Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen helposti ja nopeasti

Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen helposti ja nopeasti
Vähän aikaa sitten sain Hauholla sijaitsevalta Ryypän tilalta hankituksi monen monituista kiloa kukkakaalia sekä purjoa ja hiukan parsakaaliakin. Kaikki tietenkin luomua, niin kuin meillä yleensä melkein kaikki.

Parsakaali ja kukkakaali ovat meillä niitä kasviksia, joita pienimmäinenkin yleensä syö, vaikka aistiyliherkkyydet karsivatkin syötävien tuotteiden listaa aika tavalla. Onneksi listalla on kuitenkin tällaisia valopilkkuja kuten parsakaali ja kukkakaali. Liekö rakkaus niihin siirtynyt hänelle jo äidinmaidossa.

Ryypän tilan luomutuotteet kävivät tutuiksi meille jo vuosi takaperin, jolloin ostimme pakastimen täydeltä parsakaalia ja ruusukaalia sekä lisäksi vielä lehtikaalia. Ne olivat aivan mielettömän herkullisia ja hyvälaatuisia – ihan niin kuin tämän vuotisetkin pellon antimet.

Tänä vuonna hankittavien määrää rajoitti yksi hajonnut pakastin ja se, että vähän aikaa sitten pakastimeen muutti jälleen Kiven Säästöpossun puolikas luomupossu. Niinpä tänä vuonna ei ihan samoille määrille löytynyt pakastintilaa kuin viime vuonna.

Ensi vuonna pitää kyllä tehdä paremmat pakastinsuunnitelmat, jotta satokauden herkut saa paremmin mahtumaan, sillä enpä tiedä mikä olisi parempaa kuin pellolta suoraan pakastimeen päätyvät kasvikset – siis jos ei mukaan lasketa niitä pellolta suoraan lautaselle päätyviä!

kukkakaalipurjo

Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen:

1. Huuhtele ja paloittele parsa- ja kukkakaalit.  Poista huonot osat, jos sellaisia sattuu olemaan.  Anna valua pyyhkeen päällä. 
2. Pussita sopiviin annospusseihin, laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja pakasta. 

Itse en siis kiehauta kumpaakaan, vaikka säilöntäohjeet sitä aina käskevät tekemään, jotta entsyymitoiminta saadaan loppumaan.  Ensimmäisellä kerralla niin tein, mutta en pitänyt lopputuloksesta, ja vaikka toisella kerralla vähensin kiehautusaikaa en silti pitänyt lopputuloksesta ja siksipä päätin kokeilla pakastamista ilman kiehautusta.

Minusta sekä parsa- että kukkakaalin maku on parempi, kun pakastan ne raakoina. Ja nopeampaakin se on kuin kiehautella useampi kymmenen kiloa kaalia ja jäähdytellä  ja valutella niitä ennen pussitusta.

Jos kuitenkin haluat kiehauttaa kukka- ja parsakaalit ennen pakastamista, niin kiehauta niitä n. 3-4 minuuttia, jonka jälkeen valuta ne mahdollisimman kuiviksi ennen pakkaamista ja pakastamista.

Kukka- ja parsakaalien varret

Joskus jos on todella vähän tilaa pakastimessa en pakasta kukkakaalien ja parsakaalien varsia vaan jauhan ja kuivatan ne hyötykasvikuivurissa taikinoissa käytettäviksi. Ja voi niitä toki käyttää muuallakin, mutta meillä yleisimmin käytetty kohde ovat juuri erilaiset leipä- ja sämpylätaikinat.

Pääasia on, että herkulliset varretkaan eivät mene hukkaan vaan tulevat hyötykäyttöön vaikkapa sitten kuivattuna, jos emme ehdi kaikkea tuoreena syömään.

kukkakaali01
Pieni osa tämän vuotisista säilöttävistä kukkakaaleista ja purjoista.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics Made Easy - StatCounter


Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot

Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot
Ruoka-Kalevalan julkistustilaisuus Helsingissä Ritarihuoneella  Ravintola Wildin tarjoilemien herkkujen kera oli ikimuistoinen.

