• Kapuloita jaksamisen rattaissa

    Joskus omaa arkeaan on vaikea uskoa todeksi. Kirjoittaessani ystävilleni arkemme kuulumisia mietin välillä väkisinkin, kuinka kukaan voi uskoa niitä todeksi. Viimeinen puoli vuotta on ollut perheessämme kuin surkeimman B-luokan elokuvan käsikirjoitus. Siis sellainen, jossa päähenkilöille sattuu kaikkea ja koko ajan. Toinen toistaan uskomattomampia tapahtumia kerta toisensa perään ja katsoja ihmettelee,…

  • Arki ilman isiä

    Syysloma oli ja meni. Sille oli kehitelty jokunen suunnitelmakin, joista yksi oli osallistua Seitsemän veljeksen vaellusreitin mobiilisovelluksen julkistamistilaisuuteen. Siinä olisi päässyt samoilemaan vanhoilla kotikulmilla Tuusulassa, jossa on tullut kerran jos toisenkin samoiltua Ruotsinkylän tutkimusmetsien upeissa maisemissa. Suunnitelmissa oli piipahtaa myös nykyisillä kotinurkilla Nurmijärvellä, jossa tilaisuus pidettiin kauniilla Myllykoskella, jossa ruska…

  • Syksyisen metsän tuoksua

    Syksyisen metsän tuoksua

    Syksy toi tullessaan aivan erilaisen elämän. No, ei nyt ehkä kokonaan erilaista, mutta merkittävästi erilaisen. Elokuu täyttyi puolen tunnin pätkissä nukutuista öistä eikä syyskuu näyttänyt sen paremmalta. Tuntui, että talossa oli taas vauva, vaikkei ollutkaan. Esikoulun aloitus tuntui ja kuului yössämme ja äiti muuttui enemmän ja enemmän zombin kaltaiseksi. Lokakuun…

  • Hei hei, Muru

    Kesäkuu on ollut raskas sairaalajaksoineen päivineen, mutta kulunut viikko on ollut raskain kaikista, sillä menetimme rakkaan koiranpentumme, Murun. Suru on suuri ja edelleen on vaikea käsittää, ettei meillä enää ole Murua. Enää ei kukaan kiipeä multavuoren päälle tähystämään pihaamme lähestyviä vieraita tai luikahda ruokapöydän tuolien istuinosalle ryömimään, vaikka tuoli on…

  • Tänä kesänä pioni kukki

    Tänä kesänä pioni kukki. Se oli nupulla kesäkuun alku puolella. Nuppu oli suurempi kuin minään aiempana vuonna ja olin aivan varma, että tänä vuonna näkisin sen ensimmäisen kerran kukkivan. Elämä on yllättävä. Se, mikä joskus tuntui tärkeältä asialta ei yhtäkkiä sitä olekaan, kun arjen heittäessä ympäri saavat asiat ihan uuden…

  • Metsäretkellä keväässä

    Vietin lapsuuteni maaseudulla. Samoilin kotiamme ympäröivissä metsissä, kiipeilin kallioilla ja  puissa. Metsä oli meille lapsille kuin toinen koti leikkeineen, marjoineen ja tuoksuineen. Saimme  kokea metsässä vuodenaikojen vaihtumisen  ja joskus –  jos olimme onnekkaita – saatoimme nähdä vilauksen valkohäntäpeurasta, rusakosta tai vaikkapa ketusta. Olen onnellinen, että lapseni ovat päässeet nauttimaan pitkälti…

  • Kohti Oulua ja moniammatillista yksilökuntoutusta!

    Ensi viikolla on vuorossa toinen jakso KELAn myöntämästä moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta, johon osallistumme melkein koko perheen voimin. Kirjoittelin ensimmäisen viikon kokemuksistamme jo aiemmin täällä. Tällä kertaa osaamme jo hiukan odottaa mitä tuleman pitää. Lapset ovat innoissaan, sillä vaikka viikko on toisaalta raskas ja sen aikana opitaan yhtä jos toista, niin viikko…

  • Elokuvissa erityislapsen kanssa

    Olemme käyneet lyhyen ajan sisällä katsomassa parikin supersankarielokuvaa. Joulun jälkeen kävimme Finnkinossa katsomassa Aquamanin melkein koko perheen voimin ja viikko takaperin kävin kaksin poikani kanssa iki-ihanassa Kino Juhassa katsomassa Captain Marvelin. Elokuvateatterielämykset olivat hyvin erilaisia, vaikka kumpainenkin elokuva oli varsin toimiva ja sinänsä mukava kokemus. Molemmissa elokuvateattereissa saimme hyvää palvelua.…

  • Viikkokalenteri selventää arkea ja helpottaa toiminnanohjausta

    Muutama viikko sitten meille saapui kauan kaivattu valkotaulu. Olin ehtinyt haaveilla siitä jo useamman vuoden ajan, sillä kuuden ihmisen päiväjärjestys ja menot oli aika hankalaa hallita pienillä kalentereilla, papereilla tai sähköisesti. Sähköinen kalenterien hallinta toimi lähinnä erilaisten terapioiden ja menemisten kanssa, jolloin pystyimme helposti mieheni kanssa jakamaan kalenterien sisällöt keskenään…

  • Kun riisi astui ekoäidin keittiöön

    Meillä ei ole koskaan syöty paljon riisiä. Kerran kaksi vuodessa riisipuuroa, mutta sitäkin harvemmin riisiä missään muussa muodossa. Silti jostain syystä meille kotiutui viikko takaperin riisinkeitin, vaikka olin aina sanonut, ettei sellaista meille enää tulisi kun edellinen reilusti yli kymmenen vuotta sitten sanoi sopimuksen irti. Riisi kun ei ole ekologinen…