Avainsana-arkisto: aistiyliherkkyys

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus

Viimeisen viikon aikana meillä on tapahtunut enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kuvioissa on  mukana niin iki-ihana SI-terapeuttimme kuin liuta muitakin rautaisia ammattilaisia ja nyt näyttäisi siltä, että alkaisi tapahtua ja paljon.

Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus
Muutama kesä takaperin uudessa puumajassa.

Paluu juurille

Syksy on ollut itselleni aina hyvästien aikaa. Se on värikäs siirtymä kohti talviunta ja tähtitaivasta. Aika, jolloin puutarha nukkuu ja kirjoittaja minussa saa enemmän aikaa ja tilaa. Tänä vuonna se on paljon muutakin. Se on tavallaan uuden alku, vaikka vasta matkalla ja tienhaarassa olemmekin. Eikä asiakaan ole aivan uusi, vaikka vielä osittain tuntematon onkin.

Tavallaan olen tullut palanneeksi blogini juurille, sillä yksi syy sen perustamiseen oli lasten elämässä esiin tulleet erityistarpeet ja niiden kanssa eläminen. Vertaistuki on iso asia arjen haasteiden keskellä.

Arki. Se on meillä juuri nyt ehkä raskaampaa kuin koskaan ennen, mutta samalla myös jollain ihmeellisellä tavalla kevyempää. Tieto siitä, mistä kaikki johtuu tekee asiasta helpomman.

Uusia diagnooseja ei vielä ole, on vain veikkauksia, vaikkakin aika vahvoja sellaisia. Riittävätkö havaitut asiat diagnoosin asti sitten, kun tutkimuksiin asti päästään, on toinen juttu. Saattavat hyvin riittääkin, mutta sen päättää sitten joku toinen ammattilainen aikanaan.

Nyt eletään kuitenkin arkea, jossa tehdään muutoksia, vaikka rutiinit ja arkirytmi ovatkin aina olleet meille hyvin oleellisia ja arkea turvaavia, niin nyt nimettyjen asioiden valossa haluan käydä kaiken läpi uudelleen ja hienosäätää arkeamme lisää, jotta rutiineista ja niiden myötä arjen ennakoitavuudesta saadaan kaikki mahdollinen apu irti. Se auttaa meitä kaikkia.

Tämän lisäksi tarvitsen aikaa lukea ja sisäistää monta sataa sivua tekstiä, sillä nyt tarvitsee kerrata vanhaa ja oppia uutta, saada lisää työkaluja ja ymmärrystä arkeemme, jotta voin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi on jo olemassa hyvä pohja, jonka päälle on kaikkea helpompi lähteä rakentamaan. Näin tein jo silloin, kun ensimmäiset diagnoosit saatiin kymmenisen vuotta sitten. Halusin lukea kaiken mahdollisen aistiyliherkkyyksistä, jotta voisin nähdä maailman lasteni silmin. Nyt edessä on vastaavanlainen episodi ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu laajemmalta ja kaikin tavoin isommalta kuin aikaisempi rupeama.

Huoli on suuri, vaikka ei kyse maailmanlopusta olekaan eikä asia meille ihan yllätyksenä tulekaan. Silti mahdollinen diagnoosi asettaa meidät uuden eteen ja tuosta uudesta on tutkittava kaikki polut ja mutkat, jotta voi taas mennä eteenpäin. Ja vaikka diagnoosia ei koskaan tulisikaan, niin asia on silti olemassa ja vaikuttaa arkeemme, joten sen kanssa eläminen vaatii uusien asioiden omaksumista sekä meiltä että lähipiiriltämme.

Nyt asia, joka joskus vuosia sitten oli vielä pieni sivuhuomautus lääkärinlausunnossa ei nimittäin sitä enää ole, vaan oikea asia, joka on huomioitu, otettu tosissaan ja alettu tehdä asian eteen jotain, joka muuttaa asiat tavalla tai toisella paremmiksi.

kuva_poika03
Lehtisadetta viitisen vuotta sitten.

Päätös hetken hiljaisuudesta

Tuohon matkaan tarvitsen hiukan aikaa. Siitä syystä olen päättänyt, että suunnilleen parin viikon ajaksi saa blogini jäädä taka-alalle enkä uskalla luvata tuona aikana ainoatakaan päivitystä.

Veikkaan, että Instagramin puolella ilmestyy kuvia kuitenkin, sillä selaan sitä monesti iltaisin, kun nollaan aivojani ja käyn kurkkaamassa, mitä kaikille kuuluu. Se on oma pieni hetkeni arjessa.

Juuri nyt minua tarvitaan kotona ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja vaikka kirjoittamista ja luomua rakastankin, niin olen aina ensisijaisesti äiti.

Oikein ihanaa syksyn alkua kaikille ja nähdään jälleen parin viikon päästä.

Halauksin,
Maria


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Kuulumisia SI-terapiasta

Meillä on takana jo aika monta kertaa SI-terapiaa. Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo päässeet näistä kerroista osallisiksi muutaman kuvan muodossa. 🙂

Kasper on nauttinut jokaisesta käynnistä aivan suunnattomasti ja viimeksi sinne matkatessamme taittui reitti autolta terapiaan puolijuoksua eikä äiti meinannut enää pysyä perässä, vaikka käsikädessä kuljimmekin. 😀

Kuulumisia SI-terapiasta

SI-terapia on ollut meille ihan paras juttu pitkään aikaan. Se on tuonut lisää tietoa lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan sekä tämän hetkisistä haasteista, mutta näiden lisäksi myös roppakaupalla iloa. SI-terapia onkin kaiken jännittävyyden lisäksi ihan puhdasta iloa! Eivätköhän kaikki olisi iloisia ja pomppisi tasajalkaa, kun onnistuu ylittämään itsensä ja voittamaan vaikeuden, joka on alkuun tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä.

Viime kerralla riemuitsimme puolapuiden kiipeämisennätyksestä, sillä haparoivan ja epäröivän alun jälkeen päästiinkin pidemmälle kuin koskaan ennen ja korkea paikkakaan ei enää pelottanut yhtä paljon kuin oli alkuun tehnyt.

siterapia01

Erityisen iloinen olen, että olen saanut seurata jokaista terapiakäyntiä vierestä. Se on tarjonnut paljon tietoa ja uskomattoman mahdollisuuden nähdä, kuinka lapsi erilaisiin ärsykkeisiin reagoi ja kuinka hän tilanteissa toimii. Äitinä olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia keinoja auttaa lastani. Minulle se on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä olen aina halunnut tehdä jotain asioiden eteen. Niin se oli jo Rasmuksenkin terapiataipaleen alkaessa. Itselleni tuli parempi olo, jos pystyin oppimaan jotain, joka auttoi ja helpotti lapseni arkea.

Vaikka oman aistihuoneemme rakentaminen onkin nyt katto-ongelmien myötä ottanut takapakkia ja on hetken aikaa tauolla,  niin silti suunnitelmat rullaavat taustalla. Välineitä etsitään innokkaasti ja edullisiakin vaihtoehtoja on onneksi löytynyt jo aika mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että päästään huoneen maalaamisvaiheeseen ja pian sen jälkeen sitten sisustuspuuhiin, mutta muutama hetki kyllä ehtii vierähtää ennen kuin saadaan valmista. Voi olla, että ollaan jo keväässä silloin tai ehkä vähän pidemmälläkin. Saa nähdä, millaisella aikataululla pystymme etenemään.

Nyt kuitenkin nautitaan isoista ja pienistä onnistumisista!



real time web analytics


Keittiön purkua ja kuivatusta

Viikonloppu oli hyvin työntäyteinen, sillä aiemmin viikolla aloitettu osittainen keittiön lattian purkaminen poiki lisää työtä. Vahinko oli odotettua isompi ja niinpä koko lattia lähti pois ja tällä hetkellä keittiömme paikalla on betonikuoppa. Perustukset eivät tosiaan ole kovinkaan kaunista katsottavaa, mutta sellaisia tuijottelemme ainakin seuraavat kolme viikkoa, jonka jälkeen kaiken pitäisi olla kuivaa ja pääsemme rakentamaan uutta keittiötä.

