Aihearkisto: Mitä lahjaksi?

Taivaallista mannaa – ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa

Taivaallista mannaa - ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Moni Luomulaakson lukija on varmasti huomannut, että kirjat sykähdyttävät minua tavattoman paljon. Viimeisen parin viikon aikana blogi onkin ollut kirjapostauksien valtaama ja olen nauttinut kirjoittamisesta suuresti, vaikka jaksaminen sairastelujen keskellä onkin ollut koetuksella.

Kirjamessuvierailu Kustantamo Maahengen osastolla on yhä hyvässä muistissa ja käynti avasi ikkunan aivan ihastuttavien kirjojen maailmaan. Kolmas löytöni (toiset kaksi olivat Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen sekä Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki) sisältää reseptejä ja historiaa samoissa kansissa ja on aivan taivaallisen ihanaa luettavaa kultaisine sivureunuksineen.  Kirjan parissa viihtyy tovin jos toisenkin – ellei sitten ole pakko lähteä keittiön puolelle kokeilemaan herkkuja historian hämäristä.

taivaallistamannaa04_02 (2)

Taivaallista mannaa

Taivaallista mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista on Marja Tanhuanpään kiehtova teos, joka valottaa historiaa ruokien takaa. On tavattoman kiinnostavaa oppia eri maiden ja aikakausien ruokaperinteistä.

Kirja alkaa osuvasti aina Mooseksen ajoista. Autiomaassa hänen kansansa sai syödäkseen mannaa. On kuvattu, että maan peittänyt ohut ja rapea valkoinen herkku maistui ihan hunajaleiviltä. Kasvitietelijät  ja historioitsijat ovat tehneet parhaansa löytääkseen järkevän selityksen taivaalliselle mannalle. Yksi mahdollinen teoria on, että kyseessä olisi tamariskipensaissa elävien hyönteisten sokeripitoinen neste. Siinain munkit myyvät kuulema nykyisinkin tätä pyhiinvaeltajille.

taivaallistamannaa03_02 (2)

Tanhuanpää kertoo tarinaa ruoka-aineiden taustoista mukaansatempaavasti. Lukija saa pian huomata, että todella monessa asiassa on ollut uskonto taustalla vaikuttamassa. Ihmekös tuo. Entisaikoina oli tapana siunata ruoka, siunata pelto ja kiittää Luojaa maan antimista. Nykypäivänä tällaiset tavat eivät vain enää ole vallalla ja monelle nykyajan ihmiselle entisaikojen ruokiin liittyvät tavat ja uskomukset voivat tuntua hyvinkin vierailta. Uskonto ja ruoka eivät enää jaa entisajan vakaata liittoaan.  Ruoka onkin yksi niistä asioista, joissa maallistuminen ja aikakaudet näkyvät paljon ihan arkipäivän tasolla, sillä mikäpä muu kuin ruoka on niin kiinteä osa jokaisen ihmisen arkea ja juhlaa.

taivaallistamannaa01_02 (2)

Taivaallista mannaa -kirjan parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Se on toimiva yhdistelmä reseptejä ja historiaa ja vastaa mielenkiintoisiin kysymyksiin viipurinrinkeleiden muodosta ja valottaapa se saksalaisen Schwabenin alueen perinteisten lihanyyttienkin taustoja. Nykyisin ne tunnetaan nimellä Maultaschen-nyytti  ja niistä on tullut ihan ympärivuotinen ruokalaji, vaikka ne alunperin olivatkin osana vain kiirastorstain paastoateriaa.

taivaallistamannaa7_02 (2)

Taivaallistaa mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista huomio asioita eri uskontojenkin näkökulmasta, vaikka nimen perusteella voisi toisin luulla. Veri on yksi niistä asioista, joka jakaa ihmisiä ja uskontoja eikä kaikissa uskonnoissa veren käyttöä sallita.

Meillä Suomessa veri oli teurastusajan herkkuruokaa, vaikka se tänä päivänä herättänee useimmissa inhoa. Itse pidän paljonkin veripaltusta sekä jankista, jota äitini tapasi valmistaa aika useinkin ollessani lapsi.

