Aihearkisto: Kuluttaminen

Meiltäkin löytyi REKO!

Lähi- ja luomuruuan kulutus on ollut jo pidemmän aikaa kasvussa ja viime aikoina myös REKO-lähiruokarenkaat ovat ottaneet paikkansa ihmisten ruokahankinnoissa. REKO-ryhmien kauttaa saa ostettua eettistä ja lähellä tuotettua ruokaa suoraan tuottajalta sovittuna aikana, sovitulla paikalla.

Lauantaina sain mutkan kautta kuulla, että meiltäkin löytyy REKO! En ollut itse asiassa edes koskaan googlannut löytyykö sellainen ihanuus meiltäkin päin, joten yllätys olikin suuri kuullessani, että sellainen todella on ihan melkein nurkan takana! Pakkohan siihen oli lähteä tutustumaan tarkemmin!

Lauantaina pääsin liittymään varsin nopeasti (kiitos ryhmän ylläpidon) lähimpään REKO-ryhmään ja ensimmäisen tilaukseni tein sunnuntaina hiukan ennen puolta päivää. 🙂 Ensin piti tosin ihan ihmetellä valikoiman runsautta. Oli niin montaa sorttia kaalia ja salaattia, kyytönlihaa, mehua, kananmunia ja ties mitä muuta! Piti olla ihan tarkkana, ettei tilaa liikaa! Ostettu ruoka pitää ehtiä syödäkin eikä seisottaa kaapissa pilaantumassa.

Olen niin innoissani, etten oikein edes malta odottaa, että pääsen tuotteeni tällä viikolla noutamaan! Menisivätpä nämä päivät nyt vähän nopeammin!

Etsiessäni omaa lähintä REKO-lähiruokarengasta huomasin, että niiden löytyminen oli aika ajoin kiven alla. Ryhmäthän toimivat Facebookissa, mutta tuntui, että hakuihin ei koskaan osunut jokainen REKO-ryhmä ja – niin kuin hauissa yleensäkin – oli oikean tiedon välissä paljon kaikkea asiaan kuulumatonta.

Niinpä omasta REKO-ryhmään liittymisestäni innostuneena päätin tehdä löytämistäni ryhmistä listan, joka löytyy yläpalkin  kohdasta  LUOMU- JA EKOLINKIT –> REKO LÄHIRUOKARENKAITA. Tai klikkallaamalla tästä. Toivottavasti listasta olisi iloa teillekin! 🙂



web stats


Autotallin raivausta

Autotallin raivaus alkoi muutama päivä sitten. Se onkin ollut jo pitkään todella kamalassa kunnossa, kun sinne on heitelty sisään milloin mitäkin ja tavaraa oli oikeasti jo aivan liikaa. Piti siis normaalin siivouksen lisäksi päättää, mitä heitetään pois, sillä kaikki tavarat eivät yksinkertaisesti voineet enää sinne takaisin päätyä tai autotallin työpöydälle ei mahtuisi tekemään enää yhtään mitään ikinä. Olimme jo kovasti kaivanneet mahdollisuutta autotallin työpöydän käyttöön.

Autotallin raivausta

 

Pari päivää vierähti lajitellessa kaikensortin remonttikampetta ja löytyipä autotallin uumenista myös ovi, joka oli otettu pois paikoiltaan. Sen tilalle oli jo reilu vuosi laitettu paljeovi, jotta säästettiin tilaa ja saatiin uudet ratkaisut ”leipomossani” toimimaan. Ratkaisu on ollut varsin hyvä, mutta valitettavasti sitä samaa ei voinut sanoa vanhan oven säilytyksestä. Ovi vei tilaa autotallissa aivan tokuttomasti ja tulimme nyt siihen tulokseen, että emme sitä enää säästä vaan se saa lähteä kohti oikeaa jätepistettä kaatopaikalla. Vähän kirpaisee hukata hyvää tavaraa, mutta niin se on, ettei kaikkea voi eikä pidäkään säästää – paitsi jos nauttii siitä, että talon joka nurkka on väärällään tavaraa. Itse ainakin pidän enemmän siitä, että ympärillä on myös tilaa eikä tarvitse kompastella tavaroihin ja huonekaluihin. Liika tavara tuntuu kamalalta ja siivoaminenkin helpottuu, kun tavaraoiden välissä mahtuu heiluttelemaan niin imuria kuin moppiakin.

