Arki,  Kotivara,  Ruoka,  Yhteispostaussarja

Kotivara ja sen toimivuus erityislapsiperheessä

Olen jo äidin maidossa imenyt ajatuksen kotivarasta. Meillä sitä ei ole koskaan kutsuttu tosin kotivaraksi vaan pikemminkin varmuusvaraksi tai ihan vain varautumiseksi.

Muistan lapsuudenkotini notkuvat kellarin hyllyt. Lattiasta kattoon yltävät isot kuiva-ainekaapit keittiössä ja pakastimen, jonka sisukset äitini tunsi kuin omat taskunsa. Tuo varmuusvara toimi kuin unelma, ja muistan vielä tänä päivänäkin kun, meillä oli maitoa, vaikka oli jonkinlainen “kauppalakko” ollessani pieni. Maalla asuessa piti muutenkin olla vähän enemmän varautunut, sillä kauppaa ei ollut ihan kiven heiton päässä. Asiat suunniteltiin.

Vuosien varrella olen myös huomannut, että omat varmuusvarastoni ovat herättäneet joissain ihmisissä ihmetystä, joskus jopa hilpeyttä. Niitä on naurettu ja tuumittu, että voihan tilan noinkin käyttää ja samaan hengen vetoon naurettu asian järjettömyyttä, koska “kauppahan on ihan lähellä” ja “mitä sitä nyt hamstraamaan”. No, nyt kun vapaa ehtoista eristäytymistä on kulunut muutama viikko, ovat nuo samat ihmiset olleet aika hiljaisia. Pilkkaajani päätyivät kauppaan juuri silloin, kun siellä oli koko muukin kansa. Me olimme kotona vessapapereinemme, säilykkeinemme ja jauhoinemme. Maailma ei pyörähtänyt ympäri, vaikka valmiuslaki tulikin voimaan.

Suolaliemessä olevat herneet, maissit ja muut ovat nekin käteviä, koska ovat syötäviä ihan sellaisenaan.

Mitä meidän kotivaramme sisältää?

Tiedän, että tavallisesti kotivara sisältää erilaisia tarvikkeita, joilla selviää 72 tuntia. Ruoan lisäksi kotivara sisältää myös mm. vettä, paristoja, taskulamppu(ja), kanistereita/ämpäreitä vettä varten, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä, tulenteko välineet ja retkikeittimen, jolla voi laittaa poikkeustilanteessa ruokaa. Myös vaihtoehtoisia lämmönlähteitä on hyvä miettiä.

Meidän kotivaramme keskittyy pääasiassa ruokapuoleen, mutta toki meilläkin on ämpäreitä/kanistereita, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä, tulentekovälineet ja sen sellaista. Myönnettävä on, että retkikeitintä ei ole sen jälkeen ollut, kun edellisestä aika jätti, joten uusi pitäisi kyllä hankkia. Ja aggregaatti olisi kyllä mukava turva sähkökatkoksen varalta, kun saunakaan ei ole puulämmitteinen ja talossa ei takkaa ole.

Meillä kotivara koostuu pitkälti hyvin säilyvistä elintarvikkeista kuten pastasta, riisistä, jauhoista, kuivahiivasta, kuivatuista pavuista ja herneistä, näkkileivästä, erilaisista puurohiutaleista ja ryyneistä, hunajasta, sokerista sekä erilaisista säilykkeistä kuten vaikkapa tomaattimurskasta, säilykekaloista, hilloista ja säilykehedelmistä. Myös pakastimessa on ruokatarvikkeita ja se palvelee niin kauan kun ei sähkökatkos ruokia meiltä vie.

Jokaisen ihmisen kotivara on omannäköisensä ja siinä tulee ottaa huomioon niin allergiat kuin makumieltymyksetkin. Eikä herkkujakaan pidä unohtaa, sillä oli poikkeustila mikä hyvänsä, ei pienestä hemmottelusta ole koskaan haittaa. Se piristää, kun maailma ympärillä on kierähtänyt väärälle raiteelle.

Itse lasken ruoka-aineiden kulutuksen seuraavalla tavalla:

Kotivara voi myös kaunistaa keittiötä.

