rakastan myös lukemista, leivontaa ja elokuvia. Takaisin saatuna harrastuksena mukaan on tullut kävely lähimetsässä ja kaipuu päästä pelaamaan taas sulkapalloa on myös herännyt. No, sitä sitten joskus, kun on enemmän aikaa.

SYVÄLLISTÄ

Periaatteeni: Uskon, että kaikista asioista löytyy jotain hyvää. Joskus vain menee aikaa, että sen hyvän asian huomaa, mutta pollyannamaisen positiivinen asenne kantaa pitkälle arjessa kuin arjessa, mutta erityisen tärkeää se on nepsy-arjessa. Ilman loputonta positiivisuutta ei jaksa — eikä selviä.

Maailmankatsomukseni: Uskon, että joka päivä tulee tehdä jotain hyvää jollekulle. Mieluummin useammalle. Maailma muuttuu yksi teko kerrallaan.

Pohdin: Paljon lasten asioita. Heidän tulevaisuuttaan. Terapioitaan. Vahvuuksiaan. Kotimaisen (luomu)ruuan tulevaisuutta, kun niin moni tila tuntuu lopettavan. Australian tulipaloja. Ilmastonmuutosta. Kaikkea sitä, mikä on maailmassa väärin tai huonosti. Vammaisoikeuksia. Epäoikeudenmukaisuutta. Epätasa-arvoa. Suvaitsemattomuutta. Vihapuhetta.

Vihaan: Ihmisiä, jotka loukkaavat/satuttavat toisia.

Halveksin: Ihmisiä, jotka ajattelevat vain itseään ja omaa etuaan.

Pyrin: Elämään siten, ettei tarvitse katua elettyä eikä elämätöntä.

Rakastan: Perhettäni.

Haaveilen eniten: Ehkä ensimmäisenä siitä, että tulevaisuudessa lapsillamme olisi kaikki hyvin. Toisena, että pakolliset remontit ja kaikki muu “ylimääräinen” arjessa loppuisi, jotta voimavaroja säästyisi niistäkin siihen nepsy-arjen pyörittämiseen.

Tarvitsen: Välillä edes vähän omaa aikaa, jotta jaksan pitää arjen kasassa ja pyörimässä.

Pelkään: Sitä, että lapsilla ei ole asiat hyvin kun aika minusta jättää. Pelko syntyi seitsemisen vuotta sitten joutuessani Meilahteen teholle sairastuttuani veritulppaan eikä ole vielä nytkään kokonaan hellittänyt. Tosin tätä taitaa pelätä jokainen vanhempi, mutta ehkä pelko on vähän erilainen erityislapsen vanhemmalla.

Kaipaan: Joskus mennyttä aikaa, jolloin oli aikaa tehdä, mitä halusi silloin kuin halusi.

Murehdin: Lähinnä lasten asioita.

Kerään: Tällä hetkellä en erityisesti mitään.

Lempi-värini: Sininen.

Vuodenaika: Tämä on vaikea. Olen aina pitänyt kesästä ja talvesta ehkä eniten, mutta iän karttuessa on kevät tullut ehkäpä kesää tärkeämmäksi ja vanha inhokkini kauniin ruskansa kera on noussut sekin monta pykälää ylemmäs. Syksy tuntuu tänä päivänä erilaiselta kuin lapsuudessa.

Eläin: Ehkäpä koirat… ja siilit. Oravista tykkään myös.

Kirja: Kysymys on mahdoton. Jos kuitenkin on pakko jokin sanoa, niin Antoine de Saint-Exuperyn Pikku Prinssi. Siihen en koskaan kyllästy.

Elokuva: Lähes yhtä mahdoton vastata kuin kirjakin. Mieluisia on niin monta. Schindlerin lista, Tähtien sodat (siis ne kolme alkuperäistä), Taru Sormusten Herrasta, Loma Roomassa, My Fair Lady….

Musiikkilaji: Tykkään kuunnella monenlaista. No, en ehkä ihan raskasta heviä isoissa erissä, mutta pienemmissä erissä ja tietyt kappaleet menevät nekin. Lempiartistejani ovat Loreena McKennitt, Enya, Leonard Cohen, Celine Dion…

Numero: Ne ovat jotain, jotka loppuvat aina kesken. Kalenterin päivät, päivien tunnit….

Asia minussa: Positiivisuus ja auttavaisuus sekä päättäväisyys.

Ruoka: Äitini tekemä perunamuusi tai jankki sekä jo edesmenneen Mummini tekemä kaurapuuro sekä poron käristys.

Juoma: Vesi ja maito.