Parempaa paikkaa S-ryhmän, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sekä Marttojen luoman Ruoka-Kalevalan julkaisuun ei olisi voinut löytää. Kirjaa, joka henkii suomalaista ruokakulttuuria ei olisi voinut paremmin esitellä missään muualla. Uuden uutukainen kirja sai ympärilleen arvoisensa puitteet. Menneisyyden ruokatarinat heräsivät henkiin Ruoka-Kalevalan sivuilla ja liittyivät osaksi Suomen historiaa Ritarihuoneen paljon aikaa nähneiden seinien sisäpuolella.

ruokakalevala08
Ritarihuone aukeni edessäni viileänä aamuna pienen kävelymatkan jälkeen. Se kohosi pienen puiston puiden latvojen yläpuolelle ja levittäytyi eteeni vankkana ja historiaa huokuvana. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea sen kivisten seinien sisäpuolella on koko sen historian aikana tapahtunut.

Hiukan varovasti asetin jalkani rappusille ja astuin sisään. Korkea kauniisti kaartuva katto sai minut henkäisemään. Rakastan vanhoja historiallisia rakennuksia ja toivoisinpa, että voisin viettää niissä aikaa loputtomasti.

ruokakalevala07
ruokakalevala06

Samaa toivoin astuttuani Ritarihuoneellekin ja noustessani portaita olo vain vahvistui. Punainen matto johdatti minut suureen saliin, jonka seinät olivat täynnä aatelissukujen toinen toistaan upeampia vaakunoita. Pystyin jo mielessäni näkemään, kuinka menneiden aikojen ihmiset  olivat tuossa huoneessa liikkuneet ja hetken aikaa mielessäni vilahti, miltä me kaikki olisimmekaan näyttäneet, jos olisimme pukeutuneet entisaikojen asuihin. Ihan harmitti, että olin tänä aamuna liikkeellä ihan nykyaikaisissa vaatteissa. Ja oli muuten aika mahtavaa saada huomata, että joku toinenkin salissa olijoista jakoi tuon saman ajatuksen kanssani.

Olisin antanut melkein mitä vain, jos olisin saanut istahtaa keskelle tuon upean historiaa nähneen huoneen lattiaa ja vain hengittää kaikkea ihanuutta sisääni.

ruokakalevala01
ruokakalevala03
Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot

Bussimatka takaisin kotiin sujui nopeasti selaillessani uunituoreen kirjan sivuja. Historia niin perunan kuin omenankin takaa avautui, Grimmin veljesten satu puurosta nousi taas elävänä mieleeni ja tuntui, että jokainen tarina heräsi henkiin sitä mukaa kuin ehdin uuden rivin lukea. Sain huomata, että joukkoon mahtui samankaltaisia ruokamuistoja kuin omani ja sitten ihan erilaisia.

Noiden sinisten kansien välissä sykki koko historian kirjo, sillä eipä taida olla olemassa mitään muuta asiaa kuin ruoka, joka yhtä tiiviisti liittyisi niin sotaan kuin rauhaan tai arkeen ja juhlaan.

ruokakalevala13

Illalla kotona syvennyin kirjaan lisää äitini kanssa. Lasten jo mentyä nukkumaan jatkoimme omaa vuosien takaista perinnettämme – tai oikeastaan kahta sellaista, sillä koska olin sattunut nyt Helsingissä olemaan, niin päätin toteuttaa vuosia sitten aloittamamme leivosperinteen eli ennen bussiasemaa kipaisin vielä Stockmannin kautta ja ostin meille muutaman leivoksen jaettavaksi.  Niitä maistellessamme uppouduimme yhdessä lukemaan uutta kirjaa.

Jo lapsuudessani meillä oli tapana istua iltamyöhään keittiön pöydän ääressä ja etsiä keittokirjoista mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi ja joskus oli mukava ihan vain lukea erilaisia reseptejä ilman sen suurempia suunnitelmia. Ihanaa oli, kun sai ja saa yhä tehdä sitä jonkun kanssa.

ruokakalevala17

Tällä kertaa luimme siis Ruoka-Kalevalaa, joka sai meidät niin huokaisemaan, nauramaan kuin melkein itkemäänkin, kun luimme erilaisia ruokamuistoja, joiden myötä omia jo unohtuneita muistoja alkoi pulpahdella pintaan. Uppouduimme Ruoka-Kalevalan  mukaansa tempaaviin sivuihin sellaisella antaumuksella, että nukkumaanmenoaika meni hujauksessa ohi ja aamulla oli keittiössä isomummin reseptillä kaurapuuroa keittämässä varsin pörröpäisiä aikuisia, jotka vaikuttivat huomattavasti väsyneemmiltä kuin ajoissa nukkumaan menneet pienet puuronsyöjämme.

ruokakalevala12

Ruoka-Kalevala ui hiljaa ja lempeästi sydämen jokaiseen sopukkaan. Se on mielettömän ihana ja upea kulttuuriteko, joka yhdistää historiaa suomalaisten kertomiin ruokamuistoihin mukaansa tempaavasti eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään. Useat kotimaiset kaunokirjailijat luovat lisää tunnelmaa kirjan yli 400 sivuun tuomalla omanlaisellaan kerronnalla uusia ruokatarinoita lukijan makusteltavaksi.

Ruoka-Kalevala on kirja, joka kuuluu ehdottomasti jokaiseen kirjahyllyyn.

Harvoin tulee menettäneeksi sydämensä näin totaalisesti. Niin kuitenkin kävi, mutta liekö se ihme. Ruokamuistot, historia ja kaunokirjallisuus samassa paketissa saavat ainakin minun sydämeni sykähtämään.

ruokakalevala11
Ruoka-Kalevalaa myydään edulliseen 15,90 euron hintaan S-marketeissa, Prismoissa, Saleissa. Alepoissa sekä ABC-liikennemyymälöissä kautta maan.

 

Ruoka-Kalevala sivustolla kerätään yhä ihmisten ruokamuistoja talteen. Voit lisätä sinne helposti omasi tämän linkin kautta. Suomalaisen Kirjallisuden Seura tallentaa kerätyt muistot tuleville sukupolville.

 


Kirja saatu näytekappaleena.



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus

Viimeisen viikon aikana meillä on tapahtunut enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kuvioissa on  mukana niin iki-ihana SI-terapeuttimme kuin liuta muitakin rautaisia ammattilaisia ja nyt näyttäisi siltä, että alkaisi tapahtua ja paljon.

Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus
Muutama kesä takaperin uudessa puumajassa.

Paluu juurille

Syksy on ollut itselleni aina hyvästien aikaa. Se on värikäs siirtymä kohti talviunta ja tähtitaivasta. Aika, jolloin puutarha nukkuu ja kirjoittaja minussa saa enemmän aikaa ja tilaa. Tänä vuonna se on paljon muutakin. Se on tavallaan uuden alku, vaikka vasta matkalla ja tienhaarassa olemmekin. Eikä asiakaan ole aivan uusi, vaikka vielä osittain tuntematon onkin.

Tavallaan olen tullut palanneeksi blogini juurille, sillä yksi syy sen perustamiseen oli lasten elämässä esiin tulleet erityistarpeet ja niiden kanssa eläminen. Vertaistuki on iso asia arjen haasteiden keskellä.

Arki. Se on meillä juuri nyt ehkä raskaampaa kuin koskaan ennen, mutta samalla myös jollain ihmeellisellä tavalla kevyempää. Tieto siitä, mistä kaikki johtuu tekee asiasta helpomman.

Uusia diagnooseja ei vielä ole, on vain veikkauksia, vaikkakin aika vahvoja sellaisia. Riittävätkö havaitut asiat diagnoosin asti sitten, kun tutkimuksiin asti päästään, on toinen juttu. Saattavat hyvin riittääkin, mutta sen päättää sitten joku toinen ammattilainen aikanaan.

Nyt eletään kuitenkin arkea, jossa tehdään muutoksia, vaikka rutiinit ja arkirytmi ovatkin aina olleet meille hyvin oleellisia ja arkea turvaavia, niin nyt nimettyjen asioiden valossa haluan käydä kaiken läpi uudelleen ja hienosäätää arkeamme lisää, jotta rutiineista ja niiden myötä arjen ennakoitavuudesta saadaan kaikki mahdollinen apu irti. Se auttaa meitä kaikkia.

Tämän lisäksi tarvitsen aikaa lukea ja sisäistää monta sataa sivua tekstiä, sillä nyt tarvitsee kerrata vanhaa ja oppia uutta, saada lisää työkaluja ja ymmärrystä arkeemme, jotta voin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi on jo olemassa hyvä pohja, jonka päälle on kaikkea helpompi lähteä rakentamaan. Näin tein jo silloin, kun ensimmäiset diagnoosit saatiin kymmenisen vuotta sitten. Halusin lukea kaiken mahdollisen aistiyliherkkyyksistä, jotta voisin nähdä maailman lasteni silmin. Nyt edessä on vastaavanlainen episodi ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu laajemmalta ja kaikin tavoin isommalta kuin aikaisempi rupeama.

Huoli on suuri, vaikka ei kyse maailmanlopusta olekaan eikä asia meille ihan yllätyksenä tulekaan. Silti mahdollinen diagnoosi asettaa meidät uuden eteen ja tuosta uudesta on tutkittava kaikki polut ja mutkat, jotta voi taas mennä eteenpäin. Ja vaikka diagnoosia ei koskaan tulisikaan, niin asia on silti olemassa ja vaikuttaa arkeemme, joten sen kanssa eläminen vaatii uusien asioiden omaksumista sekä meiltä että lähipiiriltämme.

Nyt asia, joka joskus vuosia sitten oli vielä pieni sivuhuomautus lääkärinlausunnossa ei nimittäin sitä enää ole, vaan oikea asia, joka on huomioitu, otettu tosissaan ja alettu tehdä asian eteen jotain, joka muuttaa asiat tavalla tai toisella paremmiksi.

kuva_poika03
Lehtisadetta viitisen vuotta sitten.

Päätös hetken hiljaisuudesta

Tuohon matkaan tarvitsen hiukan aikaa. Siitä syystä olen päättänyt, että suunnilleen parin viikon ajaksi saa blogini jäädä taka-alalle enkä uskalla luvata tuona aikana ainoatakaan päivitystä.

Veikkaan, että Instagramin puolella ilmestyy kuvia kuitenkin, sillä selaan sitä monesti iltaisin, kun nollaan aivojani ja käyn kurkkaamassa, mitä kaikille kuuluu. Se on oma pieni hetkeni arjessa.

Juuri nyt minua tarvitaan kotona ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja vaikka kirjoittamista ja luomua rakastankin, niin olen aina ensisijaisesti äiti.

Oikein ihanaa syksyn alkua kaikille ja nähdään jälleen parin viikon päästä.

Halauksin,
Maria


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Elokuussa suuntasimme kulkumme kohti Lahtea yhdessä yhden ystävämme kera, joka astuessaan autoon paljastui Lordi Downeyksi eli salamurhaajien killan mestariksi.

Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Matka kului rattoisasti ja pian olimme perillä juhlapaikalla, joka oli koristeltu hyvin Discworld henkisesti ja löysipä Adora Belle sieltä Golem-säätiön mainoksenkin. (Adora Belle Dearhearthan työskentelee siellä ja ajaa Golemien etua kaikin tavoin)

discworld07
Juhlissa kuluikin hyvä tovi lukiessa julisteiden tekstejä ja pihapiiri sekä asunto sisältäkin oli koristeltu teeman mukaisesti. Jopa ruokalista oli rakennettu Discworld-sarjan ympärille ja pääruoaksi olikin rottaa tikussa.

Omaan asuuni kuului myös pieni jalkajousi, jolla pääsin ampumaan, sillä pihasta löytyi maalitaulu eli en suinkaan tarinan tapaan sinkauttanut nuolta kohti siippaani, joka oli pukeutunut tietenkin Moist von Lipwigiksi. Pääsin ampumaan ensimmäistä kertaa ikinä ja onnistuin täräyttämään yhdeksikön! Sen verran mukavaa touhu oli, että voisinpa ampua toistekin!

discworld06
discworld08
Adora Belle Dearheartin asu

Juhla oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain pukea korsettini, johonkin ”viralliseen” eli ei vain kotona. Asukin oli suunniteltu pitkälti sillä ajatuksella, että käytössä oli korsetti ja niinpä Adora Belle Dearheartin asu alkoi pikku hiljaa muodostua pitkälti jo olemassa olevilla asusteilla ja vaatteilla. En joutunut ostamaan kuin päällishameen sekä alushameen ja molemmille löytyy tulevaisuudessakin käyttöä. (Niin ja sen jalkajousen, mutta lasten innokkuudesta päätellen, meillä vietetään vielä monta kesäistä päivää yhdessä maalitauluun ampuen. )

Asu alkoi rakentua Adora Bellelle tavanomaisen  musta värin ympärille, mutta päätin, että koska kyseessä oli juhla olisi Adora Bellelläkin juhlapuku ja lähdin sillä ajatuksella työstämään asuani, johon lisäsin mm. tämän pienen hopeaketjussa roikkuvan mustan sydämen, joka oli pieni viite hahmon nimeen Dearheart.

adorabelledearheart02
Asuni koostui aika monesta osasta. Hameissakin oli lopulta viisi kerrosta, kun alushame koostui kahdesta kerroksesta, päällimmäinen hame samoten ja lisänä oli vielä yksi alushame, joka auttoi liu’uttamaan alushameen tyllit paikolleen ja helpotti muutenkin kerroksien oikomista pitkin päivää.

Adora Belle Dearheart on tunnettu hyvin korkeista ja kapeista koroistaan. Hahmoa suunnitellessani kokeilin kyllä  sellaisia, mutta jo parin askeleen päästä jalat huusivat tuskasta ja tulin siihen tulokseen, että sellaisilla kengillä ei selviä koko päivää, ei vaikka olisi kuinka innoissaan naamiaisista.  Niinpä tarjouskokeilukengät lähtivät takaisin verkkokauppaan ja kaivoin varastoistani omat tutut korkeakorkoiset kenkäni, joita olen tavannut edwardiaanisen ajan asujen kanssa käyttää. Ne istuivatkin hyvin asun kanssa ja olivat hyvin adoramaiset, vaikka koron korkeudesta jäikin useampi sentti uupumaan.

kuva_kengät

Puvun yläosaksi valitsin pitsisomisteisen puseron, jonka päälle puin 50-luvun pitsisen boleron ja vyötäröllä hameen kiinnitykset peitti kätevästi patellavyö, joka näppärästi peitti myös pukuun lisäämäni turnyyrin kiinnityksen. Turnyyrin avulla puku sai viktoriaanisen ajan hengen ja istui siten hyvin Pratchettin luomaan maailmaan.

Ja näin oli Adora Belle Dearheart valmis matkaamaan Discworldin Ankh-Morporkiin yhdessä Moist von Lipwigin sekä Lordi Downing kanssa. Perillä he tapasivat niin äreän kirjastonhoitajan, Kuoleman tyttären tyttären Susanin Sto Helitin, monta kappaletta Twofloweria, noitia sekä tietenkin itse Kuoleman.

Päivä oli hauska ja toivoisinpa, että naamiaisia järjestettäisiin useamminkin!

adorabelledearheart01
Adora Belle Dearheart jalkajousensa kera.

 

Aiemmat pari aiheeseen liittyvää postausta pääset lukemaan täältä.

 

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita


web analytics

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa.

Itselleni ruokahävikin minimoiminen on aina ollut hyvin tärkeää ja jo lapsuuden kodissani pidettiin tärkeänä, että ruokahävikkiä ei pääsisi syntymään. Niinpä puuron loput, jos sellaisia sattui jäämään, käytettiin sämpylätaikinoissa ja ruokia jatkettiin toisilla aineksilla, jota saatiin taas maittava annos, josta riitti kaikille.

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Näin hävikkiviikon ja toki kaikkien tulevienkin ihan arkisten viikkojen lisäksi ajattelin, että olisi ihan paikallaan kertailla, millaisia hävikkiherkkuja Luomulaakson reseptipostaukset oikein pitävät sisällään. Ja kuten aina Luomulaakson resepteissä, kaikki reseptien ainekset voi löytää  luomuna.

Banaaninkuoret

Itselleni rakkaimpia muistoja on syntynyt banaaninkuorikakusta. Se ja muut banaaninkuoriherkut ovat olleet suuressa suosiossa perheessämme, mutta taitaa olla niin että suurimmat tunteet herättivät niin banaaninkuorikakku kuin hunajaiset banaaninkuorisämpylät, vaikka kannoilla kirivät kyllä kovaa banaaninkuorimuffinit sekä banaaninkuorikakkarat.

banaaninkuorikakku
Banaaninkuorikakku

R_banaaninkuorisämplyä01
Hunajaiset Banaaninkuorisämpylät

R_banaanimuffini03
Kaakaoiset Banaaninkuorimuffinit

Perunankuoret

Banaaninkuorien ohella toinen suosikkini on niinkin arkinen asia kuin perunankuoret.

Tiedän, että osan mielestä perunankuoret eivät ole hävikkiä lainkaan, sillä he eivät perunoita kuori vaan syövät ne kuorineen.

Ymmärrän hyvin näkökannan ja saan tästä aika ajoin palautettakin. Tosiasia kuitenkin on, että osa ihmisistä kuorii perunat, koska heidän mielestään kuoripäälliset perunat eivät yksinkertaisesti maistu hyviltä ja sitten on olemassa erityisominaisuuksia, kuten vaikkapa aistiyliherkkyydet, jotka pistävät omat kapulansa rattaisiin, jos ruokapöydässä edes kuvittelee tarjoavansa kuoripäällisiä perunoita. Meidän taloudestammekin löytyy kaikkia kolmea eri suuntausta kannattavia.

Niinpä kuorettomien perunoiden käyttäjänä minunkin piti keksiä käyttöä edes osalle niistä perunankuorivuorista, joita meidänkin keittiössämme syntyy. Onneksi loput menevät biojätteeksi ja lopulta parantavat kasvimaatamme. Ei ihan paha käyttäkohde sekään.

ruissämpylä
Välimerelliset Ruissämpylät

perunankuorisipsit
Rapsakat perunankuorisipsit

Nahistuneet kurkut ja kurkkumehu

Eräänä vuonna kasvihuone tuuppasi kurkkuja sen verran kiitettävästi, että niiden kohdalla piti alkaa pohtia, mihin kaikkeen niitä oikein voisi käyttää. Ja samaan aikaan minua vaivasi se, että tzatzikin teosta jäi aina kurkkumehua jäljelle, koska kurkut piti valuttaa. Niinpä syntyi hävikkiherkkureseptejä ratkaisemaan molempia syntyneitä ongelmia.

R_kesakurpitsalatty01
Kurkkulätyt

R_kurkkumehu01
Kurkkumehusämpylät

Appelsiininkuori ja punajuuret

En todellakaan pidä ruokahävikistä ja yritän aina pohtia, mihin sellaisetkin syötäväksi kelpaavat voisi käyttää, jotka monesti menevät suoraan kompostiin. Usein vihannesten varret ja lehdet ovat tällaisia. Punajuurenvarsia meillä ei ole enää pitkään aikaan viskottu kompostiin ja appelsiininkuoretkin otetaan aika pitkälti talteen yleensä raasteen muodossa.

Muut syötävät vihannesten varret, kuten vaikkapa porkkanan naatit tapaan kuivata viherjauheeksi, jota voin käyttää sitten leipätaikinoissa, piirakoissa ja sen sellaisissa.

punajuurenvarsitäyte
Punajuurenvarsi täyte

kuva_appelsiininkuori
Kuivatut appelsiininkuoret

Leipä

Leipää taitaa helposti jäädä kuivumaan melkein jokaiselle. Meillä leivän loppuja kuivataan välillä ihan tarkoituksella koiralle nakerreltavaksi, koska se niistä tuntuu niin kovasti pitävän, mutta onpa vanhan leivän hyödyntämiselle toki monia muitakin konsteja. Ala olevan linkin takaa löydät kymmenen vinkkiä.

kuva_leipa01
10 tapaa käyttää vanhaa leipää

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



|LuomuBlogi | EkoBlogi |