YHDEN IHMISEN LASKENNALLINEN KERTA-ANNOS TAI VUOROKAUSIANNOS MEIDÄN KOTIVARASSAMME

  • Vettä/mehua vuorokaudessa: 2 litraa
  • Pastaa, annos: 75 g -100 g
  • Riisiä tai vastaavaa, annos: n. 50-70 g
  • Perunaa, annos: 2-3 kpl
  • Hedelmiä ja marjoja vuorokaudessa: 100-150 g
  • Vihanneksia ja juureksia vuorokaudessa: 200 g
  • Leipää ja viljatuotteita vuorokaudessa: n. 200 g (per päivä)
  • Maitoa, jogurttia, viiliä tms. vuorokaudessa: 1 litra
  • Kananmunia: 0,5-1 kpl
  • Papuja, herneitä yms, annos: n. 80 grammaa
  • Lihaa, kalaa tai muuta proteiinia vuorokaudessa: n. 100-150 g
  • Juustoa vuorokaudessa: n. 20 g
  • Öljyä ja muita rasvoja vuorokaudessa: n. 50 g
  • Hunajaa, sokeria tms. vuorokaudessa: 30-50 g
  • Kuivattuja hedelmiä, annos: n. 30-40 g
  • Pähkinöitä, siemeniä, annos: n. 30 g

Yllä olevan listan avulla pystyn laskemaan aika helposti, kuinka moneksi päiväksi mitäkin elintarviketta varastoissani on ja paljonko mahdollisesti tarvitsen sitä lisää. Toki sekin vaikuttaa, minkä verran kukakin syö eli luvut ovat ohjeellisia, mutta kyllä niillä kuka tahansa hengissä pysyy. Esimerkiksi suurimmassa kasvuvaiheessa oleva teini-ikäinen ei välttämättä tule kylläiseksi 2-3 perunalla sen paremmin kuin normiannoksella riisiä tai pastaa vaan saattaa helpostikin syödä toisen mokoman lisää ja pyytää silti puolen tunnin päästä ruokaa, koska on jo nälkä.

Tavallisista kotivaralistoista poiketen olen halunnut laskea kananmunat erikseen proteiinista, koska meillä leivotaan aika paljon ja haluan siksi kananmunat erilliseksi lohkoksi enkä laskettuna muun proteiinin joukkoon.

Monia tarvikkeita meillä riittää hyvinkin pitkäksi aikaa, mutta osa toki loppuu nopeammin. Ajattelen kuitenkin, että oli poikkeustila mikä hyvänsä, niin tärkeintä on, että ruokaa riittää, vaikka osa elintarvikkeista loppuisikin. Kokonaisuus ratkaisee eikä kukaan kuitenkaan kuole nälkään ja vatsat saadaan täyteen. Minunkaan kaappini eivät veny siihen, että jokaista laatua riittää vaikkapa kuukaudeksi tai pariksi.

Kotivarasta huolimatta on syytä muistaa ekologisuus ja säästäväisyys

Säästäväisyys ja ekologisuus ovat eduksi poikkeustilanteessa eikä etenkään silloin pidä tuhlata. Ei vaikka kaapeissa olisi yhä ruokaa yllin kyllin. Hyvä on myös muistaa käyttää kaikki syötäväksi kelpaava hyödyksi.

Tässä yhteydessä onkin hyvä muistella vanhaa Leipäressu-reseptiä. Siihen saa kulutetuksi kuivuneet leivät ja lopputulos on varsin hyvä ja toimiva. Kannattaa vilkaista myös Luomulaakson 10 tapaa käyttää vanhaa leipää-postaus. Ja jos sipsejä kaipaa, niin niitä voi valmistaa perunankuorista. Poikkeusaikana etenkin on hyvä pitää mielessä erilaiset hävikkireseptit, joilla usein miten biojätteeseen päätynyt raaka-aine muuttuukin arjen herkuksi. Luomulaakson hävikkiherkut löydät näppärästi tämän linkin takaa.

Kuivatut linssit, pavut ja muut palkokasvit ovat hyviä ja säilyviä proteiinilähteitä.

Mikä meni vikaan?