Keittiön purkua ja kuivatusta

Hetki jos toinenkin taitaa kuitenkin kulua siihen, että kaikki on taas kunnossa, sillä kun kaikki jouduttiin repimään pois eikä samanlaisia kaappeja enää tehdä niin päätimme uusia koko keittiön. Eivätpä uudet kaapit olisi vanhojen kanssa sopineetkaan, sillä mitoitukset olivat erilaiset ja mittatilauskaapit ovat hyvin kalliita.

Uusi keittiö tehdään kuitenkin hyvin rajallisella budjetilla, joten kovasti ei voi innostua sitä suunnitellessa. Toimivuus on toki se ykköskriteeri, ulkonäkö toivottavasti saadaan edes jotenkin mahdutettua mukaan, mutta ihastelemani kaapinovet ovat kuitenkin sen verran tyyriit käytössä olevaan budjettiin nähden, että saavat  jäädä nyt kauppaan, sillä tänä kesänä tehty ensimmäinen vaihe jätevesiratkaisusta on niellyt jo tuhottomasti euroja ja kakkosvaihe on vielä ensi kesänä edessä. Tuhlailua ei siis todellakaan voi harrastaa.

Koti on aikamoisessa kaaoksessa nyt, kun remonttia tehdään itse asiassa talon kaikissa päissä. Keittiö kyllä lisää kaaokseen ihan oman elementtinsä, sillä kaikki keittiön tavarat ovat nyt enimmäkseen majoitettu olohuoneeseen ja tila alkaa kieltämättä olla hiukan vähissä. Yötä päivää huriseva kuivatuslaitekaan ei lisää kodinomaisuutta ja rassaa aistiyliherkkien hermoja. Onneksi pahin pitäisi olla noin kolmessa viikossa ohi ja sitten taloon laskeutuisi ainakin se kauan kaivattu hiljaisuus.

Vesivahingon positiivinen puoli lienee siinä, että vaatekaappini vanhat hyllyt saivat lähteä ja keittiön vanhoilla mitoituksilla olevat kuivana säilyneet kaapit muuttivat liukuovien taakse ja sain vaatekaapin ihan uuteen uskoon. Hauska sattuma oli sekin, että kaapissani majaileva valkoinen lipasto oli sentilleen saman levyinen kuin yläpuolelle asennetut kaapit.

vaatekaappi

Ensin pelkäsin, että lopputulos olisi kamala, mutta sepä olikin oikein hyvä ja tulevaisuudessa tehdyt hienosäädöt tulevat vielä parantamaan tilannetta lisää. En olisi kyllä millään alkuun uskonut, että kierrätys voi olla näin toimivaa!

Olipa mukava, kun kaiken kaaoksen keskellä löytyi taas pieniä ilonaiheita.


shopify analytics ecommerce tracking


Jouluisia puuhia pesäpäivänä

Tällä viikolla oli taas pesäpäivän aika. Näin joulun alla oli helppo keksiä mukavaa yhteistä puuhaa ja niinpä päätimme kaivaa esiin jouluverhoja, joista Rasmus sai valita, minkä  ruokahuoneen ikkunaan yhdessä ripustaisimme.

Pikku hiljaa olemme alkaneet rakennella joulua. Lanttulaatikon tuoksu on täyttänyt talon jo pari kertaa ja talo alkaa askel askeleelta pukeutua jouluun. Ei vielä kovalla vauhdilla, mutta joka päivä pikkuisen lisää joko jouluisten tekstiilien tai ihan vain sen siivouksen ja puunauksen  muodossa.

Jouluisia puuhia pesäpäivänä

Rasmus halusi myös silittää kaapista esiin kaivetun jouluverhon ja hienostihan sekin sujui ja yhdessä ripustimme sen sitten paikoilleen, kun olimme ensin poistaneet kesäisemmän verhon ja poistaneet pölyn verhotangosta.

Vein toisen verhon odottamaan pesua ja ajattelin, että en ihan vielä sitä pesisi vaan hoitaisin ensin pois muutaman kiireellisemmän pyykin, mutta jouduin muuttamaan suunnitelmani, kun sisään tullut koira oli käynyt kiskomassa vaalean verhoni pyykkikopasta, vetänyt sen omalle makuupaikalleen ja verho oli nyt täynnä kuraisia tassun jälkiä. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Onneksi verho ei kuitenkaan vaatinut pitkää pesuohjelmaa.

Kuten kuvasta näkyy ei ulkona näytä kovinkaan jouluiselta. Puut ovat paljaat ja ilma harmaan sateinen. Mutta eipä joulu loppujen lopuksi ole kiinni siitä, millainen ilma on, vaikka onhan se mukava, kun maa on valkea ja ilmassa leijailee keveitä pakkashiutaleita. Mutta joulu – se on sydämessä.

Preparing Christmas with the children. Cleaning up, hanging some Christmas curtains. Preparing small pieces one at the time. 🙂


shopify analytics ecommerce


Käsilaukussa viittomia, sanoja ja foniatri

Kasper on edistynyt sanoissa jonkin verran. No, eihän niitä sanoja nyt ole hirveää kasaa käytössä vieläkään, mutta omia sanoja ja äänteitä on tullut oikeiden sanojen ohella kuitenkin lisää. Myös uusia viittomia on opittu!

Kasper rakastaa viittomia! Hän katsoo tarkkaan, kun viiton ja monesti yrittää toistaakin niitä heti perään. Kahden käden viittomat ovat selkeästi hankalampia ja haastavampia, mutta kyllä sellaisiakin on useampi. Ne Kasper tosin viittoo usein omalla tavallaan, mutta tärkeintä onkin, että me ymmärrämme, mitä hän milloinkin tarkoittaa.

Nykyisin asioille lähtiessämme Kasperillakin on oma käsilaukku mukanaan. Mummin vanha laukku on nyt Kasperilla ja hän muistaakin ottaa sen aina mukaan, kun olemme lähdössä jonnekin. Laukku on sen verran suuri, että se melkein laahaa maata, mutta sepä ei ole menoa haitannut. Kasper istuu takapenkillä turvaistuimessaan käsilaukku vieressään tai sylissään, toinen käsi tiukasti kiinni kassissa ja kasvoilla on leveä hymy.

Kasperin puheterapian piti käynnistyä jo viime kuussa, mutta pikkuinen sai flunssan eikä silloin ole puheterapiaan asiaa. Niinpä aika siirtyi ja vasta tällä viikolla pääsimme kartoittamaan tilannetta kesän jälkeen.

Käsilaukussa viittomia, sanoja ja foniatri

Kesän aikana näimme paljonkin edistystä tapahtuvan, mutta  silti oli selvää, että tilanne ei puheen tuoton tai ymmärtämisen osalta ole paljon muuttunut. Tänään puheterapiassa tehtyjen testien jälkeen varmistuikin, ettei Kasperin puheenkehitys ole iänmukaista. Itse asiassa se jäi normaalista vaihtelusta aika tavalla. Niinpä onkin aika ottaa seuraavat askeleet ja  varata aika neuvolalääkärille.

Lääkäriltä meidän pitäisi saada Kasperille lähete foniatrille, joka sitten katsoo tilannetta tarkemmin. Puheterapeutti puhui moniammatillisesta tiimistä, johon kuuluu niin toimintaterapeutti, neurologi ja puheterapeutti.  Osaksi siis kovin tutun kuuloinen polku, mutta foniatri on ihan uusi lisä meille. Nuo muut ovat käyneet tutuiksi jo Rasmuksen kohdalla.

Lisäksi viime aikoina on tullut enemmän ja enemmän esiin, että veljiensä tapaan, Kasperkin käsittelee aistituntemuksia eritavalla. Ainakin kuuloaistimukset ovat poikkeavat eikä monikaan asia häneltä mene huomiotta. Pienetkin äänet kuullaan kovin herkästi. Kovat äänet taas ovat pelottavia, pölynimuri mukaan lukien. Niin kovin tuttua tämä kaikki…

Osasimmehan me tätä odottaa, mutta olo tuntuu silti lopen väsyneeltä nyt. Tulee varmaan taas valvottua yö jos toinenkin ja pohdittua enemmän ja vähemmän aktiivisesti vähän kaikenlaista.

Kai se niin on, että jokainen vanhempi aina toivoo sitä parasta ja vähemmän mutkikasta tietä lapselleen – silloinkin, kun tuijottaa todellisuutta silmästä silmään ja kertoo puheterapeutille ja neuvola-tädille kaikki omat havaintonsa.


shopify analytics