Korona ja erityisentuen lapsen etäkoulu
Vuosi on kulunut siitä, kun kaikki lapsemme jäivät kotiin koulusta koronaviruksen vuoksi. Meillä kotiinjääminen tapahtui jo vähän aikaisemmin kuin muilla, sillä perheessämme on kaksi riskiryhmäläistä. Meille perhe on aina ollut se kaikkein tärkein. Ja niin se oli nytkin. Päätökset olivat kuitenkin vaikeita, sillä koulu ja sen tarjoamat sosiaaliset suhteet, struktuuri…
Saatat pitää myös näistä
Lupiinit lakoon
13 vinkkiä keittiöön ja ruokaostoksille
Epäkelpo ekoäidiksi
Toivottu koulupaikka
Tällä viikolla syksyllä alkanut jännittys sai vihdoin päätöksen. Puhelin soi kesken korona-arkemme ja ääni toisessa päässä kertoi uutisen, jota olimme jo pitkään odottaneet ja toivoneet hartaammin kuin mitään muuta. Nuorimmaisemme sai kaivatun ja toivotun paikan erityiskoulusta. Meillä ei vielä lopullisia diagnooseja ole vaan yhä mennään ns. ”työdiagnooseilla”, jotka sisältävät niin…
Erityiskoulun sylissä eli kun kasvatuskumppanuus muuttuu todeksi
Autismitietoisuuden viikkoa vietetään 30.3.-5.4. jo neljännettä kertaa. Meille tuo viikko on noussut ihan eri tavalla esiin lasten diagnoosien myötä, sillä pian nuorimmaisemmekin saanee samaisen diagnoosin, kun tammikuussa tehty ADOS (Autism Diagnostic Observation Schedule) osoitti selkeät autismikirjonpiirteet hänessäkin. Nyt odotellaan vain toukokuista hoitopalaveria. Ei diagnoosi toki ole meille yllätys vaan ennemminkin…
Syksyisen metsän tuoksua
Syksy toi tullessaan aivan erilaisen elämän. No, ei nyt ehkä kokonaan erilaista, mutta merkittävästi erilaisen. Elokuu täyttyi puolen tunnin pätkissä nukutuista öistä eikä syyskuu näyttänyt sen paremmalta. Tuntui, että talossa oli taas vauva, vaikkei ollutkaan. Esikoulun aloitus tuntui ja kuului yössämme ja äiti muuttui enemmän ja enemmän zombin kaltaiseksi. Lokakuun…
Saatat pitää myös näistä
Ekologinen leipäressu
Kapuloita jaksamisen rattaissa
Korona-arkea ratkomassa
Hei hei, Muru
Kesäkuu on ollut raskas sairaalajaksoineen päivineen, mutta kulunut viikko on ollut raskain kaikista, sillä menetimme rakkaan koiranpentumme, Murun. Suru on suuri ja edelleen on vaikea käsittää, ettei meillä enää ole Murua. Enää ei kukaan kiipeä multavuoren päälle tähystämään pihaamme lähestyviä vieraita tai luikahda ruokapöydän tuolien istuinosalle ryömimään, vaikka tuoli on…
Saatat pitää myös näistä
Vehreä säleikkökäytävä
Lahjaksi juurileileivonnan salat
Ekologinen leipäressu