Myönnettävä kuitenkin on, että meilläkin sitä tavaraa on aivan liikaa. Ei kuitenkaan kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi vaatteita meillä ei ole paljon tai liikaa kuten monessa nykyperheessä tuntuu olevan.

Meillä ylimääräinen tavara onkin enemmän sellaista ”tällä-voisi-vielä-joskus-ehkä-tehdä-jotain” tavaraa. Sitä on kertynyt mummini kuolinpesästä, isäni muutosta, veljeni muutosta, omista remonteista ja ties mistä muualta. Olenkin sanonut jo useamman vuoden ajan, että nyt ei kenenkään sovi hetkeen aikaan muuttaa tai kuolla tai me emme ehdi setviä autotalliamme ikinä. No, ihmiset ovat kiitettävästi noudattaneet tätä toivomusta. 😀

Hetki pitää vielä puurtaa, jotta saadaan asiat päätökseen, mutta kaatopaikkakuorman  kasvaessa alkaa tilanne näyttää hetki hetkeltä valoisammalta.  Tai siis eihän enää pidä puhua kaatopaikasta vaan jäteasemasta, jossa kaikki lajitellaan oikeisiin lokosiin eikä vain heitetä isoon kasaan niin kuin muistan lapsuudessani tehdyn, kun käytiin kaatopaikalla viemässä lasti. Niin ne asiat ovat menneet eteenpäin ja lokkejakaan ei noilla jäteasemilla näe kuten näki lapsuuteni aikaisilla kaatopaikoilla. Kiva niin.

Autollista löytyi myös vajaita purkkeja ties mitä aineita. Osa oli kuivunut ja kelpasi sitten sekajätteeksi, mutta osa pitää kiikuttaa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen, koska sisus on haitallista eikä sitä saa hävittää tavallisen kotitalousjätteen seassa. Onneksi jäteasemalla on näillekin oma piste ja ne saa kiikuttaa sinne ihan ilman maksua. 🙂 Aika harva asia nykymaailmassa on ilmaista – hyvä, että tämä on, sillä pelkäänpä, että ympäristölle haitallisia aineita, energiansäästölamppuja yms. päätyisi luontoon muuten entistäkin enemmän.

Kaikki esiin kaivamamme tavara ei onneksi päätynyt jäteasemalle vaan osa sujahti Fidaan ja joitain päätyi UFFin laatikoihin. Alkoi tuntua olo paremmalta. Viikonloppuna jatketaan ja lisätään tuota onnellisuuden tunnetta.

Liika tavara sen sijaan ei tee ketään onnelliseksi.


web counter


Luomukauppojen kohtalo

Viimeisen muutaman viikon sisään on mahtunut parikin surullista uutista. Ensin sulki ovensa Villiverso Hyvinkäällä. Heidän ovensa olivat auki viimeisen kerran eilen. Tuona samaisena päivänä tupsahti sähköpostiin toinen ikävä yllätys. Myös verkossa toimiva Tilakauppa, joka on Villiverson tapaan yksi suosikeistani, laittaa pian lapun luukulle. Ja katosipa kuvioista myös Vesalan Luomu- ja Lähikauppa Rovaniemeltä. Ajat ovat kovat.

Luomukauppojen kohtalo

Jos ajat ovat vaikeat kaupalle yleensäkin niin taitavat ne olla sitäkin vaikeammat palveleville erikoiskaupoille, joita luomua myyvät liikkeet ovat.  Lyhyen ajan sisällä on kadonnut useampi luomukauppa. Se on minusta hirveän surullista.

