Minä – omaishoitaja
Tällä viikolla on vietetty omaishoitajien viikkoa. Itseäni se koskettaa ihan eri tavalla kuin ennen, sillä kesän lopulla minusta tuli yhden lapseni omaishoitaja. Kulunut vuosi on ollut täynnä muutosta ja uusiin asioihin sopeutumista meillä kaikilla. Kaiken myllerryksen keskellä olemme opetelleet uusia tapoja toimia, järjestäneet arkea entistäkin ennalta arvattavammaksi, sillä autimiskirjon henkilöillä rutiinit…
Ruokapulmaisen Dinner Winner
Kirjoitin vähän aikaa sitten nuorimmaisestani, jonka ruokailua varjostaa aistipulmat. En osaa sanoa aina missä mättää. Välillä tuntuu, että saan kiinni jostain ruuan koostumuskriisistä tai makumaailmasta, mutta sitten seuraavassa hetkessä tuntuu, ettei mikään mene alas. Eivät edes ne turvaruuat kuten banaani ja leipä. Ja sitten on olemassa vielä ne “hirviöruuat”, kuten…
Yllättäviä käänteitä
Perjantaina lähdimme ajamaan kotiin Oulusta upean ensimmäisen autismikirjon sopeutumisvalmennusviikon jälkeen. Loput kaksi ovat edessä sitten ensi vuonna. Lähdimme matkaan iltapäivästä ja laskeskelimme, että olisimme kotona joskus puolen yön maissa. Meidän kun oli pakko pysähtyä kohtuu usein lähinnä minun takiani. Pysähdyksiä oli meno matkaan tapaan tunnin puolentoista välein, jotta pääsin jaloittelemaan.…
Matka moniammatilliseen yksilökuntoutukseen
Loppuviikko hujahti pakatessa. Sunnuntaina on tarkoitus suunnata autismikirjon sopeutumisvalmennuskurssille, johon suurin osa perheestämme osallistuu koko ensi viikon ajan. Lääkäri suositteli meille kurssia jo kesällä, mutta meni hetki ennen kuin löytyi se meille oikea paikka. KELAn sopeutumisvalmennuskurssit kun oli suunnattu pääosin alakouluikäisille. Diagnoosit tavataan saada monesti (onneksi) aikaisemmin, kuin mitä me…
Tulivuorenituja lautasella
Meidän pienimmäisen ruokailut ovat olleet takkuisia niin kauan kuin jaksan muistaa, siis jo viitisen vuotta olemme yrittäneet kaikkemme, että maistaminen olisi edes himpun verran helpompaa eivätkä uudet ruoka-aineet ja maut aiheuttaisi kauhistunutta huutoa tai suun viivaksi napsauttamista. Meneepä välillä molemmat kädetkin suun eteen, kun tarjotaan jotain todella kamalaa. Tomaatti on…
Muru – uusi perheenjäsen
Reilun vuoden ajan olemme käyneet keskustelua uudesta perheenjäsenestä. Yksi lapsista toivoi koiraa, joka viihtyisi sylissä, lähtisi lenkille ja olisi hänen ystävänsä ja toiset lapset yhtyivät kuorossa tähän toiveeseen. Sanalla sanoen toiveissa oli kainalokaveri. Ihan sellainen ei nykyinen koiramme ole, vaikka perheenjäsen onkin ja mielellään mukana monessa puuhassa. Nykyinen koiramme oli…
Helsingin observatioriolla tutkijoiden yössä
Jo jokunen viikko takaperin olimme poikani kanssa päättäneet suunnata seuraamaan jo neljättä kertaa järjestettävää tutkijoiden yötä. Olin pyytänyt pojalleni luvan olla poissa koulusta yhden oppitunnin verran, jotta ehtisimme ajoissa perille ilman isompaa kiirettä. Helsingin observatoriolla tutkijoiden yössä Kävelimme verkkaiseen tahtiin Kampista kohti Helsingin observatoriota, jossa oli yksi Tutkijoiden yön…
Vestellin Biopuhdistaja – jätevesiratkaisujen helmi
Pari vuotta sitten meille kerrottiin, että alueella, jossa asumme ainoa järkeävä vaihtoehto kunnallistekniikan lisäksi olisi umpisäiliö. Ei auttanut sekään, että vessavedet oli jo leikattu pois kierrosta. Harmaat vedetkään eivät saaneet päätyä suoraan maahan. Imeytyskentät ja muut oli pois laskuista, koska ne eivät alueemme korkeisiin vaatimuksiin sopineet. Jäljelle jäi vain painajaismainen…
Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3
Umpisäiliöratkaisulla rakennettava jätevesiratkaisu häämötti yhä edessämme ja pohdittavaksi pääsi sekin seikka, kuinka paljon vettä on oikeastaan pakko kuluttaa. Pyykit ja astiat on pakko pestä ja luulenpa, että peseytyminenkin on aika tärkeä juttu, jos ei aio muuttua ympäristölleen hajuhaitaksi. Mutta kuinka paljon tuohon kaikkeen minimissään tarvitsee vettä? Sitä piti pohtia hiukan tarkemmin…
Biolanin kuivakäymälä eco ja muutama lapsuusmuisto
Mummin ja papan vesiklosetti oli minusta ihanan erikoinen. Se oli vanha ja pöntön yllä oli sellainen vesisäiliö, jonka kyljessä oli ketju, josta vedettiin, kun haluttiin huuhtoa vessanpönttö. Se oli minusta jotenkin ihana. Tuntui ihan juhlalliselta käyttää mummin ja papan vessaa. Ehkäpä juuri sellaista vessaa sopi hyvinkin kutsua Hotelli Helpotukseksi. Voi, olisipa minulla…
