Kun riisi astui ekoäidin keittiöön
Meillä ei ole koskaan syöty paljon riisiä. Kerran kaksi vuodessa riisipuuroa, mutta sitäkin harvemmin riisiä missään muussa muodossa. Silti jostain syystä meille kotiutui viikko takaperin riisinkeitin, vaikka olin aina sanonut, ettei sellaista meille enää tulisi kun edellinen reilusti yli kymmenen vuotta sitten sanoi sopimuksen irti. Riisi kun ei ole ekologinen ruoka eikä meillä sitä pahemmin siksi käytetty. (Ilmastoystävällisestä ruuasta voi lukea lisää vaikkapa täältä.) Tapasimme ja tapaamme yhä korvata riisin paljolti spelttihelmillä tai vaikkapa ohralla. Paitsi sitten kun ei voi.
Kun ruokaa ei vain voi syödä
Viimeisen vuoden aikana perheemme ruokahuollon toteuttaminen on muuttunut aina vain takkuisemmaksi. Ainahan siinä mutkia on ollut, mutta viimeinen vuosi on tuonut tullessaan sellaisia muutoksia, että välillä olen istunut keittiössä ja tuijottanut kaappeja pohtien, mitä sitä oikein laittaisi ruuaksi. Tilanne on nimittäin sellainen, ettei ole olemassa sellaista perusruoka-ainetta, jota jokainen meillä voisi syödä – tai saisi syödyksi.
Osa syö perunaa, joka on omakin suosikkini, joku söisi vain pastaa ja yksi riisiä. Bulgur uppoaa useimpiin, quinoa osalle jne. Yhteistä säveltä ei kuitenkaan löydy.
Aistipuolenpulmat jylläävät kuormittumisen myötä tänä päivänä sellaisella voimalla, että huokaisen joka kerta helpotuksesta, kun on saatu yksi ruokailu taas ohitetuksi ja jokainen on saanut jotain syötävää. Nyt kuvioihin on astunut riisi ja viikkojen ja kuukausien kuluessa on selvinnyt, ettei sen voittanutta ole – paitsi niiden mielestä, jotka eivät sitä meillä voi lainkaan sietää ja niitä on useampi kuin yksi.
Tiedän, että tässä vaiheessa älähtää moni ja sanoo, että lapsi kyllä syö kun tulee nälkä. Näin varmasti sellaisessa ”normitapauksessa” onkin. Aistipulmat eivät ole kuitenkaan sellaisia, joita noin vain muutetaan tai napsautetaan pois ja päälle. Niihin vaikuttaa myös kokonaiskuormittuminen. Kuormittuneena ei ole resursseja selvitä epämukavista ruoka-aineista, joita hyvässä tilanteessa voi edes yrittää syödä, vaikkeivät ne silloinkaan ole mieluisia. Aistiyliherkkä lapsi, joka ei voi jotain syödä ei todellakaan voi syödä. Pakottamalla tai painostamalla saattaa oksentaakin ruuan, jota yritti syödä ja tämä tie ei ainakaan johda siihen, että ruokalautaselle päätyisi uusia raaka-aineita. Päinvastoin.
Ekologisuus päätyy romukoppaan?
Miten ihmeessä sitten laittaisi ympäristöystävällistä ruokaa? Ja onko se ekologista, jos laitettu ruoka muuttuu hävikiksi? Ihan kaikkea kun ei ehdi eikä jaksa leipätaikinoiksi ja piirakoiksikaan loihtia, joten loppusijoituspaikkana on silloin komposti – tai koirankuppi. Päätyykö ekologisuus nyt romukoppaan?
Ekoarjen keskelle on astunut erityislapsiarki sellaisella voimalla, ettei tilaa enää yhtäkkiä jäänytkään kaikelle sille, mikä ennen ole todella tärkeää ja ykkösasia, kun ruuasta puhuttiin.
Samalla kun riisikeitin valmistaa hellästi riisiannosta keittiön nurkassa vuotaa ekoäidin sydän verta – ja toisaalta taas on rajattoman onnellinen siitä, että lapsi syö eikä kuihdu silmissä.
Me jatkamme yhä eri raaka-aineiden maistelua ja haistelua. Nautimme onnistumisista ja yritämme keksiä, miten päästäisiin parhaiten luovimaan väistämättä eteen tulevissa karikoissa. Niitä tuntuu riittävän juuri nyt ihan enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi mennään kuitenkin eteenpäin, omassa tahdissa, hiljalleen – takapakkien kera.
Onneksi muissa asioissa voi olla ekologinen
Onneksi riisi yksistään ei kuitenkaan syydä keittiötämme lopulliseen kadotukseen ekologisuuden polulta. Vaikka riisiä nykyään ostetaankin, on se onneksi luomua muiden keittiöömme päätyvien raaka-aineiden tapaan. Ja kasvisruokaakin meillä suositaan erilaisten palkokasvien ja kasvisten muodossa – näistä iso osa on luomua ja kotimaista, joten ruokapöytämme raaka-aineita ei onneksi kaikkia sentään rahdata ulkomailta saakka! Lihaa (kuten monia kasvikunnantuotteitakin) hankitaan pääasiassa REKOsta tutuilta tuottajilta tai suoraan luomutilalta.
