Viime vuoden kohokohta: Tapaamassa Jyrki Sukulaa

Viime syksynä olimme Ruoholahden K-Citymarketissa tutustumassa lähi-ja luomutuotteiden lisäksi Merja Kosken kirjoittamaan Onneks on luomua-kirjaan. Tuo päivä oli erittäin merkityksellinen myös pojallemme, joka pitää kovasti Jyrki Sukulan ohjelmista. Suosikit ovat jo pitkään olleet Hotellit kuntoon, Jyrki Sukula sekä Sukulan suojatit. Kuppilat kuntoonkin on katsottu kerran jos toisenkin.

Viime vuosi oli meillä erittäin rankka niin koulukiusaamisen kuin erilaisten sairaalassa tehtyjen testien ja tutkimusten vuoksi. Sukulan ohjelmat olivat yksi niistä asioista, jotka kannattelivat arjessa eteenpäin ja tarjosivat meille pojan kanssa yhteistä tekemistä. Sitä ne tekevät yhä.  Viime vuoden kohokohta oli ehdottomasti, että poika pääsi vihdoin tapaamaan arvostamaansa ihmistä.

Ruoholahden Lähi- ja luomuruokamarkkinoille

Ensin poika vähän pohti lähtisikö vai ei ja pyysikin ensin minua vain kysymään Sukulalta saisiko nimikirjoituksen seinälleen. Näki selvästi, että häntä jännitti ja muutos arjessakin vähän kaiversi. Tilanne oli kiperä. Halu lähteä oli kova, mutta samalla arjen rutiinien muutos ja ihmisvilinä arveluttivat.

No, lähtöaamuna kysyin uudelleen haluaisiko hän lähteä ja vastaus oli varovaisen innokas kyllä ja niinpä sitten suuntasimme yhdessä kohti Ruoholahtea paperin ja kynän kera.

Siinä me seisoimme esiintymislavan nurkalla ja katselimme, kuinka Sukula haastatteli Mäntymäen luomutilan Virva Latostenmaata. Poika piteli mukaansa ottamaa lehtiötä kädessään ja tuumi uskaltaisiko lähestyä suurta sankariaan. Kynnys oli selvästi aika iso ja hetken jo ehdimme pelätä, että tilaisuus menee sivu suun, kun Sukula suuntasi lavasta poispäin.

Pinkaisimme perään ja varovaisesti pyytelimme anteeksi häiriötä ja selitimme asiamme. Sukula lupasi auliisti pojallemme nimikirjoituksen ja yhteiskuviakin otimme muutaman muistoksi.

Pojallemme kokemus oli ikimuistoinen. Ja itselläni oli kyynelissä pitelemistä, kun poika väläytti ilmoille korviin asti ulottuvan hymyn tuijottaessaan uunituoretta nimikirjoitusta, joka nyt koristaa poikamme seinää.

Poikamme oli ikionnellinen tavatessaan ihailemansa ihmisen. Rakkaus ruokaan ja keittokirjoihin nousivat ihan uusiin sfääreihin tämän myötä ja pojan omaan kirjahyllyyn etsittiin kissojen ja koirien kera Sukulan tekemiä keittokirjoja – niistä kun iso osa yhä puuttui. Meitä onnisti, sillä parista eri antikvariaatista saimme haalituksi varsin hyväkuntoiset opukset, joita luetaan yhä tänäänkin ja monesti iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa lueskelee poika niitä vielä itsekseenkin.

Keittokirjoja selatessa on pojalla hymy on herkässä vielä nytkin, vaikka kaikesta tapahtuneesta on jo vuosi aikaa. Tuo päivä taitaa olla yksi niitä asioita, joita poikamme ei tule koskaan unohtamaan ja varmaa on, että se säilyy meidän vanhempienkin muistossa lopun ikää.

Lämmin kiitos Jyrki Sukulalle hyvästä kohtaamisesta poikamme kanssa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.