Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Muutama viikko sitten, hentoisen lumikerroksen vielä peittäessä maata, osallistuin Kotiseututalo Parkvillassa, Espoon Leppävaarassa juurileivontakurssille.

Olenhan minä juurella leiponut ennenkin ja olen myös oppinut, että jokaisella on siihen omat niksinsä ja lopputulos on aina hiukan erilainen noista nikseistä riippuen.

leivontakurssi07
Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssin järjesti REKOsta minulle tutuksi tullut tuottaja, Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio, jolla on leipomotoiminnan lisäksi takanaan mittava ura Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen johtavana tutkijana.
Parempaa opettajaa saa muuten ihan tosissaan hakea, sillä vastaavaa vuosien aikana karttunutta tietotaitoa ei hevin löydä. Kurssimateriaalista huomasi, että kaikki pohjasi vankkaan tietoon ja kokemukseen. Oli ilo saada noin asiantuntevaa ja mukavaa opetusta juurileivänsaloihin.

leivontakurssi02
leivontakurssi01
Juurileipä kursseja järjestetään kolmea erilaista: Ruisleivontakurssi, Gluteenittomien leipien (kaura- ja tattarileivät) kurssi ja Spelttileipäkurssi. Itse osallistuin gluteenittomien leipien kurssille. Kurssit soveltuvat hyvin niin koti- ja ammattileipureille kuin kokeillekin.

Kolmituntinen kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä  ja mukavaa rupattelua toisten osallistujien kanssa teekupposten äärellä juureen leivottuja leipiä maistellen, jolloin pääsimme juttelemaan niin leipomisesta kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta.

Vaikutti siltä, että meillä kaikilla oli aikamoisen mukava iltapäivä, sillä tunnelma oli iloinen ja oppimiselle otollinen. Kaikki tuntuivat viihtyvän kurssilla varsin hyvin ja parityöskentelynä suoritettu käytännön osio sujui sekin vallan mainiosti.

leivontakurssi12
Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio kertoi meille juurileivän saloista.

Opetustilanteeseen valittu paikka, Parkvilla, oli omiaan juurileivonnan saloihin tutustumisessa. Vanha rakennus tuntui jo henkivän jos minkälaisia tarinoita historian lehdiltä ja luulenpa, että sen keittiössä on yksi jos toinenkin pyöräyttänyt aikanaan niin juurella kohotettuja leipiä kuin muitakin tuoksuvia leivonnaisia.

Parkvillassa viettämistäni tunneista jäi hyvä kokemus ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että kurssille osallistuin. Nyt meidänkin perheemme gluteenittomat saavat juureen leivottua leipää.

leivontakurssi03
leivontakurssi05

Kotiin viemisinä uudet opit ja pussillinen tykötarpeita

Kurssilta saivat kaikki mukaan pussit, jotka sisälsivät mm.  kaksi juurta. Gluteenittomien leipien kurssilta mukaan tuli siis kaurajuuri ja tattarijuuri, jotka ovat molemmat aivan uskomattoman hyvänmakuisia ja minä, joka en tattarista ole pahemmin ennen perustanut lainkaan, taisin ihastua sen makuun, joka tuli juureen leivotussa leivässä ihan uudella tavalla esiin. Pussissa oli myös luennosta koostettu kansio, joka pitää sisällään kaiken opetetun sekä ohjeet, kuinka hoitaa saamiamme juuria ja kuinka leivomme niistä leipää. Kurssi piti sisällään juuri sen, mitä olin toivonutkin ja vähän vielä enemmän.

Ja mukava oli myös taas tavata yrittäjää, jolta olin jo reilun vuoden ehtinyt leipää usein ostella ennen kuin hän siirtyi uusille urille ja aloitti kurssitoiminnan.

Mikäli olet kiinnostunut juurileivonnasta, niin enemmän kuin lämpimästi suosittelen osallistumista heidän kurssilleen.

Täysjyvä Gourmet löytyy kätevästi  Facebookissa ja heidän verkkosivuiltaan löytyvät tarkemmat tiedot mm. kursseista.

leivontakurssi09


hit counter


On taas aika Kevätmessujen! Messulippuarvonta!