Onneksi näiden raamien sisältä löytyy aina jokaiselle jotain, mitä saa syödyksi. Taitaa olla niin, että ruuanlaittaja on tässä viidakossa eniten kovilla, jotta kaikille saadaan ruokaa, jolla kasvaa ja pysyy terveenä ja jota saa syödyksi. Se ei ole ihan helppo yhtälö ja usein joutuu katsomaan asioita usealta eri kantilta. Ekoäitikin on kuitenkin ensisijaisesti aina äiti ja lapsen terveys ja hyvinvointi ajavat kaiken edelle.
Lipsuessani ruuan kanssa tärkeänä pitämältäni ekologisuuden polulta, yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, koska en asialle muutakaan voi. Nyt eletään tällaista hetkeä.
Ja ehkäpä tässä kohdassa voin olla onnellinen ja nauttia siitä seikasta, että meidän perheemme ei oikeastaan koskaan matkusta minnekään lentäen – eikä tapaa matkustaa kauas muutenkaan.
Löytyipäs se hopeareunus sittenkin!
Kuvat
Syömäpuikko/kulho: Pixabay
Maisema: Luomulaakson Maria
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
Saatat pitää myös näistä
Vadelmia laastipaljussa
Kirsikkatomaattien kuivatus hyötykasvikuivurissa
9 Comments
Jael
Teillä on tuo ruokapuoli haasteellista ,joten hyvä että riisi maistuu vaikka ei olekaan ekologinen valinta., Minulla on riisikeitin ollut hyllyllä jo monta vuotta; en syö riisiä mutta käytän kyllä riisijauhoja, joten oikeastaan se on sama juttu. Riisin sijaan käytän quinoaa, amaranttia , hirssiä ja tattaria.
P.S. olisiko tänne kommenttipuolelle saatavissa sellainen ominaisuus että nimi-sähköposti ja nettisivu jäisin muistiin, niin ettei sitä tarvitse täällä joka kerta erikseen kirjoitella?
Luomulaakson Maria
Hirssi ja tattari ei uppoa meillä kovinkaan monelle, quinoa myöskin vaihdellen ja amaranttia en ole tainnut edes kokeilla enkä ole kyllä monessa paikassa sitä luomuna nähnytkään. Saatavuuskin voi olla joidenkin kohdalla ongelma.
Toivon kovasti, että tulevaisuudessa edes hiukan helpottaisi meillä nämä ruokajutut, mutta onneksi kuitenkin löytyy kaikille jotain mitä syödä, vaikka ruuanlaittajalla ehkä hermo ajoittain meneekin. 😀
Muokkasin hiukan noita kommenttipuolen asetuksia. Voisi olla, että toivomasi ominaisuus löytyisi nyt. Hihkaise, jos ei niin katson voiko sille vielä jotain tehdä. 🙂 Ihanaa, kun kävit taas Jael. <3
Riikka
Moi Maria!
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen vanhempi. Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja miettinyt omaani siinä samalla.
Onko meistä kukaan ihan ekologinen? Onko meillä kaikilla jotain kaipuuta menneeseen, ja samalla me niin nautimme elämän helppoudesta? Siitä ettei ole pulaa mistään, on lämmin koti, toimivat vesi- ja lämmitysjärjestelmät, terveyskeskukset ja kauppa, josta voimme ostaa monipuolista vaihtelevaa ruokaa, käydä töissä, harrastaa ja opiskella. (Kirjasto ja netti pullollaan tietoa ja tarinoita.) Ja mahdollisuus myös pitää huolta sairastavista! Kun näistä valitsee, onko mikään toistaan huonompi? Kyse on vain omien rajojen asettelusta, onnellisuudesta. Ekologisuus on niin laaja käsite, että sen toteutuminen on lähes mahdotonta, ellei sitten luovu kaikesta ja muuta metsään asumaan.
Tsemppiä arkeen ja ruuanlaittoon. ❤
Luomulaakson Maria
Hei Riikka!
Ihan varmasti on niin, että kaikilla löytyy osa-alueita, joissa on vähemmän ekologinen. Ja varmasti jokainen tekee jotain valintaa niiden asioiden välillä, joissa on valmis toimimaan ekologisemmin. Elämän helppous ja ekologisuus lienevät jollain tavalla vastakohtia, vaikka soisi, ettei niin olisi. Ekologisuus yleensä vaatii ainakin jonkin verran enemmän lisätyötä ja aikaa arjessa. Vesivessattomuus, kodin lämmitys, kasvistenviljely ja ehkä pienimmillään sen, että katsoo missä ja miten kaupasta ostettava ruoka on viljelty/kasvatettu. Ekologisuus on todellakin monenlaisten asioiden yhtälö ja taitaa olla, ettei kovin moni nykypäivänä olisi valmis muuttaamaan metsän keskelle ilman nykymukavuuksia.
