Yllättävä hiihtoloman alku
Meidän hiihtolomamme ei alkanut ihan hirveän iloisissa tunnelmissa ja puolet perjantaista vietettiin päivystyksessä äitini kanssa. Äitini oli saanut uusia verenpainelääkkeitä vanhojen lisäksi ja uusien myötä painuivat verenpaineet aikamoisen olemattomiksi ja olo sen myötä varsin pahoinvoivaksi. Huimasi ja heikotti ja liikkuminenkin meni vaikeaksi. Eihän siinä muu auttanut kuin suunnata kohti lääkäriä.…
Sukka-asioilla
Maanantaina aamupäivä hujahti fysioterapiassa. Kyseessä oli joka vuotinen tapaaminen kunnallisen fysioterapeutin kanssa, joka vastaa maksusitoumuksista eli kävimme jälleen kerran läpi veritulpan jälkeisen tilanteen, kipujen määrän, sukkien käyttötapani, turvotukset, geenivirheen ja sen sellaiset. Samalla myös alkoivat aivot tehdä työtä uudemman kerran menneiden tapahtumien kanssa, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin. Nyt…
Liikaa!
Tuntuu, että viimeisen viikon aikana taaperosta on kehkeytynyt varsinainen täystuho ja siinä sivussa myös kokki ja leipuri. 🙂 Turvaportit eivät ole estäneet enää pitkään aikaan pääsyä talon toiseen siipeen ja jakkarat ovat muotoutuneet varsin käteviksi apuvälineiksi yltää milloin minnekin. Mikään asia ei pysy turvassa eikä mikään asia ole enää riittävän…
Truly great friends are hard to find, difficult to leave and impossible to forget
Postia Sevettijärvelle
Parin viime viikon aikana Sevettijärvi on tainnut käydä tutuksi aika monelle suomalaiselle. Tätä ennen Sevettijärvi taisi suurimmalle osalle olla vain jokin pieni paikka jossain pohjoisessa. Wikipedia (josta muuten aina jaksan sanoa lapsille, ettei se ole luotettava tietolähde) kertoo, että Sevettijärvi on ”Itä-Lapissa sijaitseva kylä Itäisen Jäämerentien varrella, noin 120 kilometriä…