Taivaallista mannaa – ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa

Taivaallista mannaa - ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Moni Luomulaakson lukija on varmasti huomannut, että kirjat sykähdyttävät minua tavattoman paljon. Viimeisen parin viikon aikana blogi onkin ollut kirjapostauksien valtaama ja olen nauttinut kirjoittamisesta suuresti, vaikka jaksaminen sairastelujen keskellä onkin ollut koetuksella.

Kirjamessuvierailu Kustantamo Maahengen osastolla on yhä hyvässä muistissa ja käynti avasi ikkunan aivan ihastuttavien kirjojen maailmaan. Kolmas löytöni (toiset kaksi olivat Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen sekä Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki) sisältää reseptejä ja historiaa samoissa kansissa ja on aivan taivaallisen ihanaa luettavaa kultaisine sivureunuksineen.  Kirjan parissa viihtyy tovin jos toisenkin – ellei sitten ole pakko lähteä keittiön puolelle kokeilemaan herkkuja historian hämäristä.

taivaallistamannaa04_02 (2)

Taivaallista mannaa

Taivaallista mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista on Marja Tanhuanpään kiehtova teos, joka valottaa historiaa ruokien takaa. On tavattoman kiinnostavaa oppia eri maiden ja aikakausien ruokaperinteistä.

Kirja alkaa osuvasti aina Mooseksen ajoista. Autiomaassa hänen kansansa sai syödäkseen mannaa. On kuvattu, että maan peittänyt ohut ja rapea valkoinen herkku maistui ihan hunajaleiviltä. Kasvitietelijät  ja historioitsijat ovat tehneet parhaansa löytääkseen järkevän selityksen taivaalliselle mannalle. Yksi mahdollinen teoria on, että kyseessä olisi tamariskipensaissa elävien hyönteisten sokeripitoinen neste. Siinain munkit myyvät kuulema nykyisinkin tätä pyhiinvaeltajille.

taivaallistamannaa03_02 (2)

Tanhuanpää kertoo tarinaa ruoka-aineiden taustoista mukaansatempaavasti. Lukija saa pian huomata, että todella monessa asiassa on ollut uskonto taustalla vaikuttamassa. Ihmekös tuo. Entisaikoina oli tapana siunata ruoka, siunata pelto ja kiittää Luojaa maan antimista. Nykypäivänä tällaiset tavat eivät vain enää ole vallalla ja monelle nykyajan ihmiselle entisaikojen ruokiin liittyvät tavat ja uskomukset voivat tuntua hyvinkin vierailta. Uskonto ja ruoka eivät enää jaa entisajan vakaata liittoaan.  Ruoka onkin yksi niistä asioista, joissa maallistuminen ja aikakaudet näkyvät paljon ihan arkipäivän tasolla, sillä mikäpä muu kuin ruoka on niin kiinteä osa jokaisen ihmisen arkea ja juhlaa.

taivaallistamannaa01_02 (2)

Taivaallista mannaa -kirjan parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Se on toimiva yhdistelmä reseptejä ja historiaa ja vastaa mielenkiintoisiin kysymyksiin viipurinrinkeleiden muodosta ja valottaapa se saksalaisen Schwabenin alueen perinteisten lihanyyttienkin taustoja. Nykyisin ne tunnetaan nimellä Maultaschen-nyytti  ja niistä on tullut ihan ympärivuotinen ruokalaji, vaikka ne alunperin olivatkin osana vain kiirastorstain paastoateriaa.

taivaallistamannaa7_02 (2)

Taivaallistaa mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista huomio asioita eri uskontojenkin näkökulmasta, vaikka nimen perusteella voisi toisin luulla. Veri on yksi niistä asioista, joka jakaa ihmisiä ja uskontoja eikä kaikissa uskonnoissa veren käyttöä sallita.

Meillä Suomessa veri oli teurastusajan herkkuruokaa, vaikka se tänä päivänä herättänee useimmissa inhoa. Itse pidän paljonkin veripaltusta sekä jankista, jota äitini tapasi valmistaa aika useinkin ollessani lapsi.

”Veri-sanaa on kartettu sanomasta eläimiä teurastettaessa. sillä ajateltiin, että veren lasku olisi sen vuoksi voinut epäonnistua. Verestä on käytetty nimitystä ”punainen” ainakin Pohjois-Suomessa. Savossa veren kiertonimityksenä oli ”leppä”, koska leppäpuun kuoresta on saatu punaista väriainetta. Leppärieska oli verestä, joko ohra- tai ruisjauhoista rieskapannussa paistettu leipä Pohjoisessa rieskaa tehtiin usein poron verestä.”

taivaallistamannaa_02 (2)

Taivaallista mannaa on varsin viihdyttävä ja hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka yhdistelee näppärästi niin raamatunkertomuksia kuin kristillisiä legendojakin ja saa ne heräämään henkiin tavalla, joka jaksaa kantaa ensimmäiseltä sivulta aina viimeiselle saakka.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *