Puhe- ja äänihäiriöiden polilla

Tämä viikko on mennyt isoksi osaksi Helsingissä puhe- ja äänihäiriöiden poliklinikalla. Viime viikon yksittäinen käynti nimittäin poiki lisäkäyntejä ja onneksemme saimme peruutusaikoja tälle viikolle.

Viikon aikana olemme tavanneet foniatrin, puheterapeutin sekä lääkärin ja loppusaldo viikosta on se, että edessä olisi Kela-paperien täyttäminen, sillä nyt pitäisi hakea alle 16-vuotiaan vammaistukea sekä Kelan myöntämää kuntoutusta puheterapian muodossa. Puheterapiaa kun tarvitaan enemmän, kuin mitä kunta sitä pystyy tarjoamaan. Ikävä tulee kyllä kunnan mahtavaa puheterapeuttia, joka on ollut iso tuki jo reilun vuoden ajan.

kuva_foniatri04

Lisäksi edessä on erilaisia tutkimuksia kunnan puolella. Lääkäri puhui neurologisista tutkimuksista, lastenlääkärin konsultoimisesta ja sen sellaisesta. Päässä on niin paljon juttuja, että tuntuu, ettei sinne juuri nyt mahdu oikein mitään muuta.  Käynti, joka alkoi puhepuolen asioilla, kasvoi suuremmaksi ja nyt siihen pitää hetken aikaa totutella.

Vaikka eiväthän nämä sinänsä mitään yllätyksiä olleet. Kyllä me olemme nähneet, kuinka poika kuulee pienimmätkin äänet, huomioi ne, keskittyy niihin eikä käsillä olevaan asiaan. Kuulemme, kuinka poika ilmoittaa epämukavasta hajusta sitkeästi monta kertaa peräkkäin ja varsinainen tekeminen unohtuu siinä sivussa ja kuinka vääränlaiset  ruuan koostumukset ja maut saavat ruuan jäämään lautaselle ja sen, kuinka vaatteet lentävät kotona kaaressa pois päältä ja talossa juoksentelee hetken perästä lapsi pelkkä vaippa yllään. Onnellinen olen siitä, että kylässä, neuvolassa ja sen sellaisessa vaatteet nykyisin pysyvät päällä kohtuu hyvin, mutta ihan helppoa se ei alkuun ollut.  Kotona pitää sitten saada löysätä ja olla niin kuin hyvältä tuntuu – vaikka se tarkoittaisi sitä, että juoksentelee sitten vaikka pelkkä vaippa yllään.

Puhe- ja äänihäiriöiden polilla

Täytyy sanoa, että kuljettu reitti on kovin erilainen, kuin mitä se Rasmuksen aikana oli, jolloin koko hoitoretki aloitettiin neurologian polilta. Lähestymistapa on aivan erilainen, vaikka päädytäänkin kovin samankaltaisiin tukimuotoihin – eroavaisuuksiakin toki on.

Nyt meillä on kädessämme kommunikaatiokansio, jota olisi tarkoitus oppia käyttämään ja jota lähipiirinkin olisi hyvä oppia käyttämään, jotta lapsi tulee ymmärretyksi ja lähipiirikin varmasti tule ymmärretyksi. Kommunikaatiokansio myös selventää tapahtumia lapselle, kun puheen tueksi tulevat kuvat ja meidän tapauksessamme myös tukiviittomat, joita lapsi itsekin aika usein käyttää.kuva_foniatri02

Ajatukset päässä ovat kovin sikin sokin, sillä uutta tietoa ja tehtävää on tullut kahmalo kaupalla ja nyt se kaikki pitäisi saada järjestykseen ja käyttöön.

Pääsiäislomalla kaikki liikenevä aika taitaakin kulua kansion parissa ja sen sisältöä opetellessa. Nyt tuntuu vielä siltä, että kädessä on tolkuton määrä kuvia ja sivuja ja oikein mitään ei löydä kovinkaan nopeasti. Ei ihme, sillä jokaisella aukeamalla on 40 kuvaa ja sivuja kansiossa on tällä hetkellä jo 176. Ne on kyllä jaettu näppärästi aiheiden mukaan, mutta lauseen muodostaminen ei silti ole vielä nopeaa eikä taapero jaksa kauaa lausetta odotella. Pitää siis hakea tarvittavat kuvat lausetta varten etukäteen, jotta homma sujuu.

Viikko oli raskas pienelle ja niin se oli meille vanhemmillekin. Koko ajan piti olla tuntosarvet pystyssä. Kuunnella, muistaa, kertoa, havainnoida ja oppia. Ja lyhyessä ajassa saimme ison tietomäärän ja tehtävää.

Nukkumattia ei iltaisin joutunut kauaa odottelemaan.

kuva_kommunikaatiokansio03

4 vastausta artikkeliin ”Puhe- ja äänihäiriöiden polilla”

    1. On niitä muutama tosiaan selattavaksi. 😀 Kyllä on ollut iso työ tuo jollain suunnitella, rakentaa ja koota. Itse saimme kuitenkin käteen jokseenkin valmiin kansion, joka toki vielä ajan kanssa yksilöllistetään. Kaikki kun saavat tuon perusversion. Ja kiitos tsemppauksesta. 🙂

  1. Oli pakko tulla kommentoimaa tuosta kansiosta, sillä käytän sitä työssäni muutamaien oppilaiden kanssa joka päivä. Aluksi kansion käyttö tuntuu tosi hankalalta ja hitaalta, mutta kun sitä vain systemaattisesti opettelee ja käyttää, se alkaa tuottaa myös tulosta. Lapsi voi olla itse hyvinkin motivoitunut oppimaan, kun tulee paremmin ymmärretyksi. Kansio selailu lapsen kanssa, kuvien katsominen ja leikkimielinen kuvien etsiminen tekee siitä hauskaa puuhaa ja ennen kaikkea koko perhe mukaan kansion opetteluun. Kansion käyttäminen on vähän samaa kun opettelisi uuden kielen. Se vaatii perehtymistä, harjoittelua ja käyttöä. Harjoittelu tekee tästäkin asiasta mestarin. Onneksi tässä kielessä sanasto on jo tuttu. On hieno kuulla, että olette saaneet apua noin laajalla rintamalla, sillä kaiken perimäisen tarkoituksena on auttaa lasta (ja siinä sivussa myös perhettä). Asiaa tulee varmaan joka tuutista, mutta pureskelkaa niitä maltillisesti…ja muistakaa ennen kaikkea ihmetellä ja kysyä aina, jos tulee jotain ihmeteltävää. Vaikka asia pyörivät nyt mammuttimaisesti, niin rakastakaa lastanne ennen kaikkea juuri tuollaisena kuin hän on…taidanpa puhua itsestäänselvyydestä! 😉 Kaikesta tästä paasaamisestani huolimatta oikein mukavaa pääsiäisen pyhiä! <3

    1. Kiitos Satu tsemppauksesta. 🙂

      Kyllä me tuo vielä saadaan jouhevasti toimimaan. Motivatio on tosiaan kova ja jokainen päivä tekee kansion käytön taas astetta helpommaksi.

      Ja on tosiaan aivan mahtavaa, että monelta taholta on apua tulossa. Sanon aina, ett on lapsen etu, että tutkitaa ja autetaan. Sitten ymmärtääkin tilannetta paremmin ja saa juuri ne oikeat välineet auttamiseen.

      Kyllähän tämä tuttua on pitkälti jo keskimmäisemme kohdalta, mutta uuden polun aloitus otaa juuri nyt hiukan voimille. Tuki onkin juuri nyt hurjan tärkeää ihan vain oman jaksamisen kannalta. Poika on lähtenyt onneksi hyvin mukaan, joten nyt pitää vain saada omat voimavarat suunnattua oikein ja tehokkaasti. Sylitellessä on mukava tutustua yhdessä uusiin sivuihin, kuviin ja sanoihin.

      Ihanaa pääsiäistä sinnekin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *