Pieniä hetkiä
Maanantaina oli nuorimmiaseni kanssa toinen puheterapia käynti. Kotiin viemisiksi saimme lisää kuvakortteja ja jo edellisellä kerralla saimme tukiviittomia. Joka viikko otetaan jokunen uusi käyttöön. Kuulostaa niin kovin tutulta tämä reitti – silti samalla hyvinkin erilaiselta. Tuttuus tuo kuitenkin jonkinlaista varmuutta. Nyt ei ole samanlainen olo kuin silloin vuosia sitten, kun vanhempi lapsi…
Huolia pilkahdusten lomassa
Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja ilmassa on jo selviä syksyn merkkejä. Kasvit venyvät vielä viimeisiä hetkiä ja tuuppavat maailmaan satoaan. Tänä vuonna kaikki kasvimailta tuleva otetaan aivan erityisen kiitollisena vastaan. Yhden lapsen kouluasiat tuntuvat vihdoin ja viimein liikkuvan siihen suuntaan kuin alunperin pitikin. Ensi kuun alussa on palaveri, jossa…
Koulutunnelmissa ja liian pienissä kengissä
Vanhin lapseni on muistanut hehkuttaa viimeisen viikon koulun alkamista. Nuorimmainen on omaan hiljaiseen tapaansa asiasta myös iloinen, mutta pieni pilvi leijui vaitonaisen ilon yläpuolella. Kovasti pienessä päässä mietittiin kuinka väsynyt hän tulisi olemaan koulupäivien jälkeen ja tuleeko kaikesta yhtä rankkaa kuin viimeksi. Molemmat pojat pohtivat myös sitä kuinka ikävä heillä tulee pikkuveljeä koulupäivän…
Ukkosmyrsky
Ukkosmyrsky kävi meillä kylässä viime viikolla. Se pyyhkäisi parin pyörteen kera pihan poikki ja kaatoi menneessään yhden männyn ja rikkoi toisen. Onni oli matkassa ja kaatunut puu rojahti ihan talon viereen – ihan pikkuisen olisi tarvinnut kurotella kaatuessaan ja olisi ollut talon päällä. Onneksi rojahti vain kasvimaiden niskaan. Tämä kesä…
Leivontaa
Viikko on kulunut lähinnä leivonnan merkeissä. Tällä viikolla tuli nimittäin vuosi täyteen siitä, kun olin viimeksi sairaalassa ja pitihän ihania hoitajia ja lääkäreitä jotenkin muistaa! Perjantaina – vaikka alunperin suunnittelinkin, että torstaina – lähti iso laatikollinen kakkuja ja pikkuleipiä matkaan ilostuttamaan ihanien hengenpelastajien työpäivää! Kiva heille olikin leipoa! Muutenkin viime…