Tilakauppa oli mahtava kauppa, jonka tuotteet olivat aina huippulaatua ja toimitukset oli pakattu erinomaisesti. En voi sanoa mitään negatiivista heidän toiminnastaan. Siksi onkin todella sääli, että näin upeasti toiminut kauppa joutuu lopettamaan. Koskaan en ole missään nähnyt yhtä laajaa valikoimaa kuin siellä. Ja olivatpa sivut myös Kasperin suosiossa, sillä ne toimivat samaan tapaan kuin Satokausikalenterin mobiilisovellus. Ikävä tulee.

Upea ja lämminhenkinen Villiverso puolestaan toimi myös Raakatorin noutopisteenä, joten Villiverson loppuminen vaikuttaa myös Raakatoriin. Nyt Hyvinkään suunnalle ei tainnut jäädä jäljelle kuin Knehtilän Tila. Onneksi edes se. Sijainti ei (kuten nimestäkin ehkä arvaa)  kuitenkaan ole enää lähellä keskustaa, joten autottomat ihmiset eivät taida sinne kovin helpolla ostoksille päästä.

Marketit ovat lisänneet monessa paikassa luomuvalikoimiaan, etenkin supermarketit ja siitä suuremmat kaupat jyräävät nyt aika kovaa ja jalkoihin jää paljon pieniä yrittäjiä. On mahtavaa, että kaupoista luomua löytyy. Tilanne on huimasti paljon parempi kuin vuosia sitten, jolloin perheemme alkoi luomua suuressa mittakaavassa käyttää. Iloitsen markettien kasvavasta valikoimasta ja hihkun aina kun uusi luomutuote kotiutuu kaupan hyllyyn, mutta samalla en voi olla pohtimatta, kuinka se vaikuttaa luomukauppoihin. Ainakin osa tekijänä nämä ovat Villiverson ja Tilakaupan kaltaisten kauppojen katoamiseen niin katukuvasta kuin verkostakin.

Tilanne on hirveän ristiriitainen. Toisaalta on iloinen siitä, että luomua löytyy nyt helpommin, mutta samalla tuntuu hirveän pahalta nähdä taas yhden unelman haihtuvan ilmaan, työn valuvan hukkaan ja ovien sulkeutuvan. Ja voin vain kuvitella kuinka kurjalta tuntuu noiden lopettavien liikkeiden työntekijöistä.

Itsekään en tilannut enää Tilakaupasta kuten ennen, joten omalta osaltani olen myös syypää siihen, että Tilakauppaa ei enää ole. Omat ostokseni siirtyivät pitkälti Raakatorille lähinnä siksi, että valikoima oli sopiva sekä summa, jolla pitää tilata, jotta tilauksen saa kotiovelle ilman toimituskuluja, pienempi. Raakatorilla toimitus on ilmainen, kun loppusumma ylittää 99 euroa (siis tämä silloin, jos asuu toimitusreitin varressa niin kuin me teemme. Kuivatuotteiden tilaukset ovat eri juttu ja Raakatori toimittaa niitä myös postitse. Katso tarkemmat tiedot täältä. ) kun taas Tilakaupan summa oli 150 euroa. Aika iso ero. Toisaalta Tilakauppa toimitti ympäri Suomea postin kylmäkuljetuksella, joten toimituskustannukset olivat varmaankin suuremmat. Eron siis kyllä ymmärtää, mutta  omaakin kukkaroani on  pakko ajatella ja perhe pitää saada ruokituksi.

Jos luomukauppojen taloudellinen tilanne on tiukka niin on myös meidän.  Taloudellisesti tiukempana kuukautena Tilakaupasta oli siis vaikeampi tilata, sillä summa, joka piti käyttää oli suurempi ja ihan ikuisuuksia eivät tuoretuotteet säily, vaikka olisi kuinka hyvä jääkaappi. Niinpä omat ostokseni Tilakaupasta harvenivat.  Jos mahdollista niin en tahdo maksaa toimituksesta, koska se syö samalla varsinaisia ruokarahojamme. Jos tilanteemme olisi toinen niin ilolla maksaisin melkein millaiset toimituskulut enkä tuijottaisi aina kilohintoja viimeisen sentin päälle.

Tämä lienee nykypäivää aika monella. Ei se minustakaan mukavalta tunnu, mutta taloudellinen tilanne määrää aina niin paljon. Niin se vain on, että ei voi elää yli varojensa ja on mietittävä rahan käyttönsä niin, että loppu kuussakin saadaan ruokaa lautasille ja lainat on maksettava ajallaan, jos mielii kodissaan jatkaa asumista. On tehtävä valintoja. Lastemme ruuasta emme kuitenkaan tingi.

Näiden surullisten ajatusten kaveriksi haluan nostaa esiin joitain positiivista. Jotain sellaista, jolle vielä voimme jotain tehdä.

Kaikki eivät voi kannattaa meidän tapaamme Raakatoria, koska sijainti on väärä. Suomessa on kuitenkin olemassa verkkokauppojen lisäksi aivan mahtavia luomua myyviä kivijalkaliikkeitä. Tässä niistä muutama:

1. Tampereella toimii mahtava Runsaudensarvi. En ole koskaan päässyt käymään heidän liikkeessään, mutta olen ilolla seurannut heidän toimintaansa näin etänä ja kuullut muilta ihmisiltä paljon hyvää. Siksi haluankin vinkata teille tästä mahtavasta kaupasta, joka myös sinnittelee ja taistelee olemassaolostaan. Nyt heidän tilanteensa (näin etäältä katsottuna) vaikuttaa paremmalta kuin jokin aika sitten, mutta se pysyy sellaisena vain, jos asiakkaat palaavat liikkeeseen aina uudelleen ja tekevät ostoksia, joten Tampereen suunnalla asuvat ja muuten vain siellä päin liikkuvat – käykäähän kannattamassa Runsaudensarvea!

2. Toinen mahtava kauppa, josta haluan sanoa sanasen on  Luomu- ja herkkukauppa Inkivääri Hämeenlinnassa. Kävin siellä tutustumassa keväällä ja kirjoitin jutunkin blogiini. Inkivääri vei sydämeni ja toiveissa olisi päästä siellä vielä käymään, vaikka emme todellakaan ihan nurkilla asu.

3. Ja sitten vielä kolmas. Tämäkin sellainen, jota olen vain etänä seurannut ja muualta kuullut, mutta toiveissa on, että pääsisin tätäkin liikettä itse kurkkimaan. Niinhän sen on,  että hyvä kello kauas kuuluu. Herkkupuoti Woima sijaitsee Riihimäellä, joten siellä päin asujat ja liikkujat käykäähän kannattamassa liikettä.

4. Eikä muuten unohdeta Mikkelin Tuorepuotiakaan, joka netin välityksellä näyttää lähes paratiisilta!

Näissä kaikissa liikkeissä tahtoisin päästä käymään ja toivonpa, että se enemmin tai myöhemmin olisi mahdollista. Osa kaupoista on aika matkan päässä meiltä, mutta ehkäpä jonkin toisen reissun yhteydessä voisi tehdä pienen mutkan ja käydä ihmettelemässä kyseisen paikkakunnan luomutarjontaa. Kesälomareissullakin voi pysähtyä paikallisessa luomukaupassa kannatusostoksilla. Jos ei muuta niin takapenkkiläiset ilostuvat varmasti luomuhedelmistä tai vaikkapa siitä perinteisestä matkakarkkipussista.

Olen kerännyt listan luomukaupoista sivuilleni. Kaiken kattava se ei varmasti ole, mutta auttaa alkuun. Pääset siihen tästä.

Muistetaanhan, että pelkkä puhuminen ei riitä, jos haluamme pitää erikoisliikkeet (niin luomukaupat kuin muutkin) katukuvassa sekä hyvinvoivana. Puhuminen ei tuo rahaa kaupan kassaan, maksa vuokria tai täytä liikkeen hyllyjä tuotteilla. Ja vaikka et voisikaan ostaa kaikkea kuluttamaasi ruokaa luomukaupasta niin jokainen ropo auttaa. Edes maailman paras liike ei pysy pystyssä, jos kukaan ei käy ostoksilla. 


web analytics


Kemikaalimyrsky terveyssiteissä sekä sananen hajusteista

Viimeisen parin päivän aikana uutisvirtani on täyttynyt erilaisista terveyssiteitä koskevista uutisista. Kotitalouskriisi-blogin kirjoitettua Alwaysin uusista hajustetuista siteistä heräsi omakin kiinnostukseni asiaan, vaikka en kyseisiä siteitä ole kaupan hyllyltä bongannutkaan. Onneksi.

Jo vuosia sitten siirryin käyttämään kestositeitä. Aikanani olen käyttänyt myös Alwaysin siteitä, mutta ne sekä  Libressen siteet ovat aina aiheuttaneet valtavan kutinan ja ajoittain myös aika komeaa punoitusta. Kaiken sortin tamponit myös. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että Vuokkosten siteet ovat muuten olleet ainoat kertakäyttöiset siteet, joita olen pystyn käyttämään.

Ei  kyllä tulisi mieleenikään kokeilla ainoatakaan sidettä, joka on hajustettu. Älyttömältä tuntuu sekin, että johonkin, jota käytetään intiimialuilla on hajustetta laitettu! Eikös ohje ole ollut aina, että intiimialuiden aineita ei hajustella?

Ihmiset ovat kertoneet  Alwaysin uusien terveyssiteiden tuoksun olevan niin voimakas, että sen haistaa jo kaupassa, vaikka paketti on avaamaton ja jopa hyllyn muutkin paketit ovat tuoksusta saaneet osansa. Taidanpa pysyä kaukana terveyssidekäytävältä, sillä kuulostaa siltä, että sieltä saa takuuvarman astmakohtauksen. Minähän välttelen myös kauppojen kynttiläväliä, joka on pullollaan hajusteita sekin ja aiheuttaa jyskyttävän päänsäryn lopuksi päiväksi. Alwaysin uudistuksen myötä minun on siis pysyttävä poissa myös terveyssiteitä sisältävästä väliköstä kaupassa kuin kaupassa. Onpa hauskaa! Toivottavasti siinä ihan vieressä ei ole mitään, mitä minun olisi pakko ostaa. Mutta kuten jokainen tietää niin onhan siellä – kaupasta riippuen mahdollisesti toisella puolella käytävää vessapaperia tai sitten muita hygieniatuotteita kuten vaikkapa hammasharjoja.  Voi, kuinka kivaa.

Olen aina ihmetellyt, miksi nykyisin kaiken pitää olla hajustettua? Miksi kaiken pitää tuoksua joltain muulta kuin miltä oikeasti tuoksuu? Hajusteyliherkkänä tuntuu, että kaikkialle pitää syytää jokin uusi keinotekoinen tuoksu, jonka pitäisi olla niin ihana ja parantaa sitä ja tätä. Mutta kun niistä saa pahimmillaan sellaisen päänsäryn, että loppu päivä menee sitä potiessa ja on täysin toimintakyvytön. Ei ole kivaa voida pahoin vain siksi, että erehtyi kääntymään kaupassa väärälle käytävälle tai uudessa kaupassa hajustetut tuotteet ovatkin yllättävässä paikassa. Niinkin on käynyt ja sitten onkin päivä ollut kirjaimellisesti pilalla.

Kemikaalimyrsky terveyssiteissä sekä sananen hajusteista

Nykyisin puhutaan melusaasteesta, mutta itse koen hajusaasteen paljon suurempana ongelmana. Miksi hajusteita saa olla paikassa kuin paikassa? Varmaan minä saan vielä senkin päivän nähdä – tai siis haistaa –  jolloin kaikki kaupat levittävät kuusentuoksua ja pipariaromia ympäriinsä boostatakseen joulumyyntiään, sillä onpa hajusteita jo otettu meilläkin käyttöön. Kiitos ei, sanon minä. Äänestän sitten jaloillani ja teen ostokseni vaikkapa verkossa säästyäkseni hajusaasteelta.

En ole verenohennuslääkkeiden loppumisen jälkeen kertakäyttöisiä siteitä tarvinnut vaan kaivanut esiin kestositeeni ja hankkinut pari uuttakin, kun osa vanhoista alkoi jo olla niin reppanassa kunnossa. Oli muuten mukava huomata, että vuosia sitten hankkimieni yksiväristen siteiden lisäksi oli valikoimissa myös siteitä, joissa oli hauska kuosi. Omaan ostoskoriin päätyi Myllymuksujen valmistama side suloisilla siileillä. Ehkä pitäisi vielä kokeilla sitä kuukuppiakin, kun kaikki sitä kerran niin kovasti kehuvat. Jotenkin ei ole vain tuntunut houkuttelevalta idealta, mutta jospa kuitenkin kokeilisin. Kun oikein mietin niin en ole tainnut kuulla kenestäkään, joka ei olisi kuukupista pitänyt. Onkohan sellaisia? Millaisia teidän lukijoiden kokemukset kuukupista ovat?

hits counter


Krääsätön joulu: osa 2

Hyvä on myös muistaa, että lapsillekin voi antaa aineettomia lahjoja eivätkä ne ole yhtään hassumpia vaihtoehtoja! Asuinpaikasta riippuen voi lahjana olla päiväretki Korkeasaareen, Ranualle tai jotain muuta elämyksellistä. Toiset tykkäävät Heurekasta, kun toiset tahtovat ehdottomasti huvipuistoon. Myös rautatiemuseot ovat hauskoja ja muutenkin lapset ovat kiinnostuneita museoista – ainakin minun tuntemani lapset. Aikuiset vain tapaavat kuvitella, etteivät lapset ole sellaisesta kiinnostuneita.

Ja voipa olla hyvä juttu sekin, että pysähtyy miettimään lapsen kanssa sitä tarvitaanko meillä oikeasti mitään ja tarvitsisiko joko muu jossain jotain hyvinkin kipeästi. Lasten kannalta konkreettisin vaihtoehto lienee vaikkapa Unicefin jalkapallo tai koulukirjat. Niistä syntyykin sitten hieno keskustelu siitä miten kaikilla ei asiat ole niin hyvin. Jouluun (ja elämään yleensäkin) kun kuuluu toisten auttaminen.

Retki luontoonkin voi olla lahja! Useimmat lapset nauttivat eväsretkestä metsään ja sellainen on ihana juttu niin talvella kuin kesälläkin! Retkeä on kiva suunnitella ja valmistella yhdessä, leipoa lempiherkkuja eväskoriin ja keittää höyryävän kuumaa kaakaota termokseen. Eväitä on sitten mukava napostella jossain metsän keskellä luonnon ääniä kuunellen. Lapset pitävät siitä, että heidän kanssaan vietetään aikaa eikä mikään määrä tavaraa voi ikinä sitä korvata.

Vaihtoehtoja löytyy hurjasti, kun alkaa niitä miettiä ja hintahaitari on aika laaja ja varmasti asiaa pohtimalla löytyy se itselle toimivin vaihtoehto.