On taas aika Kevätmessujen! Messulippuarvonta!
Helsingin Messukeskuksessa järjestetään jälleen Kevätmessut ja Luomulaaksonkin on tarkoitus sinne päin suuntailla, sillä tieto bloggaajapassista ropsahti sähköpostiin jo jokin aika sitten.

Nyt olisi aika arpoa teidän lukijoiden kesken yksi pääsylippu messuille, joka siis lähetetään voittajalle sähköisessä muodossa.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2. 4 saakka ja maanantaina otan yhteyttä sähköpostitse voittajaan eli olethan tarkkana kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varattuun paikkaan kommenttiosiossa.

Kevätmessut järjestetään 6.-9.4 sisältävät  monenlaista mielenkiintoista asiaa niin luomu- ja lähiruuasta kiinnostuneille sekä tietenkin mökkeilijöille ja puutarhaharrastajille sekä monille muille.

Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiosioon.

Nähdään Kevätmessuilla! 🙂 Ja jos bongaat minut ihmisvilinästä, niin tule ihmeessä vetämään hihasta! 🙂

messut2016_02


hit counter


Onnen hetkiä

Viime viikolla meillä elettiin sellaisia ilonhetkiä, ettei ole hetkeen yhtä onnellisia oltu.

Kasperin SI-terapiassa otettiin aimo harppaus eteenpäin ja kaikenlaisen touhun keskellä opittiin taito, josta jokainen poika ja tyttö on ylpeä oppiessaan. Viime viikolla, tarkkaan ottaen 21. 3 oppi Kasper ajamaan polkupyörällä.

SI-lapsille tämä ei ole aina – jos koskaan – mitenkään helppoa tai itsestäänselvää ja muistan, kuinka vaikeaa se meidän isommillekin alkuun oli. Kasperin onni onkin, että hän sai SI-terapiaa nyt jo pienenä, kun aika on otollisin ja valmiudut tämän upeuden suorittamiseen saatiin käyttöön.

Niinpä tiistaina huristeli iloinen ja nauravainen poika pitkin SI-terapian käytäviä. Oppiminen tapahtui lopulta ihan hetkessä, mutta terapeutti tuumikin ennen pyörän esiin kaivamista, että hetki tuntuu otolliselta ja intoa Kasperilta löytyi myös.

Halu ajaa pyörällä oli nimittäin pulpahtanut jo viikonloppuna kun isoveljet huristelivat omilla pyörillään pitkin sulanutta pihatietä. Kasper oli kovasti halunnut mukaan, mutta ei ollut pysynyt perässä.

Onnen hetkiä

Niinpä siinä sitten kävi, että muutaman epävarman ja haparoivan polkaisun jälkeen alkoivat jalat pyöriä koko ajan varmemmin ja varmemmin ja jatkuva liike, joka on kaikkessa yleensä se hankalin asia, alkoi sujua nopeasti ilman pysähdyksiä ja pian Kasper ajelikin jo pitkät pätkät käytävällä, varmistettuna vielä tosin, koska kääntyminen ei vielä ihan sujunut ja törmäysvaara oli suuri. Jarrutkin löytyivät mukaan ajeluun yllättävän nopeasti.

Pojan kasvoille oli noussut suuri hymy ja näki hyvin, kuinka isosta saavutuksesta oli kyse. Ei sitä joka päivä opitakaan pyöräilemään.

Silmäni kostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pyöräily oli aika lopettaa ja Kasper ilmoitti terapeutille hymyillen, että ei ihan vielä. Yksi kerta vielä.

Hän halusi ajaa vielä äidin luo. Ja niinpä Kasper ajoi suoraan syliini ja se hymy, joka hänen kasvoillaan tuolla hetkellä oli, painui ikiajoiksi muistoihini.



real time web analytics


Makeaa valkosipuliohrapuuroa kahdella tapaa

Makeaa valkosipuliohrapuuroa kahdella tapaa

Viime viikon valkosipuli-kurkkupuurosta sekä Instagrammissa käydystä keskustelusta inspiroituneena tämän viikon raakan-aineeksi päätyi kaksi suosikkiani. Valkosipuli sekä iki-ihanat Riihipuodin ohrahiutaleet, jotka jo vuosia sitten muuttivat pysyväksi osaksi ruokakaappiamme. Samaiset hiutaleet myös karkottivat aikanaan saadut huonot ohrahiutalemuistot, joiden vuoksi olin kartellut kaikenlaisia ohrahiutaleita.

