Puuroperjantain perunat
Viime viikolla vietettiin perunaviikkoa, jonka inspiroimana tämän viikon pääraaka-aineeksi valikoitui peruna. Viikko onkin sujunut joutuisaan harjoitellessa Luomupuuron ME-kisoihin. Pieni, mutta melko vakava tapaturma on harjoittelun lomassa sattunut, sillä kovimman vispauksen keskellä pallovispiläni sanoi sopimuksen irti ja hajosi kappaleiksi. Välinerikosta huolimatta harjoitukset jatkuivat, joskin vain hiukan hitaammin. Uusi vispilä täytynee tulevia viikkoja…
Rukiiset banaanimuffinit
Tänä aamuna banaanikulho näytti surulliselta ja meidän tapauksessamme se tarkoittaa todella tummia banaaneja, sillä meillä on omasta takaa syöjä sellaisille normitummille. Itse asiassa tuntuu siltä, että jokaisella perheenjäsenellä on mielipide siitä, milloin banaanin kypsyysaste on juuri oikea. Toisin sanoen meiltä ei yleensä löydy näin tummia banaaneja, mutta koska tilanne oli…
Saatat pitää myös näistä
Basilikan pistokkaat
Matka moniammatilliseen yksilökuntoutukseen
Korona ja erityisentuen lapsen etäkoulu
Välimerelliset Ruissämpylät
Tässä reseptissä supisuomalainen ruis kohtaa välimeren ja pelastaa siinä sivussa perunankuoret kompostisammakolta. 🙂 Lopputulos on ihanaa herkkua, vaikka ei ehkä ensilukemalta siltä tuntuisikaan. Ruissämpylät voi halutessaan tehdä ilman perunankuoria, mutta mausteiset kuoret tuovat leipään ihan uutta makua ja tuntumaa. Tämä on yksi hyvä käyttökohde kuorille, jotka muuten päätyisivät hävikiksi. Aika…
Saatat pitää myös näistä
Kevään marjapensassuunnitelmat
Etikka pyykinpesussa
Minä ja puutarha – kymmenen faktaa
Puolukkainen ruislimppu juureen
Ruislimppu on kotoinen. Se on terveellinen ja herkullinen. Joskus on kuitenkin mukava saada vaihtelua siihen tavalliseen leipään. Meillä oli nyt kotona lyhyt jakso, jolloin leivottiin vehnästä leipää, mutta nyt olemme taas palanneet enemmän puputtamaan ruisleipää. Vehnäkausi oli kuitenkin tarpeen – nyt taas huomaa miten maukasta rukiiseen leivottu leipä on.…
Maltainen Ruislimppu
Ruisleivän leipominen on aina jotenkin hirveän ihanaa. Taikina on niin erilainen kuin vehnäleivässä, jossa sitkoa pitää saada aikaan voimakkaasti vaivaamalla. Ruisleivän kanssa tuntee ihan eri tavalla milloin taikina on valmis nostatettavaksi eikä tarvitse kokeilla sitkoverkoston venyvyyttä. Koostumuksen vain tuntee käsissään. Tämä leipä sai alkunsa siitä, että kaapissa oli maltaita ja…