”Veri-sanaa on kartettu sanomasta eläimiä teurastettaessa. sillä ajateltiin, että veren lasku olisi sen vuoksi voinut epäonnistua. Verestä on käytetty nimitystä ”punainen” ainakin Pohjois-Suomessa. Savossa veren kiertonimityksenä oli ”leppä”, koska leppäpuun kuoresta on saatu punaista väriainetta. Leppärieska oli verestä, joko ohra- tai ruisjauhoista rieskapannussa paistettu leipä Pohjoisessa rieskaa tehtiin usein poron verestä.”

taivaallistamannaa_02 (2)

Taivaallista mannaa on varsin viihdyttävä ja hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka yhdistelee näppärästi niin raamatunkertomuksia kuin kristillisiä legendojakin ja saa ne heräämään henkiin tavalla, joka jaksaa kantaa ensimmäiseltä sivulta aina viimeiselle saakka.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Kirjamessujen toinen ihastukseni Maahengen pisteellä oli ehdottomasti Marjatta Levannon kirjoittama Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki.

Ihan ensimmäiseksi silmäni tavoittivat kansikuvan salaperäisyyden, joka kiidätti minut hetkessä lapsuusmaisemieni metsiin ja kalliolle  sienien ja varpujen joukkoon. Ja sitten teksti veikin jo mukanaan.

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki
Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki

Kirjassa Julia Vuoren piirtämät ihastuttavat puunhaltijat sukeltavat  salaperäiseen maailmaan suomalaisten taiteilijoiden maisemissa ja oppaanaan heillä on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen.

Itseäni alkoi kiehtoa välittömästi kuvien, tekstin ja Väinämöisen taidokas yhdistäminen. Itselleni Kalevala on sangen rakas, sillä se oli yksi niistä teoksista, jota äitini luki minulle aamuisin ennen kouluun lähtöä ja sillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Lukemisen alkaessa selvisi, että Metsän pieni kansa sisälsi paljolti niitä aineksia, joilla sydän valloitetaan iäksi – iästä riippumatta.

metsänpienikansa01 (2)


”Sinä iltana oli merkillinen auringonlasku. Punaisena hehkuvaa taivasta hämmästeli joukko metsän väkeä, puunhaltijoiden porukka. Paikalle olivat sattuneet ystävykset pajunhaltija, pihlajanhaltija ja vaivaiskoivunhaltija. Auringonlaskun kaiken ylle levittäytyvä mahtavuus teki syvän vaikutuksen heihin kaikkiin”


metsänpienikansa02 (2)

Metsän pieni kansa on uskomattoman monipuolinen. Se on taidekirja ja satukirja. Se on myös aarreaitta kansanperinnettä rakastavalle ja aivan ehdottomasti se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirja herättelee mielikuvituksen lentelemään Väinämöisen ja puunhaltijoiden matkassa. Retki on mielenkiintoinen  ja jännittävä, ehkä hiukan pelottavakin – sillä tavalla sopivasti.

Väinämöinen kuljettaa puunhaltijat ja lukijan läpi tietäjien salaisuuksien. Veden vaaralliset asukit käyvät tarinan myötä tutuiksi eivätkä taivaan hattaratkaan jää tuntemattomiksi. Metsässä vilisevät haltijat, tontut, hiidet, metsänneidot, sinipiiat sekä monet muut asukit, jotka käydään läpi nekin ja lukijan mieleen painuu Väinämöisen neuvo:

”Siitä vain kurkistelemaan muurahaiskekoihin, kiven rakoihin ja kantojen koloihin. Niissä saattaa hyvällä onnella kohdata vallan merkillistä, ennennäkemätöntä porukkaa.”

