Kuolema koskettaa

Kuolema koskettaa

Eilen aamulla avatessani Facebookin rävähti silmilleni suru-uutinen.

Texasilainen ystäväni, joka oli jo hyvän aikaa kärsinyt aivokasvaimesta oli kuollut. Viimeinen päivitys oli hänen tyttärensä tekemä. Siinä kerrottiin, että hänen isänsä oli kuollut edellisenä yönä.

Itkin.

Kaikesta huolimatta oli ystäväni kuolema tullut kaikille yllätyksenä, sillä viimeisinä viikkoinaan hän oli voinut jo hiukan paremmin ja hänen saamansa hoito oli tuntunut purevan. Tilanne oli silti vakava ja hoito kokeellista. Takeita tai toivoa paranemisesta ei ollut annettu.

En ollut koskaan tavannut ystävääni  ja minut yllätti, kuinka syvästi sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, kosketti. Olimme tutustustuneet vuosia sitten erään verkkopelin kautta ja siitä lähtien vaihdoimme aina kuulumisia ja ruokareseptejäkin. Hän ja hänen vaimonsa pitivät erityisesti suomalaisesta rieskan reseptistä.

He tapasivat viettää paljon aikaa samoillen luonnossa ja nyt viimeisinä viikkoina ystäväni nautti suuresti linnuista ja oravista, jotka liikkuivat heidän pihamaallaan. Hän rakasti luontoa, eläimiä ja pekonia ja hänen huumorintajunsa oli kerta kaikkiaan mahtava. Hän nauroi monelle asialle hyväntahtoisesti ja ystäviensä vaikeina hetkinä oli hän läsnä, vaikka sitten vain sähköpostin tai Facebook-kommentin välityksellä. Harvoin olen tavannut yhtä hyväsydämistä ihmistä.

Ystäväni oli myös  Vietnamin sodan veteraani ja aika ajoin hän puhui siitäkin. Ei paljon, mutta välähdyksiä sieltä täältä.

Olisi ollut upeaa saada tavata hänet ja hänen perheensä, mutta niin ei koskaan käynyt. Olen kuitenkin onnellinen, että sain kokea osani hänen ehtymättömästä empatiastaan ja huumorintajustaan.

Toivoin niin, että hän olisi voittanut tämän taistelun.

En voi enää muuta kuin lausua hiljaisen  kiitokseni hänelle kaikista näistä vuosista, jotka hän oli ystäväni ja toivottaa hänelle hyvää matkaa. En koskaan unohda häntä.

waterfall-264908_640



shopify analytics ecommerce tracking


10 vastausta artikkeliin ”Kuolema koskettaa”

  1. Osanottoni. Kuolema koskettaa joka kerran, vaikka olisi puolituttu. Minä ainakin olen erään blogiystäväni kuoleman kohdalla ihan ollut maassa, surullinen, kaivannut häntä ja hänen kirjoituksiaan. Tyttäret ilmoittivat blogin loppuneen ja äitinsä kuolemasta 🙁 🙁 nyyyh !!!

  2. Tuollainen hätkähdyttää,vaikka onkin vain virtuaalituttava,mutta senkin kautta voi hyvin tutustua ihmiseen.Olen pahoillani ystäväsi poismenon johdosta.

    1. Kiitos, Jael. Joskus tuntuu yllättävältä, kuinka joku jossain kaukana muuttuu tärkeäksi ja rakkaaksi. Oli ihanaa oppia tuntemaan hänen perhettään ja elämäänsä. Aina ei todellakaan tarvitse tavata nenätysten, jotta voisi ystävystyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *