Omavaraisuus,  Puutarha,  Yhteispostaussarja

Kevään marjapensassuunnitelmat

Jätevesiremontti jätti pihamme aikamoisen myllätyksi. Marjapensaat jouduimme siirtämään työmaantieltä ja siirron myötä alkoi itää idea uudenlaisesta paikasta marjapensaille ja toiveissa olisi saada niitä lisätyksikin siinä mittakaavassa, ettei jonain vuonna enää tarvitsisi yhtään viinimarjaa kaupasta ostaa.

Muistoissani on äitini hilloja ja mehuja notkuvat kellarinhyllyt, jollaisista tosin voin vain unelmoida, sillä vielä kymmenen vuoden jälkeenkään ei tontillemme ole maakellaria ilmaantunut, vaikka niin monta kertaa olen siitä unelmoinut. Aina on tullut vastaan jokin muu tärkeämpi projekti kuten vaikkapa uudet vesiputket tai jätevesiremontti. Onneksi marjoja voi säilöä myös pakastamalla tai kuivaamalla. Ja saa jääkaappinkin muutaman mehupullon ja hillopurnukan mahtumaan.


Kevään marjapensassuunnitelmat-postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa. 


Kevään marjapensassuunnitelmat

Uusi marjapensasalue

Tällä hetkellä viinimarjapensaat nököttävät samalla paikalla, jonne ne jätevesiremontin tieltä siirrettiin. Kaivuri sai niihin mukaan isot juuripaakut, joten talvehtiminen maanpinnalla onnistuu varmasti ja tällä hetkellä pensaiden suojana on vielä aimo annos lunta. Piha onkin niin lumen peitossa, että suunnitelmien tekeminen on vaikeutunut, kun etäisyyksiäkään ei pysty kunnolla arvioimaan lumen haudattua kaiken alleen.

Kävin kuitenkin pienellä kävellyllä hangen keskellä. Vedin jalkaani mieheni minulle aivan liian suuret kumisaappaat, mutta tuumin, että niiden pitkä varsi olisi omiaan hangessa tarpomiseen. Koirat tulivat uteliaina perässä ja uusin tulokkaamme, tiibetinspanieli Muru upposi kerran jos toisenkin itseään reilusti syvempään hankeen. Koiravanhuksemme sen sijaan kulki vieressäni tottuneesti ja tuntui, että sekin oli suunnittelemassa uusia pensaan paikkoja. Ehkäpä se toivoi, että jokin niistä loisi sille täydellisen varjoisen lekottelupaikan aina niin aurinkoisella pihamaallamme.

Kävelylenkki oli menestys, sillä nyt varmistui ideani muuttaa vanha marjapensasalue suureksi kukkapenkiksi, jonne toivottavasti eksyy tulevaisuudessa pölyttäjä jos toinenkin ja vanha, rinteen alla kiemurteleva kukkapenkki muuttuu keväällä marjapensaiden alueeksi. Siinä rinteen juurella ne saavat mutkitella jonkinlaisessa rivissä ja muodostaa aidanteen rinteen eteen. Sieluni silmin näin jo suuret vehreät, marjoja notkuvat pensaat. Voi olla, että menee hetki ennen kuin piha ja visioni kohtaavat, mutta kevään pilkahdellessa tänä vuonna aion sännätä heti pihamaalle jatkamaan suunnitelmia, laskemaan montako pensasta tilaan mahtuisi ja sitten ei kulu enää kauaakaan kun päästään kaivamaan pensaita paikoilleen.

Se on jo tiedossa, että paikan kunnostaminen viinimarjapensaille vie jonkin verran aikaa. Multaa täytyy saada paikalle lisää. Onneksi valmista kompostia on jo käyttövalmiina ensi keväättä varten ainakin parin seisotussäiliön verran.

Kiviä löytyy kaivaessa varmasti, sillä meidän pihallamme ei voi iskeä lapiota maahan osumatta vähintään pariin kiveen – yleensä niitä löytyy rutkasti enemmänkin. Onneksi kiviä saa kulutetuksi puutarhassa monella tavalla, joten olen oikeastaan iloinen aina, kun kuuluu klonk ja jälleen uusi kivi nousee maasta.

Voi koskahan nämä hanget oikein sulavat!

Kuluvan talven tunnelmista ja tulevan kauden suunnitelmista kirjoittivat myös:


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.




25 Comments

  • Jenni Metsälä

    Ah, niiiiin tutulta kuulostaa, täälläkin kyllä taatusti kolahtaa kiveen mistä vain yrittää kaivaa! Erityisen raivostuttavaa on koittaa pystyttää eläinten aitausten tolppia, kun aina on kivi vastassa. Mutta tuo marjoja notkuva pensasaita sai heti minunkin mielikuvitukseni harhailemaan tulevaan kesään ja omiin pihasuunnitelmiin. Kiitos vinkistä! 🙂

    • Luomulaakson Maria

      Oi, onpa ihanaa kuulla, että muillakin on kivinen tie ennen kuin pihahommat on saatu tehdyksi! 😀 😀 Vaikka kivet loppujen lopuksi ovatkin mukavia ja tarpeellisiakin, niin kyllä se kieltämättä olisi hauskempaa kaivella pihaa ilman jatkuvaa kilkettä ja kolketta. 😀 Kiva kuulla, että postaus herätti ajatukset kesään. 🙂

  • Urban Farming

    Olisipa kaivinkone käytössä…… lapiolla hommat etenevät niin kovin hitaasti ja vaivalloisesti, varsinkin kun haluaisi siirrellä pensaita sinne sun tänne sieltä sun täältä.

    • Luomulaakson Maria

      Sanos muuta. Kaivinkone oli apuna vain pensaiden poistossa, kun jätevesiremontti alkoi, mutta kyllä vain menisi uuden marjamaan laitto nopsaan tuolla härvelillä! Harmi, että käytössä keväällä on vain lapio! 😀

  • Satu

    Ihana kuulla, että joku muukin on omavarainen kivien suhteen 😀
    Meillä siirrettiin viinimarjoja kauempaa tuvan pihalle joitain vuosia sitten ja nyt ne tuottavat jo mukavasti satoa 🙂

    • Luomulaakson Maria

      Heh. On se omavaraisuus jostain aloitettava. 😀 Meidän pensaat ovat jo aika suuria ja jos eivät kovasti ota siirrosta ja oudosta, maanpäällä vietetystä talveta nokkiinsa, niin eiköhän vuoden parin päästä jo saada aika hyvin marjoja. Uusia pensaitakin pitää kasvattaa, jos en sitten turvaudu kaupan valikoimaan. Pitää katsoa, miten keväällä edetään.

  • Tuula/Maalaiskaupungin piha

    Kyllä vain, kivi omavaraisuutta löytyy. Mukava nähdä, miten marjapensaat asettuvat uuteen paikkaan.

  • Susa

    Jännä nähdä miten teidän marjapuskat talvehtii. Mulle ei olisi tullut mieleenkään et voi jättää ne paakkuineen oleilemaan talveksi. Kaikkea sitä oppii.

    • Luomulaakson Maria

      Meillä on aikaisempinakin vuosina ollut pensaita talven ajan maan pinnalla. Ihan sellaisia kaupan taimiakin. Hyvin ovat selvinneet ja niillä oli tosiaan paljon pienempi paakku kuin näillä nykyisillä. Tuskin tulee talvituhoja.

    • Luomulaakson Maria

      Totta. Liikaa ei voi koskaan olla. Aidanteena niitä mahtuu kasvamaan aika runsaasti. Meillä jo yksi punaherukka aidanne on – se tosin on löysemmän puoleinen versio, mutta toimiva juuri siinä paikassa.

  • Emma

    Kivet olivat osasyy siihen miksi minulla meni monta suunnitelmaa uusiksi viime vuonna. Oli siis ensimmäinen kasvukausi täällä asuessa ja aika lailla tuurilla piti tunnustella pihaa että mitä missäkin voisi tehdä. Aika harvassa ovat ne kohdat täällä missä ei kiveä löytyisi, eikä ihan mitä tahansa pikkuista vaan ihan kunnon kallion kappaleita 😀 Tuleepahan ainakin luonnollisia muotoja permakulttuurin ihanteiden mukaan kun joutuu muodostamaan kasvatuspaikkoja tismalleen sinne missä pystyy kaivamaan, hienoista geometrisista suunnitelmista piittaamatta…

    • Luomulaakson Maria

      Voi, tuo kuulostaa niin meidän pihaltamme. 😀 Kiviä on ja kalliota myös, koska koko tontti on oikeasti kalliolla. Joissain paikoissa on onneksi maata ihan mukavasti, mutta iso osa pihasta on huonoa kasvualustaa melkein mille tahansa. Onneksi melkein kaikkea voi kasvattaa laatikossa! 🙂

  • Farmer to Been Laura

    Tutulta kuulostaa. Meillä salaoja- ja lämpökanaalin kaivuiden aikana tuli kivi ja toinenkin ylös. Edelleen osa kivistä odottaa jatkosijoituspaikkaa. Muutama kauniin muotoinen siirrettiin suoraan kaivinkoneella istutuksia odottamaan ja joogakiveksi.

    • Luomulaakson Maria

      Meillä on useampi kivikasa jo odottamassa ja veikkaan, että ensi kesänä saadaan esiin vielä vähän lisää. Onneksi. 😀 Veikkaan kyllä, että ylijäämääkin löytyy, sillä osa on liian pientä osaan tarkoituksista. Jätevesiremontin yhteydessä löytyi yksi mahtavan kokoinenkin, jonka kaivuri asetteli tulevan kukkapenkin keskelle koristeeksi.

  • Sanni / Riippumattomammaksi

    Senkin osalta meillä näkyy olevan samat suunnitelmat, että itsekin aion tehdä marjapuskien siirrosta jäävälle alueelle mm. pölyttäjille oman pörräyspenkin! Olen melkein kateellinen, täällä meidän kovassa savimaassa ei ole kiviä laisinkaan 😀 Juuria ja muita sitten senkin edestä.

    Kiva päästä seurailemaan teidän projektejanne!

    • Luomulaakson Maria

      Voi, juuret ovat kyllä kamalia. Ohuet ja paksut. Niitä ei onneksi ole meillä ihan hirveästi – paitsi silloin kun mennään liian lähelle puita. Pääasiassa onneksi kaivellaa kivisemmillö alueilla. Hauska sattuma, että ollaan näin samoilla tekemisillä liikkeellä. 😀

  • Jovelan Johanna

    Ach, meillä on ihan sama haaste ollut täällä ja on edelleenkin. Kiviä ja kalliota piisaa ja monet jutut on jouduttu istuttamaan sen mukaan mihin se on mahdollista.Ihan koko pihaa kun ei voi kaivaa ylös ja usein on ollut niin, että kun yhden kiven poistaa, sen alta löytyy kaksi lisää. Meillä on sitten joidenkin istutusten osalta menty ylöspäin maahan kaivamisen sijaan, kun muuta mahdollisuutta ei ole ollut 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.