Niinhän se on. Silmät auki pitämällä voi löytää kaikkea ja tulee varmasti myös huomanneeksi sammakon, josta Väinämöinen jaksaa varoitella. Karhun kansastakin hän kertoo sekä salaisista aarteista ja menninkäisistä. Vainajien kohdalla viimeistään tihenee jännitys ja pienimmät kuuntelijat käpertyvät kainaloon Pajunhaltijan vääntäessä itkua. Väinämöinen jatkaa matkaa rauhallisempiin aiheisiin ja syvennytään kodinhaltijoihin sekä jättiläisiin. Lapin loimujen ja loitsujen myötä päästään tulikettuun ja revontuliin ja pian lukija pääsee uppoutumaan vuorten ja tunturien väen touhuihin.

metsänpienikansa03 (2)

Kirja on kaikin puolin  kaunis ja takakannen painuessa kiinni tuntuu oudon levottomalta – ihan niin kuin aina silloin, kun tulee päättäneeksi kirjan, joka on jollain tapaa sykähdyttänyt ja uinut sydämen perimmäisiinkin sopukoihin. Tulee tunne, ettei haluaisi päästää vielä irti.

Kirjan sujahtaessa omalle paikalleen hyllyyn viivähtää käsi vielä sen selkämyksessä – silittäen – tietäen, että jälleennäkeminen olisi pian edessä.

Parhaisiin palataan aina uudelleen.

metsänpienikansa07

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Syksyisillä kirjamessuilla löysin tieni Maahengen tunnelmalliselle kirjapisteelle. Edessäni levittäytyi mielenkiintoisten kirjojen meri ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Terhi Frimanin kirjoittama Luontoruokaa oli yksi niistä kirjoista, joista toivoin saavani arvostelukappaleen – ja sainkin.

Luontoruokaa - tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa on näppärä käteen sopiva kirja, joka vie matkalle metsiin ja vesille. Kansien väliin on kerätty kiehtovia reseptejä, joihin käytetään luonnonantimia niin metsistä, niityiltä kuin vedestäkin ja löytyypä reseptien joukosta myös se kuuluisa pettuleipä, joskin hiukan muokattuna. Maku on tässä kuulema ihan mainio. Tätä kun pääsisi kokeilemaan!


Leenan ihana pettuleipä

2, 5 dl vettä
30 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai kuusenkeräkksiirappia)
1,5tl suolaa
n. 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl pettujauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan hiiva ja sokeri ja sekoitetaan osa hiivaleipäjauhoista nesteeseen. Annetaan liinan ala olla noin 15 minuuttia. Lisätään suola ja ja loput hiivaleipävehnäjauhoista sekä lopuksi pettujauho, alustetaan hyvin. Jätetään nousemaan n. 1,5 tunniksi, jonka jälkeen leivotaan kaksi leipä pellille, painellaan mataliksi ja kohotetaan liinan alla. Paistetaan 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


luontoruokaa04 (2)

Suolaheinäletuista koivunlehtisimaan

Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla monen monituista reseptiä, joihin lukeutuu monille tuttuja kasveja ja muita luonnonantimia, joita on tavattu ennen käyttää enemmänkin hyödyksi. Nykyisin on moni löytänyt villivihannesten vivahteikkaan maailman. Nyt soisi, että myös muut luonnonherkut nousisivat samalla tavoin esiin ja tässä Luontoruokaa onkin oiva apu.

Luontoruokaa-kirja antaa monia mielenkiintoisia hetkiä jo kokeneemmallekin villiruuan ystävälle, mutta voi olla se alkuunpaneva sysäys jollekin, joka ei ole vielä ottunut yhdistelemään erilaisia luonnonantimia omalle lautaselleen maukkaaksi kokonaisuudeksi.

Luontoruokaa -kirja kattaa vaivattomasti ja kohtalaisen laajasti luonnosta löytyviä raaka-aineita, niin että vesi herahtaa kielelle, kun lukee vaikkapa Terhin retkileivästä, hunaja jäniksestä tai voikukkaisesta jälkiruuasta. Moniin ruokiin ainekset löytyvät ihan omasta pihapiiristä. Joitain joutuu hakemaan vähän kauempaa.