Sitten eräänä kauniina kevätpäivänä sain maistaa Riihipuodin juuri keitettyä ohrapuuroa, ”joka kypsyy keittämättä eikä pala pohjaan” ja loppu onkin historiaa. Rakkaus Riihipuodin ohrahiutaleita kohtaan on vuosien saatossa vain kasvanut ja ne ovatkin kaurahiutaleiden lisäksi ehkäpä ne eniten käytetyt puurohiutaleet, jotka sopivat toki myös leipätaikinoihin, lihapullataikinoihin ja moneen muuhunkin.

Sanomattakin lienee selvää, että mennyt viikko on sujunut varsin rattoisasti (=keittiössä ei kärynnyt mikään ja välineet pysyivät ehjinä) ja olemme saaneet rutkasti lisäharjoitusta Luomupuuron ME-päivää varten.

valkosipulipuuroriihipuoti
Tämän puuroperjantain molempiin resepteihin tarvitaan uunissa paahdettuja hunajaisia valkosipulinkynsiä. Paahdetut valkosipulit ovat pehmeämmän ja makeamman makuisia ja täydentävät oivallisesti puuroelämystä. Kannattaakin siis aloittaa pienellä valkosipuliprojektilla ja täyttää talo huumaavan hunajaisella tuoksulla.

Uunissa paahdetut valkosipulit:

muutama luomuvalkosipuli
runsaus loraus luomuhunajaa
vähän vähemmän runsas loraus luomuoliiviöljyä

1. Leikkaa  ”kansipala” pois parin isohkon valkosipulin päästä ja laita valkosipulit folion päälle. Lorauta jokaisen päälle hiukan oliiviöljyä sekä hunajaa ja sulje folio huolella.
2. Paahda valkosipuleita uunissa 200 asteessa tunnista puoleen toista tuntiin.
3. Ota uunista ja anna jäähtyä sen verran, että voit käsitellä valkosipuleita.

Itse teen näitä yleensä aina yli tarpeen, sillä ei taida olla maailmassa montaakaan herkullisempaa kuin uunissa hunajapaahdetut valkosipulit. Osa uunissa paahdetuista ihanuuksista siis puuron ja osan suoraan suuhun!

valkosipulipuuroriihipuoti03

Kanelinen valkosipuliohrapuuro

(neljälle)

n. 2,5 dl luomuohrahiutaleita (itse käytin Riihipuodin hiutaleita)
1 l luomutäysmaitoa
1 tl luomukanelia
nokare voita
n. 10 tl sokeria
1 tl suolaa
n. 15- 22 paahdettua luomuvalkosipulinkynttä tai maun mukaan

1. Laita  kattilaan pieni nokare voita ja kaneli.  Sulata ja sekoittele muutama kerta ja lisää sitten maito ja suola. Ala lisäillä jo tässä vaiheessa huolella muussattua valkosipulimassaa ja maistele maitoseosta. Lisäilin tässä tapauksessa aina yksi tai kaksi muussattua kynttä kerralla ja maistelin. Tällä kertaa käyttämäni valkosipulit olivat hiukan miedompaa lajiketta, joten vahvemmanmakuista lajiketta tarvittaneen hiukan vähemmän.
2. Lisää  joukkoon ohrahiutaleet. Kiehauta.
3. Hauduttele ja tarkista maku. Lisää valkosipulia tarpeen mukaan.
4. Tarjoile herkullisen hunajan kera, joka täydentää makuelämyksen.

valkosipulipuuroriihipuoti05
Kaneli-valkosipuliohrapuuro, johon pienimmäisemme ihastui aivan suunnattomasti.

