Metsäretkellä keväässä
Vietin lapsuuteni maaseudulla. Samoilin kotiamme ympäröivissä metsissä, kiipeilin kallioilla ja puissa. Metsä oli meille lapsille kuin toinen koti leikkeineen, marjoineen ja tuoksuineen. Saimme kokea metsässä vuodenaikojen vaihtumisen ja joskus – jos olimme onnekkaita – saatoimme nähdä vilauksen valkohäntäpeurasta, rusakosta tai vaikkapa ketusta. Olen onnellinen, että lapseni ovat päässeet nauttimaan pitkälti…
Kohti Oulua ja moniammatillista yksilökuntoutusta!
Ensi viikolla on vuorossa toinen jakso KELAn myöntämästä moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta, johon osallistumme melkein koko perheen voimin. Kirjoittelin ensimmäisen viikon kokemuksistamme jo aiemmin täällä. Tällä kertaa osaamme jo hiukan odottaa mitä tuleman pitää. Lapset ovat innoissaan, sillä vaikka viikko on toisaalta raskas ja sen aikana opitaan yhtä jos toista, niin viikko…
Elokuvissa erityislapsen kanssa
Olemme käyneet lyhyen ajan sisällä katsomassa parikin supersankarielokuvaa. Joulun jälkeen kävimme Finnkinossa katsomassa Aquamanin melkein koko perheen voimin ja viikko takaperin kävin kaksin poikani kanssa iki-ihanassa Kino Juhassa katsomassa Captain Marvelin. Elokuvateatterielämykset olivat hyvin erilaisia, vaikka kumpainenkin elokuva oli varsin toimiva ja sinänsä mukava kokemus. Molemmissa elokuvateattereissa saimme hyvää palvelua.…
Saatat pitää myös näistä
Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3
Lomalla pinkissä hotellissa
Tänään minä olen vihainen
Viikkokalenteri selventää arkea ja helpottaa toiminnanohjausta
Muutama viikko sitten meille saapui kauan kaivattu valkotaulu. Olin ehtinyt haaveilla siitä jo useamman vuoden ajan, sillä kuuden ihmisen päiväjärjestys ja menot oli aika hankalaa hallita pienillä kalentereilla, papereilla tai sähköisesti. Sähköinen kalenterien hallinta toimi lähinnä erilaisten terapioiden ja menemisten kanssa, jolloin pystyimme helposti mieheni kanssa jakamaan kalenterien sisällöt keskenään…
Saatat pitää myös näistä
Lupiinit lakoon
Appelsiininen etikka siivoukseen
Pölyttäjäpenkin kuulumisia
Kun riisi astui ekoäidin keittiöön
Meillä ei ole koskaan syöty paljon riisiä. Kerran kaksi vuodessa riisipuuroa, mutta sitäkin harvemmin riisiä missään muussa muodossa. Silti jostain syystä meille kotiutui viikko takaperin riisinkeitin, vaikka olin aina sanonut, ettei sellaista meille enää tulisi kun edellinen reilusti yli kymmenen vuotta sitten sanoi sopimuksen irti. Riisi kun ei ole ekologinen…
Saatat pitää myös näistä
Oreganoleipä juureen
Lahjaksi juurileileivonnan salat
Voi Vaasan, minkä teit!