Kiitos kommentista ja mahtavaa, että olet seurannut blogia jo pidempään! Kävin kurkkaamassa sivuasi. Upeaa, että olet saanut sovitettua liikunnan ja pienet lapset yhteen. Itse vielä kipuilen tämän asian kanssa kovastikin, vaikka osa lapsista on jo isompia. Ehkäpä nämä jossain vaiheessa loksahtavat kohdilleen. 🙂
Ihanaa päivää sinulle. <3
Tiiamariia
Kiitokset kiinnostavasta blogistasi! 🙂
Tähän kirjoitukseen teki mieleni kommentoida siitä syystä, että meillä on ollut aikoinaan lapsilla vakavia ruokakranttuiluita ja laajoja yliherkkyyksiä/allergioita. Sen tähden päädyimme tilanteeseen, että lapseni söivät tosi paljon riisiä eri muodoissaan.
Vasta vuosia myöhemmin luin siitä, miten paljon riisikasviin kertyykään haitallista arseenia ja sitä ei estä sekään, että kasvatustapa olisi luomu. Riisi nyt vaan on sellainen kasvi, joka luonnostaan imee itseensä maaperän arseenia.
Artikkeli, jonka avulla tajusin, että minun kannataa vähentää lasteni ja koko perheemme riisinkäyttöä kohtuullisemmaksi oli seuraava ravitsemusasiantuntija Juhana Harjun kirjoitus:https://suomenterveysravinto.fi/blogi/arseenia-ns-superfoodissa/
Hän suosittelee mm. seuraavaa arseenin saannin vähentämiseksi: Suosittelen epäorgaanisen arseenin saannin vähentämiseksi seuraavia keinoja:
Älä käytä riisinlesejauhetta – se ei ole superfoodia
Jätä ostamatta tuotteet, jotka sisältävät riisinlesejauhetta
Syö lisukeriisiä ja riisiruokia korkeintaan kahdesti viikossa
Kun syöt riisiä, suosi basmati- tai jasmiiniriisiä
Valitse riisimaidon sijaan muita kasvimaitoja
Korvaa riisikakut muilla ruuilla
Suosi riisiproteiinin sijaan muita proteiinijauheita
Vältä riisimuroja
Osta lapsille omenamehun sijaan luomuomenia
Jätä hijiki-merilevä ostamatta
Herkuttele simpukoilla vain harvoin”
Aiheesta löytää muualtakin halutessaan lisätietoa.
Riisi kannattaisi myös pestä useaan otteeseen ennen keittämistä ja keittää väljässä vedessä, jotta arseenia poistuisi riisistä. Riisinkeittimissä ongelmana on, että niissä vesi imeytyy pääasiassa riisiin ja tällöin arseenijäämät ovat suurempia kuin runsaassa vedessä keitetyssä riisissä, jolloin jäämiä poistuisi keittoveden kautta paremmin.
Meidän perheemme sai vuosikausia tietämättämme ihan liikaa arseenia riisistä ja harmitti, kun en ollut tajunnut asiaa aikaisemmin. Niinpä teki mieleni tuoda sinullekin tämä arseenipuoli esiin. Ymmärrän kyllä, että kun lapsi ei suostu tai voi syödä monia eri ruoka-aineita, niin tilanne on tosi haastava. Joka tapauksessa teki mieleni vinkata tästä asiasta.
Minua ei haittaa, vaikka et julkaisisi tätä kommenttia, mikäli et halua jostain syystä. Tuntui vain tärkeältä mainita asiasta, jonka itse olisin halunnut tietää/huomata paljon aikaisemmin, jotta olisin voinut ottaa senkin tiedon mukaan valintaperusteisiini ruuanlaittoasioissa.
Tsemppiä haasteitten kanssa ja kaikkea hyvää elämäänne!
Luomulaakson Maria
Kiitos Tiiamariaa kommentistasi. Arseeni on tosiaan yksi riisin syömisen ongelmapuoli, jota olen itsekkin välillä stressannut. Meillä onneksi pääasiassa nyt käytössä basmatiriisi ja yritän muistaa/ehtiä liottaa riisin ennen käyttöä, jotta arseenia poistuisi. Joskus jää kyllä tekemättä kaiken muun arjen keskellä. Asiaa puhut tuosta arseenista ja siitä syystähän ei pienille lapsille suositella esim. riisijuomia suurissa määrin. Muutama vuosi takaperin oli lehdissäkin isoja juttuja arseenista. Toivon, ettei meidän riisikausi kestä ikuisesti.
Ihanaa viikkoa sinulle. <3
Jael
Ei taida toimia tuo nimen ym. tallennus vielä….
Jael
Korjaus,nyt toimii:)
Luomulaakson Maria
YAY! Hieno juttu! 🙂