Kotivaraa suunnitellessa on tiedettävä ja tunnistettava perheensä ruokailutottumukset ja makumieltymykset. Ei riitä, että vain laskee tarvikkeiden ohjeellisen kulutuksen. Ja vaikka kaiken äsken kirjoittamani olinkin sisäistänyt, niin silti en ihan loppuun asti ollut asioita miettinyt ja sen saimme kokea jo korona-arjen alkumetrien jälkeen.

Edelleen kotivarani on varsin kattava ja toimiva. Tavallisella perheellä se olisi kaikin puolin toimiva. Nälkään meillä ei kuolla edes muutamassa viikossa. Ainoastaan tuoretuotteita tarvitaan aika ajoin lisää. Niidenkin toimitukseen riittää parin viikoin välein kotiin saapuva kuljetus, kiitos kohtalaisen tilavien kylmätilojen.

Oman hankaluutensa tarkasti suunniteltuun kotivarasoppaamme heitti kuitenkin autismikirjo.

Koronan aiheuttama ahdistus iski osaan lapsista sellaisella voimalla, että edes kaikki turvaruuat eivät enää maistuneet vaan syöminen keskittyi vain yhteen tai kahteen tuotteeseen. Sehän ei ole ollenkaan hyvä asia, jos kotivaraa ajattelee. Kulutuksen pitäisi vastata sitä, mitä on ennalta suunniteltu.

Ongelmaksi muodostui se, että perhe ei syö tasaisesti tuotteita, joita on tavallisesti syönyt vaan yksi syö hetkessä loppuun esimerkiksi spelttimurot, joiden piti riittää niin ja niin monta viikkoa sillä normaalilla tahdilla. Mutta minkäs teet, kun muu syötävä ei vain mene alas. Luulenpa, että jokainen autismikirjolaisen vanhempi tietää tunteen, kun lapsi ei vain syö. Siinä ei auta rukoilu, vaatimukset tai edes se kuuluisa nälkä. Kun ei syö niin ei syö ja jos yrittää väkisin niellä tulee oksennus. Välillä olen aivan varma, ettei edes nälänhätä saisi tuota asiaa muuttumaan.

Meillä on kaapeissa siis ruokaa vaikka kahdellekin pataljoonalle, mutta se on vääränlaista juuri tällä hetkellä. Ensi viikolla voi olla toki toisin ja päästään takaisin normaaliin tai näin ainakin toivon, sillä juuri nyt osa tietyistä turvaruoista alkaa huveta kovaa kyytiä ja lisää on saatava.

Loppupäätelmä ja oppia tulevaisuudelle

Autismikirjo on hassu kaveri. Se heittelee kapuloita rattaisiin, silloin kun ei yhtään tarvitsisi, estää syömästä ruoka-aineita, jotka ovat ennen maistuneet ja aiheuttaa harmaita hiuksia perheen ruokahuollosta vastaavalle. Myös huoli hiipuvasta painokäyrästä käy äidin sydämelle.

Ei tässä auta muu kuin sukeltaa verkkokauppoihin tilaamaan hupenevien varastojen täytteeksi SunSpeltin luomuisia spelttimuroja ja toivoa, että jossain vaiheessa alkaisi maistua kaikille myös ne riisit, makaronit ja muut, joita riittää vielä usean viikon ajan.

Neuvoni jokaiselle kotivaraa valmistelevalle erityislapsen vanhemmalle on tämä: Varaudu. Kaikkeen. Myös siihen, että vain ja ainoastaan yksi turvaruuista menee alas poikkeustilanteen keskellä ja kulutus nousee uskomattomiin mittoihin. Varaudu sitä paremmin, mitä vaikeammin saatava tuote on. Kotiinkuljetusmaksuihinkin uppoaa nimittäin helposti pieni omaisuus.


Myös nämä blogit innostuivat pohtimaan kotivaransa toimivuutta:

Tsajut
Trio Miumau ja herra Nilsson
Puutarhahetki
Rakkautta ja maanantimia
Oma tupa ja tontti
Korkeala
Mummon kirja
Helecleaner
Kalastaja kuivalla maalla
Jovelassa


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


22 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.