Tavaralahjojen kanssa meillä on hyväksi havaittu seuraavanlainen toimintamalli:  moni lapsillemme lahjaa ostava tiedustelee jo hyvissä ajoin ennen joulua (joskus jo keväällä tai kesällä), mitä lapsemme kaipaavat tai tarvitsevat. Useasti olemme yhdistäneet ostovoimamme ja hankineet yhteisen lahjan. Suunittelemalla ja yhteistyöllä lapset ovatkin saaneet välillä niitä isompiakin Lego-paketteja, Wii- konsolin ja paljon muuta, jotka kieltämättä ovat hurjan hintaisia, mutta useamman ihmisen hankinnoiksi jo inhimillisemmän hintaisia ja ilman apua ne olisivat jääneet vain haaveeksi. Etenkin Wii-konsoli paransi lasten motoriikkaa aivan olennaisesti eikä se meillä ole lainkaan ”vain” peli vaan enemminkin terapiaväline, jonka käyttöä myös säädellään.

Yhteistyö onkin  yksi merkittävä tekijä krääsättömään jouluun – etenkin kun puhutaan lasten lahjoista, sillä lapsille taitaa tulla enemmän krääsää kuin muille. Tätä samaa on systeemiä on sovellettu myös syntymäpäiviin. Yhteistyöllä olemme siis saaneet vältettyä paljon nurkkiin kertyvää krääsää. Ja meidän tapauksessahan krääsä  tarkoitti tavaraa, jota ei tarvita tai se on huonolaatuista.

Koko homma lähtee siitä, että jokainen, joka lahjaan haluaa osallistua antaa sen summan, jonka olisi muutenkin käyttänyt. Ei siis ole tarkoitus, että kaikkien täytyy antaa sama summa vaan jokainen osallistuva maksaa sen summan, jonka katsoo mahdolliseksi ja on valmis lahjaan laittamaan. Ketään ei ole tarkoitus ajaa konkurssiin ja kaikki summat ovat yhtä arvokkaita! Hyvä on muistaa, että toiselle 5 euroa on pieni raha ja toiselle jo tosi iso. Kaikki on suhteellista.

Tällä systeemillä on lasten toiveita saatu toteutettua.  Muuten se ei olisikaan ollut mahdollista. Varmasti ikimuistoisimpia hetkiä oli viime joulun lahjat, joista kuorittiin esiin  Legon paketit. Etenkin Rasmuksen reaktio oli ikimuistoinen – myös siksi, että häneltä ei kovin usein mitään niin iloista ja innostunutta reaktiota ole tullut ja tällä kertaa ilo ja onni olivat suorastaan ylitsepursuavia! Lego Chiman krokojen suopiilo oli toiveiden täyttymys ja yhteistyöllä ja silmät auki pitämällä se saatiin kuin saatiinkin hankituksi, vaikka ensin näytti tosi huonolta.  Ilo oli suuri ja edelleenkin juuri tuo rakennelma on yksi hänen rakkaimpia lelujaan.

Uskoisin, että monikin perhe hyötyisi monella eri tavalla, jos ihmiset harrastaisivat yhteisostoksia tai kohdennettuja ostoja enemmän. Lopputuloshan on siinä kaikkien kannalta toivottava. Ihmiset, jotka haluavat antaa lahjan saavat sellaisen antaa ja voivat olla varmoja, että vastaanottaja on enemmän kuin onnellinen ja kodin nurkat eivät täyty ei-toivotuista tavaroista.

Se, että ostetaan tarpeellista ei myöskään ole huono juttu. Tarpeellinen ei sulje pois sitä, että lahja voisi olla myös kiva. Nykyisen tiukemman taloutilanteen aikana uskoisin, että moni perhe olisi onnellinen luistimista ja suksista olivat ne sitten uudet tai kierrätetyt. Aika moni lapsi pitää luistelusta ja hiihtämisestä –  ainoana esteenä on välineiden (ja joskus lumen ja jään) puute.