Valkosipulinen kahvi-suklaapuuro

(neljälle)

Kahvi ja suklaahan tunnetusti sopivat yhteen, mutta valkosipulin lisääminen yhtälöön onkin sitten hiukan eri juttu. Tässä tapauksessa makuelämys onkin kiinni enemmän ainesten määristä kuin koskaan ennen. Makujen on syytä olla hyvin tarkkaan tasapainossa tai lopputulos ei ole lainkaan toivotun kaltainen vaan oikeasti aivan kammottava. Liika valkosipuli nimittäin maistuu kahvin kanssa ärsyttävän kitkerältä ja hyvin hyökkäävältä, mutta kun tähän yhtälöön lisätään suklaista makua sopivassa suhteessa, onkin maku jotain ihan muuta. Reseptiin lisätty sokeri ja hunaja tuovat yhtälöön kaivattua makeutta.

Kannattaa lähteä varovasti liikkeelle ja kokeilla, mikä on se paras valkosipulin määrä omille makunystyröille. Tässäkin reseptissä käyttämäni valkosipulilajike oli miedomman puoleinen.

n. 2, 5 dl luomuohrahiutaleita (itse käytin Riihipuodin hiutaleita)
5 dl keitettyä luomukahvia
5 dl vettä
n. 4 paahdettua luomuvalkosipulinkynttä tai maun mukaan
2 rkl luomukaakaojauhetta
0,5 dl – 1 dl luomusokeria

1 tl suolaa
luomuhunajaa puuron päälle

valkosipulipuuroriihipuoti02
Kahvi-valkosipuli-suklaapuuro.


1.
 Keitä kahvi (6 dl vettä ja 4 kahvimitallista kahvia, niin tarvittavan määrän valmista kahvia puuroon. Valmis kahvi on kohtalaisen laimeaa. )
2. Laita kattilaan keitetty kahvi, kaakaojauhe ja vesi sekä suola.
3. Ala lisäillä huolella muussattua valkosipulia pikku hiljaa ja maistele seosta joka välissä. Lisää myös sokeria. Kun ole tyytyväinen makuihin lisää hiutaleet. Muista ottaa huomioon, että hiutaleet laimentavat seosta hiukan.
4. Kiehauta ja anna hautua n. 20 minuuttia. Tarkista makua ja säädä tarvittaessa lisäämällä makeutta tai valkosipulia.
5. Tarjoile  hunajan kera, joka kruunaa makuelämyksen.

Ensi perjantaina taas jotain ihan muuta. Ihan varma en ole vielä itsekään, millaisia puuroja keittiössämme tullaan tulevalla viikolla keittelemään. 😀

Aiempien viikkojen Luomulaakson Puuroperjantai-postauksiin voit tutustua täällä, puuroperjantain omalla sivulla, jonka kautta löydät helposti ja kätevästi etsimäsi (klik, klik 🙂 ) .

Tähän mennessä on puuroissa maisteltu mm. basilikaa ja kurkkua sekä pohdittu, mitä ihmettä on kaappipuuro.



web analytics





web analytics


Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Pitkästä aikaa päätin kaivaa hapatusruukun esiin ja niinpä parisen viikkoa sitten, vielä viimeistelemättömässä keittiössämme raastettiin kymmenisen kiloa luomukaalta. Onneksi apuna oli kone, sillä veikkaanpa, että muuten raastamiseen olisi mennyt paljon kauemman aikaa.

Kaalit sain hankituksia Nurmijärven REKOn tuottajalta. Pappilanpuiston luomukaalit olivatkin varsin mainioita ja mehukkaita, vaikka pitkällä talvessa jo oltiinkin. Hyvää hapankaaliainesta saatiin taas hankituksi.

Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Olen joskus aikanaan hapattanut myös lasipurkissa kuten moni muukin, mutta hapatusruukku vie homman ihan eri asteelle ja lopputuloskin on varmempi ja sanoisin, että myös parempi. Ruukun yläosaa nimittäin kiertää vesikouru, jonka sisään kansi lasketaan ja täytetään vedellä ja näin ilma pysyy poissa ruukusta ja hapankaali valmistuu paremmissa olosuhteissa kuin lasipurkkiviritelmissä, jossa ilmaa pääsee kaalin kanssa jatkuvasti tekemisiin. Vesikourun ansiosta myös ruukkuun kertyvä kaasu pääse pois ja aina välillä kuuluukin mielenkiintoinen plurp, kun kaasu kuplat purkautuvat veteen. Etenkin lapsista hapatusruukun äänet olivat ehkäpä se homman hauskin osuus.

hapatusastia04

Hapatusruukku on ollut kyllä todella kätevä. Omani on 10 litran ruukku ja sinne mahtuu 6-10 kg hapatettavaa massaa. Hapatukseen kun kuluu useampi viikko, niin on kätevää tehdä isompi satsi kerralla ja jos epäilee, ettei kaikkea ehdi kerralla syödä, niin onneksi hapankaaliakin voi pakastaa.

Vesikourun lisäksi ruukkuun kuuluu  kätevät kivipainot, jotka asetetaan hapatettavan massan päälle eikä joudu pelaamaan erilaisten purkki, kivi tai vesipussi viritysten kanssa, niin kuin yleensä, kun olen jos jonkinmoisissa purkeissa hapatellut. Massan päälle, kun tarvitsee laittaa paino, jotta massa pysyy varmasti nestepinnan alla.

hapatusastia07

Hetken aikaa vierähti, että kymmenisen kiloa kaalta ja reilusti pienempi määrä porkkanaa ja sipulia oli käsitelty ja laitettu kerroksittain suolan kera hapatusastiaan. Pikkuapulainen oli innokkaasti koko homman ajan mukana ja aika tarkkana sai olla, että pikkuiset sormet eivät näpertäneet asioita, joihin ei sopinut koskea, sillä hapattamisessa puhtaus on vähintäänkin puoli ruokaa.

hapatusastia09

Iso apu tuo pieni kuitenkin jo oli, kun nuijittiin kaalta kulhossa, jotta saatiin neste hyvin irtoamaan. Kulho kun ei ollut puuhaan mitenkään paras mahdollinen vaan onnettomasti pyöreä pohjainen  ja tuppasi keikkumaan kovin helpolla, joten ylimääräinen käsipari oli enemmän kuin tarpeen, jotta homma saatiin sujumaan joutuisasti eivätkä kaalitkaan päätyneet lattialle.

Kaalit nuijittuani ladoin kaikki ainekset hapatusastiaan suolaa unohtamatta ja sitten olikin aika heittää ehjät kaalinlehdet kaalimassan päälle ja asettaa painot paikalleen. Kansi kiinni ja vesikouru täyteen vettä. Kolme neljä päivää annoin ruukun seistä huoneenlämmössä ja sitten nostin sen kylmiöön, jossa se saakin viettää muutaman viikon ennen kuin on valmis avattavaksi.

hapatusastia05
Itse teen hapankaalia usein seuraavanlaisella reseptillä:

Laitan kaalia yleensä hiukan alle 10 kiloa, jotta tilaa jää vielä sipulille ja porkkanallekin. Massan kokonaismäärä ei siis saa ylittää 10 kiloa, jotta se ruukkuun hyvin mahtuu.

n. 6-10 kg kaalta 
n. 300 g porkkanaa
n. 100-300 g sipulia
noin 50 g suolaa

(Keitetty suola vesi: 15 g suolaa per 1 litra vettä)

1. Pese ja raasta kaali, porkkanat sekä sipuli ja nuiji ne huolella, jotta nestettä alkaa irrota.
2. Lado ainekset  tiiviisti suolan kera kerroksiksi hapatusruukkuun.
3. Laita viimeisen kerroksen päälle muutama kokonainen kaalinlehti ja niiden päälle kivet painoksi.
4. Lisää keitettyä suolavettä, jos nestettä ei ole irronnut riittävästi. Nesterajan pitäisi olla noin 2-3 cm kivien yläpuolella.
5. Sulje hapatusruukun kansi ja täytä vesikouru vedellä. Pidä huoli, ettei vesi pääse koskaan kokonaan haihtumaan, jotta hapatusruukkuun ei mene ilmaa.
6. Anna seistä 3-4 päivää lämpimässä n. 20 asteessa ja siirrä sitten jatkamaan fermentoitumisprosessia n. 15 asteeseen auringonvalolta suojattuun paikkaan noin 5 viikoksi. Muista tarkkailla vesikourun vesimäärää.
7. Fermentoitua hapankaalta tulee säilyttää jääkaapissa. Sen voi halutessaan myös pakastaa.

hapatusastia06


free web stats


Hurjan viljaista luomupuuroa

Treeniviikko kohti Luomupuuron maailman ennätystä sujui varsin rattoisasti, vaikka mutkiakin koettiin, kun keittiö täyttyi yhtenä aamuna savusta paistinpannun jäätyä liedelle hiukan liian pitkäksi aikaa. Onneksi riitti ihan omatoiminen savusukellus ja parin vuorokauden tuuletus ratkomaan nämä mutkat. Tuleviin treeniviikkoihin saattaa kuitenkin tuoda lisää ääntä keittiöön muuttanut palovaroitin.

Loppujen lopuksi täytyy kuitenkin todeta, että takana on taas vallan mainio puurontäyteinenviikko, josta saatiin nauttia auringonpaisteisessa kevätsäässä.

Hurjan viljaista luomupuuroa

Hurjan viljaista luomupuuroa

Viikon aikana meillä päätettiin kokeilla jotain, jota emme olleet ennen kokeilleet. Idea syntyi kesken sämpylöiden teon ja saattoi siinä niinkin käydä, että sämpylöiden leipominen hiukan lykkääntyi, koska ajatukset ”sämpyläpuurosta” eivät jättäneet rauhaan. Postauksen reseptit kulkevat meillä kotoisasti nimillä kanelisämpyläpuuro, porkkanasämpyläpuuro sekä kurkkusämpyläpuuro, koska pienimmäisemme ne niin nimesi.

Tällä kertaa pöydällä nököttänyt Myllärin  luomuinen hurjan viljainen sämpyläjauho ei siis päätynytkään tavanomaiseen tapaan taikinakulhoon vaan uiskentelemaan puurokattilaan erilaisten lisukkeiden kera.

Turhaan muuten lukee hurjan viljaisen pussin kyljessä sämpyläjauho. Ne nimittäin käyvät vallan mainiosti myös puurojauhoiksi ja maku on hyvinkin erilainen kuin se, mihin olen jauhopuuroissa yleensä tottunut.  Lisäksi mukavaa tuntumaa tuovat jauhoihin lisätyt luomuiset siemenet – pellava, auringonkukka ja hirssi. Makeutta taas tuovat luomusokeri sekä ohramallas. Taisi käydä nyt niin, että tästä eteenpäin näistä jauhoista tehdään useamminkin puuroa! Toimii systeemillä lisää vain vesi tai maito ja suola ja vähän erilainen  puuro on valmis. Muutamilla lisäyksillä reseptiä on helppo muokata ihan toisenlaiseksi.

Hurjan viljainen puuro kanelilla

Hurjan viljaisiin sämpyläaineksiin tehty puuro maistuu varsin makoisalta ilmankin kaneliakin, mutta kanelin kera se saa ihanan makuvivahteen, joka helposti  houkuttelee syömään vielä yhden lusikallisen lisää.

n. 3 dl hurjan viljaisia sämpyläjauhoja
1 l luomumaitoa
50 g luomuvoita tai luomumargariinia
suolaa
0,5-1 tl kanelia

1. Laita kattilaan voi ja sulata se.
2. Lisää kattilaan maito ja vispaa jauhot joukkoon huolella, jottei pääse syntymään paakkuja.
3. Lisää kaneli ja suola
4. Hauduttele tunnin verran, jotta jauhot kypsyvät ja siemenet pehmenevät mukavasti.