Lomakohde: Ennen olisin vastannut tähän sen kummemmin ajattelematta Kreikka, Italia ja Skotlanti/Wales/Irlanti, mutta nykyisin innostun kovasti kotimaan matkailusta. Se on ekologisempaa, mutta olen myös huomannut, että meillä on kotimaassa valtavasti mielenkiintoisia kohteita. Miksi mennä kauemmas, kun läheltäkin löytää mielettömästi kaikkea mielenkiintoista.

Tuoksu: keväinen multa, kesän ensimmäiset mansikat, kypsyvät omenat, pakkanen, metsä, tuuli, sade ja meri.

Kasvi: Kielo ja sen tuoksu. Kirsikka ja kukkameri.

Säätila: Tuuli

Tapa viettää vapaailta: Väsyneenä elokuvat, pirteämpänä kirjat ja kirjoittaminen.

KYSYMYKSIÄ

Pidätkö tytöistä vai pojista? Miehestäni.

Onko sinulla salaisuuksia? Kyllä, niin kuin kaikilla ihmisillä.

Onko sinulla valkolakkia? On.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?
Korvissa saattaa olla vielä korvistenreiät, mutta muunlaisia lävistyksiä ei löydy. Tatuoinnitkin loistavat poissaolollaan.

Mitä tilaat baarissa?
Enpä tule käyneeksi, mutta vesi tai mehu sopii hyvin. Kahviloissa tykkään tilata kaakaota.

Poltatko tupakkaa? En.

Omistatko eläimiä? Kyllä, tällä hetkellä koiria.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On.

Mitä muuttaisit itsessäsi? Veritulpille altistavasta geenivirheestä luopuisin mielelläni. Entistäkin pidempi pinna olisi myös hyödyksi. Tosin niin pitkää pinnaa ei taida olla olemassakaan, että se nepsy-arjessa riittäisi — ei ainakaan joka päivä.

Kerro jotakin siitä kun… Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi:
Toivoin saavani kolmannen lapsen ja parin keskenmenon jälkeen se toteutuikin.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Jos arjen pieniä juttuja ei lasketa, niin varmaan siitä on kohta vuosi aikaa. Toisaalta yksi asia tapahtui vähän aikaa sitten ja itse olisin taipuvainen laskemaan sen romantiikaksi, vaikkei se ehkä sitä ihan perinteisessä merkityksessä ja kaikille olisi. Mutta jos romantiikka on sitä, että välittää toisesta oikeasti ja aidosti ja osoittaa sen, niin sitten se oli kyllä juuri sitä oikeaa ja aitoa romantiikkaa, vaikkakin erinäköisessä muodossa.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Juuri äsken. Tykkään naurattaa lapsiamme.

Joku kehuu sinua taitavaksi: Minun on vaikeaa ottaa kehuja vastaan silloinkin kun tiedän ne ansainneeni.

Teet itsellesi lounasta: Tykkään lounassalaateista, joihin kasvisten lisäksi tapaan lisätä erilaisia palkokasveja sekä joskus kananmunaa tai hiukan lihaa ja pastaa tai perunaa, mutta en jaksa niitä aina itselleni tehdä. Pitäisi kyllä jaksaa, koska itsestään pitäisi pitää huolta.

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Varmaan ihan päivittäin. Tätä ei vain koskaan pysähdy ja ajattele.

Lausut kehuja: Pyrin kehumaan lapsiani joka päivä. Nepsy-arjessa se on todella tärkeää.

Viimeksi luit jotakin syvällistä: Luen aika paljon, joten jos ei joka päivä niin ainakin joka viikko.

Linkitä mukaan biisi, mikä on koskettanut viimeksi.

Musiikki on minulle iso asia. Vaikka en paljon enää tänä päivänä pianoa soita, niin musiikki kuuluu jokaiseen päivään. En varmastikaan ole kärryillä nykyisistä kappaleista, mutta ikilempparini eli Enya, Loreena McKennitt sekä Leonard Cohen ja Celine Dion kuuluvat useimpiin päivään muutaman muun ohella. Erilaisia sekoituksia näiden artistien musiikista pyörii taustalla silittäessä tai vaikkapa kävelyllä. Ehdoton suosikkini lienee kuitenkin Loreen McKennittin The Lady of Shalott, joka perustuu Tennysonin saman nimiseen runoon. Sanomattakin lienee selvää, että myös runo on minulle varsin mieluinen.

Voit halutessasi kopioida nämä ja haastaa ystävän kirjoittamaan vastaukset.

Haastan

Tällä kertaa tahdon haastaa mukaan mielenkiintoisen lapsiperhearjen keskellä omavaraistelevan Tsajut-blogin sekä Kublo-blogien toisen perustajan, iki-ihanan Rouva Sanan sekä aina niin tunnelmallisia kuvia blogissaan käyttävän VillaKotirannan. Toivottavasti ehditte osallistua.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


3 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.