Etäkoulua koronan varjossa?
Kesäloma on melkein loppu. Olen pelännyt tätä hetkeä, sillä se tarkoittaa sitä, että on arvioitava tilanne ja päätettävä, mitä syksyn ja ehkäpä keväänkin suhteen meidän perheessämme tehdään. Koronaviruksen aiheuttama pandemia heitti meidän perheemme eristyksiin ennen maaliskuun puoltaväliä, siis jo vähän ennen kuin hallitus ilmoitti koulujen sulkemisesta. Toukokuussa meiltä ei palattu…
Saatat pitää myös näistä
Mummilan porkkanavoi
Viininlehtien säilöminen pakastamalla
Muru – uusi perheenjäsen
Toivottu koulupaikka
Tällä viikolla syksyllä alkanut jännittys sai vihdoin päätöksen. Puhelin soi kesken korona-arkemme ja ääni toisessa päässä kertoi uutisen, jota olimme jo pitkään odottaneet ja toivoneet hartaammin kuin mitään muuta. Nuorimmaisemme sai kaivatun ja toivotun paikan erityiskoulusta. Meillä ei vielä lopullisia diagnooseja ole vaan yhä mennään ns. ”työdiagnooseilla”, jotka sisältävät niin…
Hei hei, Muru
Kesäkuu on ollut raskas sairaalajaksoineen päivineen, mutta kulunut viikko on ollut raskain kaikista, sillä menetimme rakkaan koiranpentumme, Murun. Suru on suuri ja edelleen on vaikea käsittää, ettei meillä enää ole Murua. Enää ei kukaan kiipeä multavuoren päälle tähystämään pihaamme lähestyviä vieraita tai luikahda ruokapöydän tuolien istuinosalle ryömimään, vaikka tuoli on…
Tänä kesänä pioni kukki
Tänä kesänä pioni kukki. Se oli nupulla kesäkuun alku puolella. Nuppu oli suurempi kuin minään aiempana vuonna ja olin aivan varma, että tänä vuonna näkisin sen ensimmäisen kerran kukkivan. Elämä on yllättävä. Se, mikä joskus tuntui tärkeältä asialta ei yhtäkkiä sitä olekaan, kun arjen heittäessä ympäri saavat asiat ihan uuden…
Saatat pitää myös näistä
Verraton Vestelli – meidän jätevesiratkaisumme
Pölyttäjäpenkin kuulumisia
Luomulaakson joulu
Happinaamari ensin itselle – mahdoton tehtävä
Jokunen viikko takaperin Erityisvanhemman korjaussarja-blogi kirjoitti stressistä ja happinaamareista. Jätin tekstin lukematta. Tiesin, että se osui liian lähelle. Stressitesti Oulussa, moniammatillisen yksilökuntoutusviikon tiistaina täytimme stressitestiä ja siitä se kaikki alkoi. Kyyneleet vyöryivät eikä niitä pystynyt mitenkään pidättelemään. Täyttämäni paperi oli karua luettavaa. Siinä olin minä, parhaimmillani ja huonoimmillani. Saattaa olla,…
