Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3

Umpisäiliöratkaisulla rakennettava jätevesiratkaisu häämötti yhä edessämme ja pohdittavaksi pääsi sekin seikka, kuinka paljon vettä on oikeastaan pakko kuluttaa.

Pyykit ja astiat on pakko pestä ja luulenpa, että peseytyminenkin on aika tärkeä juttu, jos ei aio muuttua ympäristölleen hajuhaitaksi. Mutta kuinka paljon tuohon kaikkeen minimissään tarvitsee vettä? Sitä piti pohtia hiukan tarkemmin ja koska kokeilemalla oppii parhaiten, alkoi kokeilumatkamme kohti vähävetistä arkea.

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3

Pesulla kesämökkityylillä

Nopeasti huomasimme, että suihkussa ei ole pakko käydä. Itse asiassa suihkuttamalla saa vettä helposti menemään todella paljon hukkaan (Pari vuotta sitten katsoin Motivan sivuilta, että vettä kului noin 60 litraa 5 minuutin suihkussa). Suihkussa vettä lorisee nopeasti eikä kaikkea voi todellakaan käyttää hyödyksi. Niinpä esiin kaivettiin kesämökiltäkin tuttu ratkaisu: pesuvati ja kauha, jokaisen umpisäiliöllisen talouden pelastus.

Lisäksi kannattaa toki hankkia vettä säästäviä suihkupäitä ja hanasuuttimia lähes kaikkiin kodin vesihanoihin ja suihkuihin.

Astioiden pesu ei taloudessamme olisi ongelma tulevaisuudessakaan, sillä astianpesukonetta ei meillä ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen, joten käsipelillä jatkettaisiin edelleen meni siihen sitten paljon tai vähän vettä koneeseen verrattuna. Entäpä sitten pyykinpesu? Miten ihmeessä sen kanssa selvittäisiin? Ratkaisu oli oikeastaan aika yllättävä ja se alkoi siitä, että muisteltiin, kuinka muutama kymmenvuosi sitten pyykkiä pestiin.

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3

Pulsaattoripesukoneella se mummikin pyykkinsä pesi

No, ihan ensiksi oli mummi pessyt pyykkiä käsin, mutta se on aikamoisen työlästä hommaa enkä todellakaan ollut ajatuksesta innostunut, sillä vaikka mummini pesikin koko perheensä pyykit aluksi käsin, niin minä en niin halunnut tehdä. Sen verran kokemusta käsinpesusta minulla on, että kauhulla ajattelen sitä, että pitäisi koko perheemme pyykki liinavaatteita myöten siten pestä. Varmaan siinäkin hommassa kyllä oppisi tekemällä nopeammaksi ja etevämmäksi. Mielikuvitus lähti ehkä hiukan laukkaamaan tässä vaiheessa ja näin jo itseni avannon äärellä paukkupakkasessa sormet punaisina pyykkiä pesten. Ei kiitos siis käsinpesulle isommissa määrin, vaikka ei avannossa talvipakkasella enää tarvitsisikaan tuota tehdä.

Seuraava vaihtoehto oli jo parempi ja asiaan tutustuttuamme päätimme, että tulevaisuudessa saisi kotimme pyykinpesuosasto siirtyä suunnilleen 50-luvulle, kun kodinhoitohuoneeseen ilmestyisi pulsaattoripesukone, jollainen mummillanikin oli aina kuolemaansa saakka. Mummini aikaisista koneista poiketen nykyiset versiot saavat vedet sisäänsä suoraan letkusta –  halutessaan sen voi toki täyttää myös perinteiseen tapaan ämpärillä.  Noin 70 litralla onnistuu pesemään ja huuhtomaan kaksi 6 kg koneellista pyykkiä (pulsaattorissa pitää vain muistaa, ettei pese liian erivärisiä koneellista peräkkäin, jotta valkopyykki ei saa väriä vaikkapa punaisista tai mustista pyykeistä) ja välillä hiukan enemmänkin, kun aika uudella superhienolla pesukoneellamme samaan määrään pyykkiä kului noin 110 litraa. Luulenpa, että samainen laite todennäköisesti myös paistaa sunnuntaipaistin sekä pullaa, mutta pesuohjelmien paljoudesta johtuen emme ole noita nimenomaisia ohjelmia vielä löytäneet ja käyttäneet. ;)Tavallisesti käytössä nimittäin on ollut vain suunnilleen kolme ohjelmaa ja loput vaihtoehdot ovat edelleenkin tuiki tuntemattomia, mutta jos jonkinlaista nappulaa tuossa avaruusaluksen kojelautaa muistuttavassa ohjelmavalikossa on.

Pulsaattoripesukoneessa on mukana vain kaikki tarpeellinen eli pari pesuohjelmaa, namikka pesuajankestolle sekä linkous. Siis todellakin vain se, mitä oikeasti pyykinpesussa tarvitaan. Ja jos minulta kysytään niin pulsaattori pesukonetta kokeilleena voin sanoa, ettei se ole mitenkään paha vaihtoehto nykyiselle valoja välkyttävälle ja piipittävälle pesumasiinallemme.

Monille pulsaattori on tuttu kesämökiltä ja sinnekin se on varsin hyvä vaihtoehto. Pulsaattoreita myydään yhä tänäkin päivänä, tosin uudet versiot ovat muovisia ja kevyitä siirrellä. Myös vanhoja isoäidinaikaisia pulsaattoreita on myynnissä mm. kirpputoreilla.

pulsaattori01
Pulsaattorin linkouspuoli tekee kiitettävää työtä.
Millaista arki nyt on ja millaista siitä oikein tulee?

Varmaa on, että arki muuttuisi ja paljon, jos pihaan umpisäiliöt todella tulevat. Jäädyttävän käymälän päivittäinen tyhjennys vie muutaman minuutin aikaa eikä se ole paljon. Kynnys homman aloittamiseen onkin ihan muualla kuin ajankäytössä. Tyhjennys ei ehkä ole maailman hohdokkainta hommaa, mutta jäädyttävää pyttyä tyhjentäessä voi miettiä vaikka niitä säästettyjä juomakelpoisia vesilitroja, joita olisi vesivessalla tullut viemäriin vetäneeksi. Arjessa tuleva muutos näkyneekin varmasti eniten juuri siinä, että pyykinpesu ja suihku muuttuvat hiukan monimutkaisemmiksi ja enemmän aikaa vieviksi.

Joka tapauksessa olimme onnellisia siitä, että arkiset asiat oli nyt saatu ratkaistuksi ja meillä oli suunnitelmat valmiina. Toivottavasti näistä meidän pohdinnoistamme  ja kokemuksistamme on apua jollekulle toisellekin.

Muutama ajatus tulevaisuudesta, joka saattaa sittenkin toteutua ilman umpisäiliöitä

Vaikka ekologiset ratkaisut ovat lähellä sydäntäni ja jotenkin olen oikeastaan nauttinut tästä parin vuoden rupeamasta, jossa olemme hioneet arkeamme aste asteelta ekologisemmaksi, niin harmaidenvesien umpisäiliöinti tuntuu kuitenkin yhä aika hurjalta ja todella kalliilta toimenpiteeltä.

Tuskaisena ajattelen niitä kaikkia eläkeläisiä, lapsiperheitä ja eri syistä vähävaraisia ihmisiä, jotka ovat tämän saman asian edessä eikä tiedotuskaan jätevesiasioista kaikilta osin ole välttämättä ihan parasta. Moni asia on ihmisten oman aktiivisuuden varassa, niin kuin toki yleensäkin.  Ihmisten kanssa jutellessa olen huomannut, että paljon on kiinni ihan tuuristakin. Minkä tahon kanssa sattuu asiaansa hoitamaan  ja kuka tietää mitäkin. Kaikilla ei ole sitä viimeisintä tietoa eri jätevesiratkaisuista.

Oli ratkaisu jätevesien käsittelemiseksi sitten mikä tahansa, maksaa se aina suuren summan rahaa, joten sitä toki toivoisi, että ratkaisu olisi aina se omalle tontille paras, huolettomin ja totta kai edullisin myös pitkällä aika välillä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jätevesisuunnittelijaan kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä, vaikka ratkaisu vaikuttaisi kuinka yksinkertaiselta ja selkeältä tahansa, siis silloinkin kun tulossa oleva vaihtoehto on sellainen, ettei jätevesisuunnittelijaa tarvitse.  Jätevesisuunnittelijoilla on kuitenkin osaamista ja yleensä se alan viimeisin tieto ja taito. Se voi olla juuri se ratkaiseva palanen sinunkin jätevesiratkaisuissasi etkä joudukaan asentamaan pihaasi niitä kirottuja umpisäiliöitä, joita monelle alueelle tunnutaan tarjoavan ainoana vaihtoehtona.

Meidän pelastavan polkumme pää pilkahteli oikeastaan jo pari vuotta sitten Kevätmessuilla, kun bongasimme yrityksen, jolla saattoi olla juuri kaipaamamme ratkaisu ja samalla reissulla löytyi myös jätevesisuunnittelija. Meni vain hyvä tovi vielä sen jälkeen ennen kuin kaikki asiat varmistuivat ja alkoivat selvitä. Yksi selvitettävistä seikoista oli se voimmeko aivan varmasti luopua vesivessasta kokonaan ja pysyvästi.

Seuraavassa postauksessa kerronkin, miten me saimme kuin saimmekin jättää umpisäiliöllisen tulevaisuuden taaksemme ja mitä oikein tulee tilalle. Sen verran voin jo paljastaa, että ratkaisu on Suomessa valmistettu ja se täyttää jätevesilain ankarimman vaatimustason. Luulen, että tässä on ratkaisu monelle jätevesiratkaisujen parissa painivalle. Pysykäähän kuulolla!


Muut tähän mennessä julkaistut postaukset jätevesiremonttiimme liittyen pääset lukemaan täältä.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria




web stats


Biolanin kuivakäymälä eco ja muutama lapsuusmuisto

Mummin ja papan vesiklosetti oli minusta  ihanan erikoinen. Se oli vanha ja pöntön yllä oli sellainen vesisäiliö, jonka kyljessä oli ketju, josta vedettiin, kun haluttiin huuhtoa vessanpönttö. Se oli minusta jotenkin ihana. Tuntui ihan juhlalliselta käyttää  mummin ja papan vessaa. Ehkäpä juuri sellaista vessaa sopi hyvinkin kutsua Hotelli Helpotukseksi. Voi, olisipa minulla siitä kuva!

Toinen muisto on eräältä lapsuuteni aikaiselta kesämökiltä järven rannalta. Siellä ulkovessa ei ollut sellainen korkea ja kapea niin kuin ne yleensä tapaavat olla. Tässä vessassa oli lääniä sen verran, että mahtui vaikka hiukan pyörähtämäänkin niin halutessaan. Minulle se toi aina jostain syystä mieleen leikkimökin, vaikkei leikkimökeissä taida vessoja yleensä ollakaan. Seinillä oli joitain vanhoja kuvia ja ikkuna aukeni ihanasti järvelle. Tunnelma oli rauhallinen ja ympäröivän metsän puiden humina oli ainoa asia, joka kantautui korviin.

Oma ulkohuussimme ei ehkä yllä samanlaiseen tunnelmaan tai edes ole niin juhlallinen kuin mummini Hotelli Helpotus, mutta silti se on muodostunut osaksi arkeamme tavalla, josta varmasti jää muistoja. Ja mikä parasta – vessajätteen huuhteluun viemäriin ei enää kulu puhdasta, juomakelpoista vettä.

Biolanin kuivakäymälä eco ja muutama lapsuusmuisto

Meidän ulkovessamme

Meidän ulkovessamme on perinteitä kunnioittaen maalattu sisältä siniseksi. Tavataan sanoa, että sininen pitäisi kärpäsiä loitolla. Tiedä sitten toimiiko vai eikö, mutta ei sisällä pahemmin kärpäsiä ole näkynyt. Ulkohuussimme ei ehkä ole koreudella pilattu ja maisemakin aukeaa ihan vain takapihallemme, jossa järvinäkymästä saa vain uneksia, mutta varsin toimiva ja viihtyisä huussimme kuitenkin on. Rauhaisan, vehreän pihamme suojissa voi samalla kuunnella lintujen laulua ja leppien liplatusta. Voin sanoa, että paikka on oikeastaan aika tunnelmallinen.

Ikkunakin rakennuksessa on, mutta se on ovessa eikä siitä näe ulos, koska sen on sen verran ylhäällä. Toisaalta siitä ei myöskään näe helposti sisään, joten se lienee plussa. Valoa sen kautta tulvii kuitenkin ihan mukavasti. Rakennus on Luoman tuotantoa, valmis paketti, joka on suunniteltu juuri Biolanin kompostikäymälälle.

huussi06
Vielä riittää sahalle ja pensselille töitä ennen kuin polku ulkohuussille on valmis. Ovikin kaipaa vielä työstämistä, sillä haluisin siitä piharakennustemme tapaan punaisen. Karmit ja ikkunanpuitteet saavat jäädä valkoisiksi.
Laituri

Ensimmäisenä vuonna opimme, että takapihallemme täytyy tehdä jotain, jos mielimme huussia käyttää syksyn ja talven vesisateilla. Polku nimittäin muuttui jo parin ensimmäisen sateen jälkeen niin liukkaaksi ja mutaiseksi, että käyttäminen oli vähintäänkin vaikeaa. Yksi jos toinenkin tuli noilla syksyisillä vessareissuilla harjoitelleeksi lentämisen jaloa taitoa, kun kädet ja jalat sätkivät ilmassa ennen kuraista mahalaskua. Seuraavana kesänä aloitettiinkin laudoituksen rakentaminen, jonka tarkoitus oli tuoda oma ripauksensa luksusta huussireissuille.

Tänä kesänä systeemi ulkohuussin osalta saatiin käytännössä kaiteita ja väriä vaille valmiiksi. Laudoitus, jota kutsumme laituriksi vie kasvihuoneen edustan kivilaatoilta aina ulkovessalle saakka ja jalat pysyvät puhtaina ja vessaan voikin näppärästi kipitellä vaikka paljain varpain. Laiturin myötä väheni merkittävästi myös eteiseen tuleva sotku.

Ensi kesänä saamme mitä todennäköisimmin koko takapihaprojektimme loppuun. Maltan tuskin odottaa, sillä tämän hetkinen epämääräinen viidakko ei ole ihan se, mitä takapihaltamme toivoisin, mutta kaikki aikanaan.

huussi03
Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen julisteet pesäpöntöistä ja talviruokinnasta somistavat seiniä.

huussi02

Ulkohuussin sisätilat sisustimme kehystetyillä lintujulisteilla ja pienet puput ja oravat kilpikonnan kera  pääsivät somistamaan pientä metallista kulmahyllyä.

Syksyn pimeyttä ajatellen laitoimme istumatasolle laitettuun kukkaruukkuun liiketunnistimella varustetun valon, joten heti kun huussin oven avaa, syttyvät valot ja näkee kulkea eteenpäin kompastumatta. Toinenkin valo päätettiin hankkia, jotta hiukan pidempikin vessareissu olisi miellyttävämpi, jos haluaa vaikka lukea istumatason alla koreissa olevia lehtiä tai muuten vain tarvitsee enemmän valoa vaikkapa huussin huoltoon iltahämärässä.

Kokonaisuus on varsin toimiva ja vessa on käytössä lähes ympäri vuoden, hiukan säistä riippuen. Ihan pahimmilla pakkasilla systeemi jäätyy hetkellisesti, mutta ison osan talvesta käymälä on toiminnassa ja massa painuu kasaan varsin hyvää vauhtia. Jos jäätyminen Biolanin varsin hyvistä eristyksistä huolimatta pääsee vaivaamaan liiaksi, niin kannattaa ehdottomasti asentaa systeemiin mukaan Biolanin kompostorinlämmitin, joka sopii niin pikakompostoriin ja kompostikäymäläänkin. Itselleni tämä laite on vielä uusi, mutta vakaasti harkitsemme sen hankkimista yhteen lämpökompostoreista, jonne kiikutamme sisällä talossa olevan pakastavan käymälän jätteet. Kyseinen kompostori tuppaa nimittäin kylmenemään viileämmillä keleillä vähän turhan paljon. Tämä ratkaisseekin viimeisen käymäläjätettä koskevan kompostointiongelmamme.

Kahden vuoden kokemuksella voin jo sanoa, että käymäläjätteeseen ei huku kuin pahimmissa painajaisissa ja ensi talvena ei ehkä kompostilämmittimen myötä enää silloinkaan.

Alla olevasta videosta pääset halutessasi kurkkimaan tarkemmin ulkohuussimme sisustusta.


Muut tähän mennessä julkaistut postaukset jätevesiremonttiin liittyen pääset lukemaan täältä.

 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria




Web Analytics Made Easy - StatCounter


Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 2

Tiedättekö, miltä tuntuu, kun löytää itsensä miettimästä jokaisen vessareissun yhteydessä  mahtaako kaikki käymäläjäte mahtua talven aikana kompostoriin vai pysähtyykö kompostoituminen kesken talven ja lämpökompostoriin ei mahdukaan enää jätettä. Mitä sitten tapahtuu? Useammin kuin kerran olen nähnyt unta, että hukumme käymäläjätteeseen.

Olisikohan pientä stressinpoikasta ilmassa.

Jätevesiasetus on aiheuttanut taloudessamme jo enemmän kuin yhden harmaan hiuksen. Itse asiassa asiat olivat jo sillä mallilla, että pelkkä harmaantuminen ei enää riittänyt vaan edessä oli totaalinen kaljuuntuminen. Sen verran mutkikkaaksi olivat vessa-asiat menneet.

Kauhun sekaisin tuntein odotimme ensi kesää ja uutta pankkilainaa, jolla katettaisiin pihallemme asennettavat umpisäiliöt, jotka keräisivät kaiken jäteveden ja jotka sitten pitäisi niiden täytyttyä tyhjentää.

Askeleita kohti toimivaa ratkaisua

Umpisäiliöiden on tarkoitus olla  viitisen kuutiota kumpainenkin eli kymmenisen kuutiota yhteensä. Kuulostaa ruhtinaalliselta tilalta ensi alkuun, mutta sitä se ei ole. Ei sitten sinne päinkään. Tämän sarjan ensimmäisessä  postauksessa laskeskelin, että ilman dramaattisia vedensäästösuunnitelmia sekä vedenkäyttötapojen muutosta perheemme saisi lisäkuluja vuodessa noin 1760 euroa, jos kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuva tyhjennys riittäisi ja noin 2720 euroa, mikäli tyhjennys tapahtuisi kolme kertaa kuukaudessa.

Numeroiden palaessa verkkokalvoille alkoi ahdistuksen poikanen saada aika paljon suuremmat mitat. Ei enää naurattanut. Itse asiassa itketti ja paljon. Ehdimme jo pohtia sitäkin joudummeko myymään kotimme. Mutta sitten päätimme selvitä, sillä selvinneet olemme aina ennenkin.

Pari vuotta sitten jätevesiasiat ottivat askeleen eteenpäin jo parillakin eri tavalla.

Suunnitelma alkaa hahmottua

Pari vuotta sitten istuimme alas ja tiukan suunnittelurupeaman jälkeen alkoi tulevaisuus hahmottua. Päätimme poistaa vessavedet jätevesistä ja umpisäiliöiden täyttyminen olisi jo roimasti pienempi. Tämä yksin ei riittäisi, mutta olisi kuitenkin jo hyvä alku.

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 2

Niinpä meille muutti lattialämmitettyihin tiloihin tarkoitettu Privettin jäädyttävä kuivakäymälä.  Siinä ei  erotella virtsaa ja ulostetta, vaan kaikki kerätään samaan astiaan ja viedään kompostoitavaksi. Moni muu ratkaisu olisi vaatinut läpivientejä talon rakenteisiin ja vessan sijoituspaikka olisi vaikeutunut huomattavasti. Jäädyttävä kuivakäymälä ei vaadi kuin maadoitetun pistorasian toimiakseen. Ei läpivientejä eikä erotelua. Helppoa. Meillä se näkötti ensin kylpyhuoneen nurkassa, mutta siirtyi tänä vuonna varsinaiseen vessaan, kun varmistuimme systeemin toimivuudesta niin paljon, että uskalsimme poistaa posliinisen pytyn pysyvästi.

Jäädyttävän kuivakäymälän kaveriksi oli kuitenkin mukava saada jotain muutakin, sillä vessajätettä kuuden hengen taloudessa tulee aika kiitettävästi ja siihen päälle sitten vielä satunnaiset kyläilijät. Jäädyttävän kuivakäymälän kapasiteetti ei aina ihan riitä ja myönnettävä on, että täysien pussien ulos kiikuttaminen ei ole sitä maailman hohdokkainta hommaa ja tällä käyttökapasiteetilla sitä saa tehdä kerran päivässä. Käyttöpiikkejä tasoittamaan tarvittiin ratkaisuja.

Jäädyttävä kuivakäymälä sekä huussi

Kuvioihin astui jo alkuvaiheessa toinenkin vaihtoehto, joka tuki ratkaisuamme oivallisesti.  Kunnan näytettyä vihreää valoa suunnitelmallemme, aloimme heti tuumasta toimeen ja pihallemme nousi pari kesää sitten ulkohuussi, jonka sydämenä toimii Biolanin kompostikäymälä eco, joka käyttökuukausiensa aikana todistanut olevansa oikeasti hajuton ja toimiva.

Pari vuotta sitten  hankkimamme jäädyttävä vessa palvelee perhettämme ympärivuoden, mutta täydellä teholla vasta, kun ensimmiset pakkaset astuvat kuvioihin.

Tällä hetkellä iso osa perheestämme käyttää pihalle noussutta ulkovessaa ja sitä käytetään niin kauan kuin sää suinkin sallii. Syksyn viima jo hiukan tuntuu, kun vessareissulle suuntaa, mutta emme ole antaneet sen häiritä, vaikka varpaita jo hiukan aamulla ja iltamyöhällä paleltaakin. Paksuhko matto ulkovessan lattialla on jo nyt aika luksusta.

No, sen verran on annettu periksi, että kenenkään ei tarvitse pihalle kömpiä yöllä eikä illalla sen jälkeen, kun on jo päänsä tyynyyn laittanut, vaikka vessahätä iskisikin. Silloin saa ihan luvan kanssa kömpiä asioiman jäädyttävässä käymälässä.

kuva_biolankompostikäymala03

Miksi ulkovessa ja mitä vikaa vesivessassa on?

Moni on kysynyt, miksi ihmeessä ulkovessa. Ja miksi emme vain jatkaisi vesivessan käyttämistä, kun umpisäiliöt saadaan asennettua?

Olisipa se ihanaa, jos noin voisikin tehdä. Se olisi helppoa ja yksinkertaista ja aiheuttaisi paljon vähemmän päänvaivaa. Asiassa on kuitenkin yksi jättiläismäinen mutta – nimittäin umpisäiliöiden koko. Jo pelkät vessavedet (Motivan mukaan  40 litraa vuorokaudessa per henkilö) täyttäisivät umpisiliöitä 7200 litran edestä joka kuukausi ja tämä  nopeuttaisi tyhjennysväliä siinä mittakaavassa, ettei kyseinen ratkaisu tulisi meillä millään toimimaan.

Lisäksi näiden kaikkien muutosten keskellä aloimme myös tajuta, kuin typerää oli vetää puhdasta vettä viemäriin vessajätösten mukana.

Kuivakäymälän voi toki asentaa taloonkin, miksei siis meilläkin

Yksinkertaisin ratkaisu toki olisi ollut saada taloon sisään kompostoiva kuivakäymälä, mutta sellaisen sijoittaminen yksikerroksiseen asuntoomme olisi ollut hyvin vaikeaa ja muutenkaan todella hyvää sijaintia kompostoivalle kuivakäymälälle ei tuntunut löytyvän, vaikka sitäkin vaihtoehtoa todenteolla pohdittiin ja viisaammilta vielä kyseltiinkin.

Niinpä meille parhaaksi ratkaisuksi muodostui jäädyttävän kuivakäymälän ja ulkovessan yhdistelmä. Lisäksi se toi tavallaan luksusta vessaasioihin, vaikka ei siltä ensi ajattelemalla ehkä tuntuisi. Kuuden hengen taloudessa yksi vessa oli joskus aika hankala, mutta nythän meillä on niitä kaksi!

Lisätietoa erilaisista kuivakäymäläratkaisuista  löytää Käymäläseura Huussista.

13692522_10208738958623744_7071697290635044796_n


Muut tähän mennessä julkaistut postaukset jätevesiremonttiimme liittyen pääset lukemaan täältä.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria




Web Analytics Made Easy - StatCounter


Lomalla pinkissä hotellissa

Lomalla pinkissä hotellissa

Jossain vaiheessa kevättä tajusimme äitini kanssa, että emme ole olleet moneen vuoteen yhdessä lomalla. Kun aloimme pohtia asiaa tarkemmin huomasimme, että aikaa oli kulunut ihan kevyesti yli kymmenen vuotta. Ja silloinkin kyseessä oli Rovaniemen matka, joka sisälsi äitini äidin hautajaiset. Ei siis ehkä ihan lomamatka kuitenkaan, vaikka lasten kanssa nähtävyyksiä samalla käytiinkin katsomassa.

Niinpä suunnittelut lähtivät käyntiin hyvissä ajoin, mutta varsinainen toteutus ja hienosäätö jäivät kieltämättä hiukan viime tippaan, kun aikatalu yllättäen kiristyi ja kuvioihin astui montakin yllättävää tekijää.

Muutaman päivän varoitusajalla hoidimme kuitenkin asiat siihen kuntoon, että oli mahdollista lähteä muutaman päivän reissuun.

Päätimme, että nuorin tulisi mukaamme, sillä siten asiat toimisivat joustavammin ja niinpä varasin huoneen. Pienimmäinen toivoi huonetta ammeella ja äitini ja minä toivoimme lähinnä hiljaisuutta ja hyvää ruokaa. Päädyimme  ammeelliseen huoneesen Kouvolan pinkkiäkin pinkimmässä hotellissa eli Sokos Hotel Vaakunasta. Hotelli valikoitui lähinnä värinsä perusteella, sillä tällä hetkellä tai oikeastaan jo ainakin viimeisen vuoden pienimmäiseni on elänyt pinkkiä kautta ihan koko sydämestään.  Kerrottakoon, että vuoden aikana olen huomaanut maailmassa olevan aika paljon pinkkejä asioita.

Pinkki hotelli oli niin jännä juttu, että se valvotti kovasti parina yönä ennen reissua ja aamulla kysyttiin ensimmäisenä, että onko nyt jo se aamu, jolloin lähdemme pinkkiin hotelliin. Onneksi sekin aamu pian koitti.

Sitä ennen piti kuitenkin hoitaa järjestelyt, sillä selvää oli, etteivät isommatkaan lapset voisi ihan oman onnensa nojassa olla ja mieheni olisi kuitenkin päivät töissä. Niinpä päätettiin, että keskimmäinen lapsi menisi yökylään ehkäpä sille ainoalle ihmisille, jolle lapsen voisin loman ajaksi luottaa. Kaikille ei erityislasta voi hoitoon antaa, mutta kun yhteistyö pelaa, niin asia saadaan järjestymään. Varmaa oli kuitenkin, että vaikka järjestelyt suoritettiin tarkkaan harkiten ja yritettiin ottaa huomioon kaikki mahdollinen, niin kotiin ja arkeen paluu tulisi olemaan oma urakkansa, jotta kaikki taas laskeutuisi tuttuihin uomiinsa.

Talon omaa herkullista jäätelöä, jossa oli iki-ihanaa Kouvolan lakua.

Kun kaikkien lasten asiat saatiin järjestykseen, niin oli aika pakata auto ja kääntää  nokka kohti uusia seikkailuja.

Itselleni ehkä mielenkiintoisinta tuli olemaan se, että näkisin pienimmäisen pitkästä aikaa ilman sisaruksia. Näkisin, miten hän käyttäytyisi erilaisissa tilanteissa, miten reagoisi erilaisiin ärsykkeisiin. Ne olisivat kullan arvoisia tietoja, kun syksyllä pääsisimme taas lääkärin ja neuropsykologin juttusille. Matka olikin monessa mielessä hyvin tärkeä kokemus.

Tuomon luomun herkullista luomuruisleipää.

Ravintola, jossa saa istua myös pöydän alla

Kävimme kahtena iltana syömässä hotellin ravintolassa. Frans & Rosen henkilökunta oli aivan valtavan ystävällinen ja ymmärtäväinen. Sen tulimme testanneeksi ihan kunnolla, kun pienimmäiseni laittoi toisena iltana jarrut päälle. Ensin hän kieltäytyi täysin astumasta ravintolasalin puolelle, sillä henkilökunta oli eri kuin edellisenä päivänä. Sain lapsen lopulta mukaani ja kannoin hänet sylissäni pöytäämme jutellen samalla hiljaa hänen korvaansa. Laskettuani hänet lattialle edellisestä illasta tutun pöytämme viereen, päätti pienimmäiseni sujahtaa pöydän alle ja kieltäytyi hyvin johdonmukaisesti tulemasta pois. Tilanne oli kieltämättä hiukan hankala ja mietin jo kuumeisesti, miten henkilökunta mahtaisi suhtautua pieneen pöydän alla istuvaan lapseeni. Huoleni paljastui täysin turhaksi. Meistä sinä iltana huolta pitävä tarjoilija oli hyvin ystävällinen eikä hötkyillyt, vaikka yksi asiakkaista pöydän alle olikin kadonnut.

Saimme tehtyä omat tilauksemme ja sekin saatiin selvitetyksi, mitä pieni pöydän alla nököttävä lapsi kaipasi syödäkseen. Samaa kuin edelliselläkin kerralla, joten kysyimme onnistuisiko annos tietyllä tavalla tänäkin iltana. Ja onnistuihan se, vaikka ei lista-annos ollutkaan ja kaiken lisäksi annoksen jokainen osa saatiin omiin pikku kippoihin niin, ettei yksikään laji koskettanut toista. Lopulta, melkein puolen tunnin jälkeen pöydän ääressä istui taas kolme asiakasta eikä vain kaksi, kun pikkuinen oli vihdoin kiivennyt edelliseltä kerralta tutulle tuolillensa ja haarukoi hiljalleen nuuskien ruokaa suuhunsa. Vatsa täynnä oli hyvä mennä taas nukkumaan ja herätä uuteen aamuun.

Hotellin runsaalla ja monipuolisella aamiaisella herkuttelimme mm. paikallisen Tuomon leipomon luomuruisleivällä, jota käytiin vielä kaupastakin hakemassa kotiin viemiseksi. Aamupalalla oli panostettu mukavasti myös paikallisiin tuotteisiin, joista osa oli luomua.

sokoshotel
Kuulosuojaimet pelastivat aistiyliherkän ja luomuinen aamupuuro katosi vikkelään tahtiin lautaselta.