Hurjan viljainen porkkana-inkivääri puuro

Porkkana-inkivääri puuro on mukavan lämmittävä ja se sopiikin hyvin vaikkapa ulkoilun päätteeksi, mutta toki sekä aamuun ja iltaankin. Sen verran ruokaisan makuinen tämä puuro on, että se toimii vallan mainiosti myös ruokana. Meillä jopa pienimmäinen, joka ei porkkanan makuun tai tuntumaan ole vieläkään muun perheen tapaan ihastunut, sanoi tämän olevan hyvää ja se lienee riittävä suositus mille tahansa. 😀

Voit käyttää puuroon itse puristettua porkkanamehua tai kaupanmehua. Itse tapaan heittää porkkanamehua tarvitessani muutaman porkkanan mehulinkoon ja saan samalla sekä mehua, että ainekset leipätaikinaan tai juurespihveihin. En halua heittää kompostiin porkkanamassaa, joka mehulingosta oheistuotteena syntyy, joten miellelläni käytän sen taikinoihin tai pihveihin.

sampylajauho02

n. 3 dl Myllärin luomuisia hurjan viljaisia sämpyläjauhoja
n. 2,5 dl luomuporkkanamehua
n. 7,5 dl vettä
raastettua luomuinkivääriä 4-8 cm
(50 g luomuvoita tai luomumargariinia)
suolaa

1. Purista  mehulingossa porkkanoista mehu ja käytä jäljellä jäävä porkkana massa vaikka sämpylätaikinaan tai kasvispihveihin.
2. Laita porkkanamehu ja vesi kattilaan ja lisää joukkoon jauhot hyvin sekoittaen.
3. Lisää joukkoon raastettu inkivääri ja suola.
4. Anna hautua hiljaisella lämmöllä noin 45 minuuttia.
5. Tarjoile luomuhunajan kera. Myös erilaiset siemenet sopivat hyvin joukkoon.

Valkosipulinen kurkkupuuro sämpyläjauhoista

Vihaan ruokahävikkiä ja noista tunnelmista tämä puuro lähtikin liikkeelle, sillä tzatzikia meillä syödään paljon ja joka kerta tuota herkkua tehdessä tulee ylijäämänä kurkkumehua. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Monesti teemme mehusta inkiväärisiä kurkkumehusämpylöitä, mutta ihan aina ei sämpylöitä ehdi tai halua tehdä. Siksipä onkin mukavaa, jos on vaihtoehtoja.

sampylajauho

Toki samaisen puuron voi tehdä niinkin, että puristaa kurkuista mehun ja käyttää jäljelle jääneen kurkkumassan leipätaikinassa. Puuro on testattu jo molemmin tavoin ja kumpikin toimii. Tzatzikiversiossa pitää vain muistaa puuroa suolatessa, että kurkkumehussa on jo suolaa, joten maistelu on tärkeä osa puuron keittämistä, jotta suolaa ei pääse holahtamaan liikaa.

Puuroa kannattaa kokeilla maustaa myös erilaisilla yrteillä, kuten vaikkapa basilikalla tai tillillä. Myös minttu sekä persilja ovat kokeilemisen arvoisia.

n. 3 dl Myllärin luomusämpyläjauhoja
n. 6-6,5 dl luomu kurkkumehua
n. 3,5-4 dl vettä (nesteen yhteismäärä 1 l) 
n. 50 g luomuvoita tai luomumargariinia
1-2 luomu valkosipulin kynsi 

n. 2-5 tl luomu sitruunamehua
n. 4-6 tl luomusokeria
suolaa
hiukan mustapippuria

1. Laita kattilaan voi ja sulata se.
2.
Lisää kattilaan maito ja vispaa jauhot joukkoon huolella, jottei pääse syntymään paakkuja. (Lisää myös suola.)
3. Lisää sitruunanmehu, murskattu valkosipuli, sokeri sekä pippuri. Tarkista maku ja lisäile mausteita, suolaa ja sokeria sen mukaan.
4. Tarjoile sellaisenaan tai siemenien kera.

sampylajauho01.png

Ensi perjantaina taas jotain muuta. Saa nähdä, mitä silloin on vuorossa. 🙂

Aiempien viikkojen Luomulaakson Puuroperjantai-postauksiin voit tutustua täällä. Tähän mennessä on jo maisteltu Kasperin kaappipuuroa sekä puuroa basilikalla ja kahvilla sekä montaa muuta versiota.

Olethan jo mukana luomupuuron ME-tapahtumassa Facebookissa?


web statistics




free hit counter


|LuomuBlogi | EkoBlogi |