Ajatuksia kuluneen vuoden tapahtumista
Veritulpastani on kulunut aikaa nyt jo pikkuisen päälle puolivuotta. Se kuulostaa paljolta, mutta ei siltä tunnu. Maailma muuttui tuona hetkenä ja hiukan myöhemmin sain tietää, että tietyllä tavalla ihan pysyvästi. Minulla todettiin geenivirhe, joka altistaa veritulpille ja samalla se aloitti geenitestikierroksen suvussani. Samalla meidän arkemme on muuttunut niin, että jalkasäryn…
Vähemmälläkin kiireellä sitä ehtisi
Vauvan kanssa aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu, että ihan vasta äsken pieni nyytti laskettiin syliin ja nyt tuo nyytti onkin jo seitsemän kuukautta vanha touhuaja, joka liikkuu jo sellaisella vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä. Meidän perheen mittapuulla pienimmäinen on edennyt hurjaa vauhtia liikkumisensa kanssa ja tänään neuvola-tätikin sanoi, että…
Kehto
Kehto kotiutui meille joulukuussa. Se on isäni rakentama ja täydellisesti mitoitettu. Kehdon koristeelliset kulmat ovat lehtikuusta. Kehto on juuri sopivan korkuinen, että yletyn vauvaan sekä keinuttamaan kehtoa ilman, että sängystä on pakko nousta ylös, mutta samalla kehto on myös sopivan korkea, jotta saan vauvan leikkaushaavasta huolimatta mukavasti kehdosta syliin. Voisiko…
Keisarileikkaus
Keisarileikkaus on jo ihan nurkan takana. Torstaina aamusella olisi suunnattava sairaalalle ja sitten se olisi edessä. Kolmas leikkaus. Asia herättää ristiriitaisia tunteita ja tuo pintaan vuosien takaisia asioita, joista osa on hyvinkin monisyisiä ja kipeitä. Ja samalla on myös tunne onnesta. Joulukuinen kasvokuva meidän pikku onnestamme tuossa vieressä. Reilu…
Aika käy vähiin
Vajaa kaksi viikkoa siihen, että meille syntyy uusi perheenjäsen. Leikkauspäivä on päätetty ja sitä on jo jonkin aikaa ehditty jännittää. Viimeiset valmistelut on tehty – no muut ovat tehneet – minä olen nyt enimmäkseen levännyt, kun jo postilaatikolle kävely tuottaa ongelmia ja kipujen kanssa liikkuminen ei tunnu hyvältä. Leikkaus tulee…