Laatikkopuutarha,  Puutarha,  Säleikkö,  Yhteispostaussarja

Vehreä säleikkökäytävä

Kesä alkaa kääntyä kohti syksyä. Vielä en suostu myöntämään, että pitkään odottamani kesä olisi ohi ja kieltäydyn näkemästä paikka paikoin kellertäviä puun lehtiä. Meillä kesä alkoi vasta juhannukselta, kun saimme ensimmäiset istutuslaatikot valmiiksi, joten en ole vielä valmis luopumaan siitä. Onneksi säänhaltijat ovat kanssani samaa mieltä ja säätiedotus kertoikin, että syyskuusta voisi olla tulossa keskimääräistä lämpimämpi ja sateettomampi. Tällaisia säitä odotellessa ja jatkan itseni huijaamista.


Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.


Laatikkojen välinen säleikkökäytävä on ihanaa katseltavaa.

Kurpitsaliaani saavutti koivunoksan.

Säleikössä kasvaa kurpitsaa

Säleikössä kasvaneet spagettikurpitsani ovat venyneet innokkaasti koko kesän. Yksi liaani on saavuttanut jo pihakoivun oksan ja tällä hetkellä se on tiukasti tarttunut koivun oksaan ja kukkii hienosti. Vielä siihen voi ehtiä kurpitsa kun kasvamaan, sillä kukasta kurpitsaksi ei mene kauaakaan. Kurpitsat ovat sillä tavalla hauskoja, että ne pääsevät aina yllättämään. Kun kuvittelee, ettei ole tulossa kurpitsan kurpitsaa, niin yhtäkkiä kasvusta löytyykin monta pientä alkua eikä aikaakaan, kun ne ovat ensin pesäpallon kokoisia ja ihan silmän räpäyksessä jo pään kokoisia.

Tänäkin vuonna yksi kurpitsoista yllätti, kun olin jo toivon ehtinyt sen kohdalla heittää. Muutama sadepäivää kului, kun en poikkeuksellisesti käynyt kasveja tarkastamassa. Ja siellähän se oli. Päätä suurempi pallo roikkui säleikön seinustalla ja tuli ihan kiire verkottaa se, jotta emme onnettomasti sitä menettäisi.

Suuren pään kokoinen yllätyskurpitsa!

Kurpitsojen riippumatot

Joku on jossain sanonta, että noin pari kiloinen kurpitsa jaksaa vielä köynnöksessä omin avuin roikkua. En tiedä, missä painoraja menee, mutta tuon mukaan olen koittanut asiaa lähestyä. Alkuun kurpitsat saavat kasvaa ilman verkkoa ja kun ympärysmitta alkaa kasvaa on verkon aika.

Säleikkökäytävän katolla kasvavat työnsin pääsääntöisesti takaisin katolle kasvamaan. Näin säästän verkkoa ja aikaa, kun en joudu verkottamaan katosta roikkuvia kurpitsoita. Toki katosta roikkuvat kurpitsat ovat ihana näky, mutta eivätpä nämä katon päällä paksuuntuvat kurpitsatkaan hullumpaa katsottavaa ole. 

Koronakesän aikana, rajallisilla välineillä ja vaihtoehdoilla, päädyin verkottamaan kurpitsoja vanhoilla rastasverkoilla. Ne olivat maanneet varastossa jo hyvän tovin ja pääsivät nyt hyötykäyttöön.

Testasin toimivuuden ja keston ensin kaupasta ostetulla vesimelonilla ja idea toimi. Useimmiten laitan rastasverkon kaksinkertaisena, jotta kesto on parempi. Toistaiseksi tämä ratkaisu on tuntunut toimivan hyvin ja rastasverkko ei myöskään kastu sateella kuten esimerkiksi puuvillaiset verkkokassit, joita olen nähnyt käytettävän.

Varmaa on, että ensi kesänäkin meillä kurpitsat kasvavat säleikössä.

Runkotomaatit säleikössä

Tomaatit ovat nekin viihtyneet uusissa laatikoissa vallan mainiosti. Avomaalla kasvaneet tomaatit ovat tuottaneet meille kohtalaisen hyvin satoa, etenkin kun ottaa huomioon, että kunnolla multaan ne pääsivät vasta juhannukselta. Toivotaan, että kelit riittävät loppujenkin kypsymiseen, sillä ulkona auringossa kypsyneet ovat aina paremman makuisia kuin sisällä keittiössä kypsytetyt.

Tomaatteja aion ensi kesänä kasvattaa enemmän, sillä niiden kasvattaminen näin ulkona säleikössä oli ehdottomasti yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa kuin kasvihuoneen virkaa toimittavassa katetussa pergolassamme. (Katettu pergola on muuten hankala ja oikeastaan mahdoton käsite, mutta meillä tämä oli ensin pergola ja sitten se katettiin, joten teknisesti se ei siis enää ole pergola, muttei kyllä kasvihuonekaan. Sana pergola jäi kuitenkin virheellisesti käyttöön. )

Herkkuja kasvimaalta

Vaikka omavaraisuus ei vielä olekaan kovin ajankohtaista kasvimaallamme, niin kyllä sieltä silti saa jo ihan merkittävästi ruokatarpeita. Ja ainakin välipalaksi ihanan annoksen marjoja, sillä kuukausimansikat ja punaiset viinimarjat ilahduttivat meitä suuresti tänä kesänä tekemällä varsin hyvää satoa. Niistä onkin saatu välipala, jos toinenkin ja viinimarjoja saatiin pakastimeen saakka talvea ilostuttamaan.

Ja jos kaupan tarvikkeita lisätään omiimme, niin sitten valikoima laajeneekin jo huomattavasti. Tänä kesänä olemme herkutelleet vanhalla suosikillamme, kesäkurpitsapiirakalla, sillä kesäkurpitsat ovat tuottaneet varsin mainion sadon. Kasvu on huimaa ja niin nopeaa, etten aina edes ajoissa ehdi niitä poimia ja kurpitsat ehtivät venyä valtaviin mittoihin. Se ei onneksi haittaa, sillä syödyksi tulevat niin suuret kuin pienetkin.

kesäkurpitsamuffinit

Myös nämä blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat suunnitelmistaan ja kuulumisistaan:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2020

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/09/lounas-kasvimaan-sadosta-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-mita-tanaan.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/09/unelmana-omavaraisempi-elama-herkkuja.html

Korkeala  https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-ruoka/


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


5 Comments

    • Luomulaakson Maria

      Tämä on kyllä niin ihana, etten osannut edes keväällä aavistaa kuinka ihana tulisi olemaan. Tuskaa odottaa koko talven yli, että pääsee toteuttamaan tulevaa suunnitelmaa! Nuo kurpitsan varret ovat muuten aivan uskomattoman pitkiä. Yksi kasvaa meillä jo 7 metriä pitkänä ja yhä vain jatkaa! Tuumin sitäkin, että jos tuo kaikki säleikössä oleva kasvusto olisi maassa, niin ei meillä kyllä kurpitsan lisäksi muuta enää viljeltäisikään. Säleikkö on todella hyvä tähän.

  • Jovelan Johanna

    Miten upea kurpitsasäleikkö! Kerta kaikkiaan upea ja niin käytännöllinen!

    Meilläkin on ollut hyvä kurpitsavuosi, joka eteni presiis kuvailemallasi tavalla. Ensin tuumin, ettei satoa ehkä tule ja sitten, että se ei ainakaan taida ehtiä kypsäksi ja nyt sitten täällä on kanniskeltu valtavia kurpitsoja pihalta köökkiin, syöty ja säilötty, ja muutama iso on vielä käsittelemättäkin.

    Pitkää, lämmintä ja aurinkoista jatkokesää sinne 🙂

    • Luomulaakson Maria

      Säleikkö on varmasti parasta, mitä olemme koskaan rakentaneet. Kurpitsat viihtyvät ja ainoa asia, mitä oikeastaan toivon on, että olisi ollut tilaa enemmän, jotta säleikkökäytävä voisi olla leveämpi ja sinne alle mahtuisi tuoli ja pöytä. Käytävä on nimittäin ihanan vilpoisa paahtavimmallakin helteellä. Onneksi sinne mahtuu nytkin tuolin ja kirjan kera. 🙂

      Ihanaa jatkokesää sinne teillekin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.