Jokamiehenoikeudet ja vastuu

Kirja muistuttaa asiaankuuluvasti myös siitä, mitkä asiat kuuluvat jokamiehen oikeiden piiriin ja mitkä eivät. Hyvä onkin muistaa, että vaikka marjat, sienet ja kukat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin, niin mm. kerkät, käävät ja jäkälät on syytä jättää rauhaan. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Minusta on on hyvä, että nuokin tiedot on kirjaan lisätty. Lukija nimittäin innostuu helposti kirjan tarinoiden ja reseptien myötä  kulkemaan metsän syliin ruokaa etsimään. Olisi perin kurjaa, jos iloisesti ja hyvällä mielellä alkanut keräilyreissu päättyisi ikävästi vain siksi, että asiat eivät olisi tiedossa ja tietämätön keräilijärukka joutuisi ongelmiin maanomistajan kanssa.

luontoruokaa03

Kuvat kohdillaan

Kirja sisältää hyvän määrän kuvia, jotka ovat Antti Sarajan käsialaa, Joukossa on niin ruokaa kuin maisemiakin ja etenkin maisemakuvat ihastuttivat minua suuresti. Niihin oli onnistuttu vangitsemaan suomalaisen luonnon kauneus juuri sellaisena kuin se on ja mieleen nousivat monen vuoden takaiset muistot aamuhämärissä ihastelluista auringonnousuista ja sankan sumun syleilemistä niityistä.

Nyt maltan tuskin odottaa kevättä, jotta pääsen hyödyntämään kirjan ihania reseptejä niin nokkospeston kuin kesämehunkin muodossa. Pahimpaan villiruuan kaipuuseen voin onneksi lukea kirjan maanläheisiä tarinoita resepteistä ja niiden tekijöistä – ihmisistä, joille luontoruoka on elämäntapa.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Onneks on luomua ja lähiruokaa


Kirjat saatu arvostelukappaleina.


Tietokirjailija Merja Koski julkaisi syksyn aikana ihanaakin ihanamman kirjan, Onneks on luomua.

Kirja on valtavan upea läpileikkaus suomalaisesta luomutuotannosta ja sen tekijöistä. Lisäksi kirjassa on hyvä määrä mielenkiintoisia reseptejä, joiden tähtinä ovat kotimaiset luomuraaka-aineet.

Itse sain kuulla kirjasta ensimmäisen kerran kesällä, kun ihmeekseni sähköpostiini kilahti viesti, jossa kysyttiin sopisiko kirjaan liittää tarinaa minusta luomun kuluttajana.

Onneks on luomua ja lähiruokaa


”Luomu tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettua maa- ja elintarviketaloutta, se on ekologista ja eettistä tuotantoa.”


onneksonluomua06

Onneks on luomua ja Onneks on lähiruokaa

Merja Koski julkaisi jo 2015 kirjansa Onneks on lähiruokaa, joka nimensä mukaisesti kertoo kotimaisesta lähiruuasta (siis myös luomusta)  suurella rakkaudella, sillä sivuilta pystyy hyvin aistimaan Merja Kosken intohimon ruokaa ja puhtaita kotimaisia raaka-aineita kohtaan.  Sen kuulee hetkessä hänen kanssaan keskustellessakin.

Tänä syksynä julkaistu Onneks on luomua on hyvin luonnollinen ja odotettu jatkumo edeltäjälleen. Onneks on luomua-kirja syventyy kotimaiseen luomutuotantoon ja tuo sen lähelle kuluttajaa elämänmakuisten tarinoidensa myötä.

onneksonluomua02


”Luomutuotannossa hyödynnetään luonnon kiertokulkua, vuoroviljelyä, ja maanparannuskasveja, näin edistetään luonnon hyvinvointia. Luomutuotannossa eläimet saavat elää luonnollista, mahdollisimman lajinmukaista elämää ja ne syövät luomurehua.”


onneksonluomua04

Syvemmin luomusta

Onneks on luomua vastaa usein kysyttyihin kysymyksiin luomusta. Se pohtii, mitä luomu on ja mikä siinä on niin hyvää. Se tekee myös erilaiset luomumerkit kuluttajalle tutuiksi ja tuo luomutilojen elämää, ihmisiä ja tuotantoa esiin lämpimällä ja kauniilla kerronnallaan, jota höystävät upeat kuvat.

Onneks on luomua -kirja saa lukijan haluamaan nähdä omin silmin tilat ja niiden asukkaat. Arjen ja ympäristön.  Ja niille, jotka eivät tiloja pääse omin silmin katsomaan, se tuo välähdyksen suomalaista maaseutua ja luomutuotantoa ihan sinne lämpöiseen sohvan nurkkaan saakka.


onneksonluomua07


”Luomu on tarkkaan valvottu ruoantuotantotapa. Suomalainen luomutuotanto on lähellä tuotettua, sen alkuperän voi varmistaa ja monilla tiloilla on mahdollisuus käydä vierailemassa.”


onneksonluomua03

Kauneus kansien välissä

Onneks on luomua -teos on yksi  kauneimpia koskaan lukemiani ruoka-aiheisia kirjoja. Kuvat ovat tunnelmallisia ja kertovia. Ne huokuvat maaseutua ja elämää. Ne ovat värikkäitä ja välillä voi melkein haistaa tuoreet juurekset ja höyryävän keiton. Onneks on luomua-kirjan kuvat ovat rikkaita ja syviä.  Ne ovat ehdottomasti maaseutua ja luomua parhaimmillaan.

Merja Kosken teksti ei  jää kuvien varjoon vaan se ottaa paikkansa niiden rinnalla tuoden esiin tarkasti tehdyn taustatyön, joka kantaa koko kirjan läpi ja ilahduttaa lukijaa. Näkee, että Koski on tehnyt tarkkaa työtä rautaisella ammattitaidolla, joka näkyy kirjan jokaisella sivulla.

Kumpi tahansa Onneks on-kirjoista sopii mainiosti lahjaksi niin itselle kuin jollekin läheiselle, joka on kiinnostunut lähi – ja luomuruuasta.

onneksonluomua08

Arvottavana Onneks on lähiruokaa-kirja

Pukinkonttiin voi nyt yrittään saada täytettä kirjan muodossa, sillä Luomulaakso arpoo yhden Onneks on lähiruokaa-kirjan kaikkien lukijoidensa kesken.

Osallistumisohjeet ovat tässä:

Kerro kommentissasi, mitä luomuruoka sinulle merkitsee ja olet mukana arvonnassa.  Osallistumisaika päättyy 10.12 kello 23.59 ja voittajalle ilmoitetaan maanantaina 11.12 sähköpostitse, joten olethan tarkkana kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varattuun kenttään.

Kirjoja voi ostaa mm. Onneks on-sivustolta sekä Booky.fi.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Joulun kotimaiset herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta

Joulu ei ole joulu ilman ruokaherkkuja. Ainakin minun mielestäni joulu on ihanan yhdessäolon lisäksi tuoksuja ja makuja – jotkut perinteisiä ja toiset ihan uusia ja odottamattomia.

Mikäpä sopisikaan paremmin tuohon pakettiin kuin REKO-lähiruokarenkaan herkulliset lähellä tuotetut ruokalahjat. Ja kun on jo koko vuoden hankkinut ison osan arkisenkin ruokapöydän tarjoomuksista REKOsta, niin eipä sitä joulunakaan tule muualle suunnanneeksi. Miksipä sitä hyvästä luopuisi.

Joulun kotimaiset herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta
Wildemans Gårdin herkullisia juomia.