Lahjakas-lahjapakkaus

lahjakasLahjojen paketointi voi olla tuskaa tai sitten ei. Joka tapauksessa ainakin itselläni on päänvaivaa aiheuttanut se, että en millään haluaisi tehdä roskavuorta lahjapapereilla. Silti, joka vuosi lahjapaperia tulee heitettyä metreittäin roskiin. Lahjapaperi on siitäkin syystä inhaa, että se ei kelpaa kierrätykseen vaan se laitetaan joko energiajakeeksi tai sekajätteen joukkoon. Vaihtoehto olisi varsin tervetullut

Mieheni lapsuudenkodissa lahjapaperit ja -narut kierrätettiin ja kierrätetään edelleen. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että paketit avataan nätisti eikä repimällä ja riipimällä. Lahjanarujen rullaminen onkin jollain tapaa yhteisöllinen asia heidän perheessään, ja jokainen pääsee siihen joulun välipäivinä osallistumaan. Idea on hyvä, mutta kertaalleen käytetyyn paperiin ei ole aina mukava  kääriä pakettia, sillä paperi ei välttämättä etenkään muutaman käyttökerran jälkeen näytä aina kovin kauniilta. Taitokset ovat väärissä kohdissa ja teippikin on monesti jättänyt jälkensä paperiin. Oman perheen kesken tämä on kuitenkin varsin toimiva juttu ja säästää niin ympäristöä kuin rahaakin.

Mieheni ja minä päätimme jokunen vuosi sitten alkaa käyttää lahjakasseja. Paketointi ole helppoa ja nopeaa ja kassit sai hyvin sisäkkäin kaappiin säilöön. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että kaikki kassit eivät mene kovinkaan pieneen tilaan ja kassien liimaukset alkavat jossain vaiheessa pettää. Uudestaan niitä toki sopii liimata. Yksi ongelma on myös se, että lahjakassin saa nopeasti auki eikä lahja ole pitkään piilossa. Avaaminen on turhan helppoa ja nopeaa. Lahjapaperi säilyttää salaisuuden hetken pidempään. Tätä ajatusta veljeni tapasi noudattaa monesti lapsuudessamme (ja välillä sen jälkeenkin)  paketoidessaan minulle lahjaa. Paketti oli saanut ympärilleen yhden jos toisenkin paperi kerroksen ja välillä muutaman ylimääräisen kierroksen teippiäkin. 😀 Ei ehkä ekologista, mutta hauska ja lämmin muisto. 😀

Paketointi on osa lahjaa ja joissain kulttuureissa hyvinkin iso osa koko lahjanantoprosessia.  Itse olen kasvanut siinä uskossa, että kääreen pitäisi olla myös kaunis eikä vain peittää varsinaista lahjaa.

Näiden aatoksien myötä ihastuin Hyvinvoinnin tavaratalon  myymään *Lahjakas-lahjapakkaukseen.* Se vaikuttaa kestävältä, ekologiselta, menee pieneen tilaan ja paketin saa paketoitua hiukan normaalin paperin tapaan. Se valmistetaan käytöstä poistetuista mainosbanderolleista. lahjakasta on kahta kokoa: pienempi 32 x 28 cm ja isompi 47 x 42 cm. Aika hyvät koot! Tässä voisi olla kestävä ja ekologinen lahjapakkaus ratkaisu!

Ja samalla mietin kuinka näitä saisi tehtyä myös itse… joskus olen kankaasta lahja”paperia” tehnytkin ja se oli varsin toimiva juttu. Energiaa näiden tekemiseen ehkä olisi, mutta se aika.

Lahjakkaan hauska puoli on myös mukana tuleva kortti, jossa on ”10 kertaa paikka päivämäärälle, ”Sinulle” ja ”Minulta”. Näin Lahjakas kiertää juhlasta juhlaan ja kerää itselleen historian vierailuistaan eri kodeissa.”

Ihana idea, joka luo muistoja joulu joulun jälkeen! Lahjapakkauksen valmistaa Sallan paja Paimiossa.


shopify analytics ecommerce