Hymyillen uuteen vuoteen
Viime vuosi meni niin nopeasti ohitse, että on vieläkin vaikea käsittää kaiken tuon ajan kuluneen. Nuorimmaiseni on kasvanut ja keksinyt kaikenlaista hassua meidän iloksemme. Yhdeksän ja kymmenen kuukauden rajalla otettin ensimmäiset askeleet – kokonaista 5 kappaletta ja sitten mentiinkin melkein pari kuukautta kokeilemalla aina välillä muutamaa askelta kerrallaan, kunnes sitten…
Sadonkorjuuta ja odotusta
Kesä meni aivan luvattoman nopeasti ohi. Syksyn kirpakat ilmat ovat jo kietoneet puutarhan syliinsä ja viimeisiä sadonrippeitä keräillään talteen. Ei meillä tänä kesänä paljon ruokaa kasvatettu, mutta jotan kuitenkin. Viinimarjat on kerätty jo aikaa sitten, kriikunat muutama viikko takaperin, samoin viinirypäleet, joita ei kyllä vielä montaa tullut. Maa-artisokat saavat olla…
Ajatuksia kuluneen vuoden tapahtumista
Veritulpastani on kulunut aikaa nyt jo pikkuisen päälle puolivuotta. Se kuulostaa paljolta, mutta ei siltä tunnu. Maailma muuttui tuona hetkenä ja hiukan myöhemmin sain tietää, että tietyllä tavalla ihan pysyvästi. Minulla todettiin geenivirhe, joka altistaa veritulpille ja samalla se aloitti geenitestikierroksen suvussani. Samalla meidän arkemme on muuttunut niin, että jalkasäryn…
Vähemmälläkin kiireellä sitä ehtisi
Vauvan kanssa aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu, että ihan vasta äsken pieni nyytti laskettiin syliin ja nyt tuo nyytti onkin jo seitsemän kuukautta vanha touhuaja, joka liikkuu jo sellaisella vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä. Meidän perheen mittapuulla pienimmäinen on edennyt hurjaa vauhtia liikkumisensa kanssa ja tänään neuvola-tätikin sanoi, että…
Kehto
Kehto kotiutui meille joulukuussa. Se on isäni rakentama ja täydellisesti mitoitettu. Kehdon koristeelliset kulmat ovat lehtikuusta. Kehto on juuri sopivan korkuinen, että yletyn vauvaan sekä keinuttamaan kehtoa ilman, että sängystä on pakko nousta ylös, mutta samalla kehto on myös sopivan korkea, jotta saan vauvan leikkaushaavasta huolimatta mukavasti kehdosta syliin. Voisiko…