Joulun herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta

Oma paikallinen REKOmme Nurmijärvellä on pullollaan ihania vaihtoehtoja ruokalahjoiksi. Löytyy niin kahvia kuin makeisiakin, jos toivoo perinteistä lahjaa. Ruokaharrastaja taas saattaa hyvinkin ilahtua ja olla ikionnellinen saadessaan herkkukorin pullollaan laadukkaita, kotimaisia ruoka-aineita: kasviksia, lihaa, juustoa…

REKOn valtti onkin laadukas valikoima lähituotettuja herkkuja. Moni näistä on vielä lisäksi sertifioitua luomua, jota itse mielelläni valitsen niin omaan ruokapöytääni kuin lahjaksikin. Maltan tuskin odottaa JouluREKOamme, mutta vielä on jaksettava 35 yötä kärvistellä ennen kuin pääsee nauttimaan ihanasta jouluisesta tunnelmasta hämyisellä parkkipaikalla Keudan kupeessa, Lopentien varrella.

Viime vuonna meiltä lähti monelle ihmisille lahjaksi Six Potin luomupavuista paahdettuja tuoksuvia ja laadukkaita kahveja ja tänä vuonna ajattelimme ilahduttaa lahjansaajia Kal’s Specialty Foodsin hyytelöillä sekä Suomen Karamellitehtaan suussa sulavalla fudgella. Hauskaa on, kun valikoimaa on sen verran, että pitää hiukan miettiä, mitä tänä vuonna lahjakääröön sujauttaisi.

rekotuusula03
REKOssa riittää tunnelmaa niin kesällä kuin talvellakin ja samalla tulee käyneeksi monta mielenkiintoista juttutuokiota mukavien ihmisten kanssa..

Jouluruuat REKOsta

Joululahjojen lisäksi REKOsta saa näppärästi hankittua myös ne juhlapäivän herkut eli niin kinkut, laatikot kuin rosolliaineksetkin ja monessa REKOssa on tarjolla myös juustoja ja erilaisia vegaanivaihtoehtoja joulua sulostuttamaan. Myös etniset ruuat ovat useilla alueilla hyvin edustettuna. Valikoima riippuu aina hiukan siitä, mitä tuottajia missäkin REKOssa on mukana.

Meilläkin on jo parin joulun verran nautittu REKOn antimista joulupöydässä ja vesikielellä odottelemme tulevaa JouluREKOa. Joulun alla viimeinen REKO-jako on nimittäin monissa REKOissa nimetty JouluREKOksi ja tunnelma on sen mukainen.  Monissa JouluREKOissa on ruokatuottajien lisäksi myös REKOn henkeen sopivia käsityöläisiä.

JouluREKO on ehdottomasti kokemus.

Vielä ehtii tämän vuoden JouluREKOon mukaan!

Jos et vielä kuuluu oman paikkakuntasi REKOon, niin liity ihmeessä. Annat samalla joululahjan itsellesi, sillä kun REKOn makuun pääsee ei enää halua palata vanhaan. REKO onkin mitä parhain tapa täyttää  ruokakaappi myös arkena.

Löydät listan Facebookissa toimivista REKO-renkaista joko täältä Luomulaaksosta, Facebook-ryhmästä REKO-lähiruokarenkaat tai  Aitojamakuja-sivuston kartalta.

Ostamalla REKOsta tuet kotimaista tuottajaa ja tuotantoa.

rekojelly


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

 

Matka Huippuvuorille ja kuinka antaa joululahja maapalolle

Kirjamessuilla sain poikani kanssa kokea jotain, jota emme Kirjamessuilta lainkaan osanneet odottaa.

Greenpeacen pisteellä pääsimme ensimmäisen kerran ikinä kokeilemaan VR-laseja ja niiden avulla saimme matkata lumisiin maisemiin Huippuvuorille. Näky oli kertakaikkisen henkeäsalpaava ja toivoisinpa, että jokaiselle tarjoituisi mahdollisuus samaiseen kokemukseen.

Matka Huippuvuorille

Laivamme lipui hiljalleen läpi jäisen meren ja ympärillämme kohosivat korkeat lumen peittämät vuoret. Näimme jääkarhuja ja hylkeitä jäälauttojen kolistessa laivan kylkiin.

Olisin melkein voinut vannoa, että tunsin pienen viileän tuulen vireen käyvän kasvoillani  juuri ennen kuin pujahdimme sulamisvesien kaivertamaan tunneliin jäävuoreen sisään.

Vielä lopuksi pääsimme tutustumaan jääkarhuihin, kun emo poikasensa kanssa käveli eteemme ja pienellä käden ojennuksella olisin voinut silittää sen väräjävää kuonoa.

Matka Huippuvuorille olikin yksi messujen kohokohdista ja mieleeni nousi elävästi monen vuoden takainen työskentelyrupeama Suomen WWF:llä, jota olen näin vuosienkin päästä muistellut aivan erityisellä lämmöllä.

Matka Huippuvuorille ja kuinka antaa joululahja maapalolle
Videolla oli kauniiden maisemien lisäksi toki sanomakin. Pidin erityisesti siitä, että video viesti kauniilla ja rakentavalla tavalla Huippuvuoria uhkaavasta öljynporauksesta ja videon herätteli ihmisiä siihen, mitä Greenpeacen ja Norjan välillä tapahtuu. Greenpeace ja norjalainen Natur og Ungdom-järjestö ovatkin  yrittämässä oikeusteitse hankkia suojan ilmastolle ja meidän kaikkien tulevaisuudelle.

Matka Huippuvuorille oli tehokas muistutus maailman ongelmista. Vaikka alue on meistäkin kaukana, niin sen merkitys maapallolle on suuri.  Järjestöt kertovatkin, että alueella on ainutlaatuinen linnusto, mutta toinen syy on ehkä tätäkin vakavampi, sillä heidän mukaansa ilmastomme ei enää kestä uusia öljynporauksia. Greenpeace kerääkin oikeusjutun tueksi nimiä todisteeksi, että öljynporausta vastustetaan ympäri maailman. Pääset helposti vaikuttamaan ja antamaan tukesi jo pelkällä  allekirjoituksellasi.

jääkarhu02pix

Ilmastonmuutos on todellisuutta

Viime vuosina ja etenkin viimeisen parin vuoden aikana olemme saaneet huomata, että ilmastonmuutos ei ole leikinasia ja se koskettaa meitä kaikkia asuinpaikasta riippumatta. Tulevaisuudessa se tulee vaikuttamaan vieläkin enemmän.

Ilmastonmuutos synnyttää äärimmäisiä sääilmiöitä ja jo nyt maailma on nähnyt voimakkaita hirmumyrskyjä, jotka eivät tule ainakaan helpottamaan, mikäli me emme ala paremmin huolehtia yhteisestä ympäristöstämme.

Meillä on vain yksi maapallo, jonka lapsillemme jätämme ja aika on käymässä vähiin.

jääkarhu03pix

Antaisitko tänä vuonna joululahjan maapalolle?

Tänä vuonna olisi enemmän kuin paikallaan antaa joululahja maapallolle.

Kokosin alle muutamia linkkejä eri luonnonsuojelujärjestöjen sivuille, joista jokainen voi löytää itselleen sopivimman. Monilla on useita erilaisia vaihtoehtoja tukea tärkeää työtä ja onkin hyvä muistaa, että kuukausilahjoitusten lisäksi myös kertalahjoitusmahdollisuus on olemassa ja siten voi ohjata vaikkapa joulukorttirahat hyvään tarkoitukseen.

Ja moni järjestö tarvitsee myös vapaaehtoisia riveihinsä eli auttaa voi myös antamalla aikaansa. Osa järjestöistä toimii paikallisemmalla tasolla, vaikkapa kotoisen saimaannorppamme hyväksi.

Tutustu alla oleviin linkkeihin ja löydä oma tapasi auttaa.

BirdLife Suomi
Greenpeace Suomi
Luonnonperintösäätiö

Luonto-Liitto
Nestorisäätiö
Suomen Luonnonsuojeluliitto
Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset

Vuokon luonnonsuojelusäätiö
WWF Suomi

jääkarhu04pix


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaus-sarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Pixabay.com



Web Analytics Made Easy - StatCounter