Kouvolassa paljon nähtävää

Kouvolassa on muuten paljon nähtävää emmekä mekään ehtineet kaikkea kiinnostavaa kiertää. Unescon maailmaperintökohde Verla, Tykkimäki, Mustila Arboretum ja monia muita kohteita, joten jokaiselle löytyy jotain ja katsottavaa riittää useammankin loman tarpeisiin.

Ja koska luomu on lähellä sydäntäni, niin täytyihän reissun aikana käydä myös Kymenlaakson REKOssa tutuksi tulleella tilalla, joka tuottaa niin vehnää, ohraa, kauraa, ruista, härkäpapua, pellavaa sekä mustaherukkaa ja mansikkaa. Ja löytyypä tilalta myös luomukauppa.  Puotimaalla olikin varsin ihastuttava kokemus, mutta siitä lisää myöhemmin ihan omassa postauksessa, sitten kun meilläkin aletaan pikkuhiljaa palaillaan kesälomalta normiarkeen.

Paljon onkin ehtinyt kesän aikana tapahtua ja huomenna sujahdan vielä pikalomalle yhden lapsen kera Helsinkiin. Muutama kuva siitä päätynee varmasti reissun aikana Instagram-tililleni.

Huomenna alkava miniloma painaa jo vähän päälle. Viimeiset pakattavat tavarat odottavat vielä matkalaukkuun pääsyä, mutta ihan hetkessä eivät Kouvolan loman ihanat kokemukset mielestä haihdu, sillä niin hyvin piti Kouvolan Sokos Hotellin henkilökunta meistä huolta niin hotellin kuin ravintolankin puolella. Iso kiitos siis ihanasta kokemuksesta sekä joustavuudesta ja ymmärtäväisyydestä. Harvassa hotellissa on yhtä lämmin ja sydämellinen huolenpito.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria




Web Analytics


Pihkasalva kuuluu arkeen ja tuliaiskoriin

Metsän Emännän pihkasalva tuli tutuksi jo viime vuonna ja siitä lähtien se onkin ollut apuna  niin remonttinaarmujen kuin hyttysenpistojenkin parantamisessa.

Niin hyväksi on voide meillä havaittu, että lapsetkin osaavat sen perään jo itse kysellä pienintä myöden ja lähteepä se mukaan kesäreissuillekin. Tuoksuvainen, hunajan keltainen pihkasalva sopiikin moneen vaivaan.

Pihkasalva kuuluu arkeen ja tuliaiskoriin

Metsän Emäntä kertoo itse salvastaan näin:

Pihkasalva sisältää luomulaatuista oliiviöljyä, joka sopii hyvin mm. kuivalle iholle, Lapista kerättyä kuusenpihkaa 20% sekä luomulaatuista mehiläisvahaa.

Pihkalla on desinfioiva vaikutus ja pihkasalvaa voi käyttää moniin ihon ongelmakohtiin, kuten kuiviin kantapäihin tai kynsinauhoihin, pieniin ruhjeisiin, rohtumiin tai hyönteisten pistoihin.

Metsän Emännän puoti

Metsän emännän puoti on 1800-luvulla eläneen noidaksikin väitetyn akan jalan jäljissä luotu metsältä tuoksuva luomus. Nykyinen Metsän Emäntä Katja on Lappiin syvästi rakastunut turkulainen, joka kyllästyi kaupunkiin ja muutti opintojensa perässä Lappiin, menetti sydämensä pohjoiselle luonnollemme ja jäi sinne tielleen. En ihmettele, sillä sama rakkaus Lappia kohtaan asuu omassakin sydämessäni kaikkien siellä vietettyjen lapsuuden kesien jälkeen.

metsänemännän03

Pihkasalva kuuluu arkeen ja tuliaiskoriin

Ilmojen lämmettyä ja takapiharemontin käynnistyttyä on pihkasalvaa jälleen kulunut siihen malliin, että uusi purkki pitäisi taas tilaukseen laittaa.  Tilaaminen onneksi onnistuu helposti Metsän emännän puodin kautta tai sitten joltain jälleenmyyjistä.

Näin kesän kynnyksellä ja mökkikauden ollessa pian parhaimmillaan voi hyvin sujauttaa tämän ihanan metsältä tuoksuvan salvan vaikkapa mökkituliaisten joukkoon ilahduttamaan vieraanvaraisia isäntiä ja emäntiä. Tehokkaan sisuksensa lisäksi voiderasia on jotensakin suloinen kannessa olevine pienine havunoksineen.

Onneksi on Metsän Emännällä kansanperinteet tallessa, jotta päästään nauttimaan myrkyttömistä tavoista hoitaa öttiäisten puremia ja remonttinaarmuja. Pihkavoiteesta innostuneena taidankin seuraavaksi kokeilla Metsän Emännän Mesiangervo-Kamomillasalvaa. Kaikki Metsän Emännän omat laadukkaat tuotteet löytyvät näppärästi täältä.

metsänemännän02


Luomulaakso kiittää yhteistyöstä
Metsän Emäntää.
Pihkavoide saatu testiin Metsän Emännältä.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria

Toivo tuli taloon

Erityislapsen vanhempana olen joutunut kokemaan viiden ensimmäisen kouluvuoden aikana aikamoisen määrän pettymyksiä ja ymmärtämättömyyttä. Onpa ihan naurettu päin naamaa ja sanottu, että olemme väärässä. Meille on myös suoraan ilmaistu, että vika on vain täällä kotona, meissä vanhemmissa. Me emme vain osaa kasvattaa.

Eskarissa alkanut ihana positiivisuus, kannustaminen ja kasvatuskumppanuus muuttuivat vuosia sitten alkaneen koulun myötä joksikin ihan muuksi eikä kukaan todella kuullut hätäämme pitkään aikaan, vaikka yritimme sitä parhaamme mukaan tuoda esiin. Asioita ei auttanut sekään, että ensimmäiset kaksi vuotta oli eskarissa alkanut tehostettu tuki psykologin seurannan kera jäänyt unholaan, sillä tehostetun tuen paperit olivat jonnekin koululla kadonneet, vaikka nivelpalaverissa olimme kaikki istuneet ja paperit olivat taatusti koululle siirtyneet. Tämänkin jälkeen saimme kuulla, että se ja se tukitoimi ei onnistu, koska kaikilla oppilailla tulee olla samalla tavalla asiat. Yritimme siis toimintaterapeutin avulla saada mm. mahdollisuuden käyttää koulussa säkkituolia tai jumppapalloa.

Asiat eivät muuttuneet ennen viime syksyä, jolloin vaihdoimme koulua omatoimisesti. Harkitsimme asiaa ensin perusteellisesti ja otimme selvää vaihtoehdoista sekä kouluista.

Päätöksessämme oli niin hyvät kuin huonotkin puolet, mutta koimme, että meillä ei ollut enää vaihtoehtoja. Ei kaiken sen jälkeen, mitä olimme saaneet tai ehkäpä jopa joutuneet kokemaan. Vaakakupissa painoi eniten se, että lapsemme jäi ilman tarvitsemaansa tukea ja kallisarvoiset vuodet kuluivat ymmärtämättömien aikuisten valtaamassa viidakossa.

Toivo tuli taloon

Viimeinen vuosi

Viimeinen vuosi on ollut huima. Helppo se ei ole ollut kenellekään. Ei lapselle, ei meille vanhemmille tai muulle perheelle eikä uudelle opettajalle. Vuosi on ollut vaihteleva, vaikea ja äärimmäisen raskas, mutta joukkoon on mahtunut myös iloisia onnistumisia ja sellainen määrä ymmärtäviä ja sydämellisiä aikuisia, etten koskaan edes uskonut sellaisen olevan mahdollista.

Yhtäkkiä oli olemassa ihmisiä, jotka näkivät lapsessamme ne samat asiat kuin mekin ja olivat aidosti huolissaan lapsemme selviämisestä normiluokassa ja siitä, kuinka me kotona jaksamme vaikeassa tilanteessa. Se tuntui ihanalta, sillä me kun olemme oppineet vuosien varrella ihan omatoimisesti uimaan raskaassa arjessa eteenpäin ja etsimään uusia toimintamalleja toimimattomien tilalle ja kannattelemaan lastamme vaikeimpienkin hetkien yli.

Nykyinen koulu on ollut aivan upea. Se on ottanut huomioon lapsemme erityisyyden. Se on joustanut ja yrittänyt kaivaa kaikki mahdolliset ja melkeinpä mahdottomatkin resurssit, jotta lapsemme koulunkäynti onnistuisi. Muistan, kuinka itkin ensimmäisessä palaverissa syksyllä. Kyyneleet nousivat ihan väkisin silmiini, kun tajusin, että  meidät vihdoin kuultiin ja siitä hetkestä asiat lähtivät rullaamaan uskomattomalla vauhdilla eteenpäin.

Diagnooseja ja uusi koulupaikka

Vuoden vaihteessa saimme ensimmäisen uuden diagnoosin. Tai oikeastaan vanhan. Autisminkirjo ei ollut meille yllätys, sillä olihan siihen kuuluva diagnoosi ollut joskus papereissakin muiden diagnoosien seurana, mutta se sitten jonkun ajatuksella jätettiin pois siinä viiden kuuden ikävuoden kieppeillä (löysin muuten tähän asiaan liittyen vanhat muistiinpanonikin, joiden avulla olin poisjättämistä kritisoinut) ja jäljelle siitä jäi lähinnä maininta jumiutumisesta ja erityismielenkiinnonkohteista.

Kevään aikana kävi erityissairaanhoidosta hoitaja katsomassa lastamme koulussa ja esiin nousi niin autisminkirjo kuin ADHD. Kumpikaan ei yllättänyt. Mutta eräs toinen asia pääsi kyllä yllättämään.

Koulupsykologin puhelu tuli eräänä hiljaisena aamuna ja uutinen oli vertaansa vailla. Istuin vuoteen reunalle ja hengitin. Kylmät väreet menivät pitkin selkääni ja sormista ja varpaista hävisi tunto. Nenänpäätäkin kihelmöi. Yritin hengittää ja olla itkemättä.

Lapsellemme oli myönnetty oppilaspaikka yksilöllistetyn opetuksen luokassa erityisopetuksen koulussa.

Parempaa lahjaa ei meille olisi kukaan voinut antaa, sillä tämän myötä arkeen astui taas toivo.

koulu01


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria




Web Analytics


|LuomuBlogi | EkoBlogi |