Kotivara ja sen toimivuus erityislapsiperheessä
Olen jo äidin maidossa imenyt ajatuksen kotivarasta. Meillä sitä ei ole koskaan kutsuttu tosin kotivaraksi vaan pikemminkin varmuusvaraksi tai ihan vain varautumiseksi. Muistan lapsuudenkotini notkuvat kellarin hyllyt. Lattiasta kattoon yltävät isot kuiva-ainekaapit keittiössä ja pakastimen, jonka sisukset äitini tunsi kuin omat taskunsa. Tuo varmuusvara toimi kuin unelma, ja muistan vielä…
Saatat pitää myös näistä
Feissaussuojasta tuli osa arkea
Arki ilman isiä
Raparperivesi torjuu kirvoja luonnonmukaisesti
Pölyttäjäpenkin kuulumisia
Pölyttäjäpenkkiä rakennettiin alkukesästä kovalla tohinalla. Se on nyt saanut lopullisen muotonsa ja istutetut kasvitkin ovat lähteneet pääosin hyvin käyntiin. Yksi lohko ei ole voinut hyvin enkä edes heti muistanut, mikä kasvi siihen istutettiin. Siinä kasvaa erityisen hyvin vesiheinää eli pihatähtimöä, jota olemme kesän mittaan syöneet salaattina tomaatin ja kurkun kera.…
Puutarhamme marjat ja hedelmät
Tämän vuoden satokausi on tyystin erilainen kuin edelliset. Kasvimaa on palasina ja iso osa viinimarjapensaista koki kovia jätevesiremontin yhteydessä viime marraskuussa. Osa marjapensaista sentään tuottaa sadon ihan normaalisti. Niistä ikävä kyllä suurin osa on punaisia viinimarjoja. Koko perheen suosikki sattuu nimittäin olemaan mustat viinimarjat ja juuri niistä lähes jokainen tuli…
Harkkoreunat ja huussikompostia pölyttäjäpenkkiin
Harkkoreunat pölyttäjäpenkkiin ovat rakentuneet hyvää vauhtia. Meillä oli harkkoja jo hiukan ennestään edellisistä projekteista, joten pölyttäjäpenkin reunat alkoivat rakentua niiden varaan. On mukavaa, kun edes osa materiaalista löytyy omista nurkista ja samalla saimme materiaalin käyttöön sen sijaan, että se roikkuisi pihalla odottamassa uutta käyttökohdetta. – Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän…
Saatat pitää myös näistä
Mihin käärit joululahjasi?
Mitä tapahtuu, kun megajännittäjä päätyy televisio-ohjelmaan?
Toivottu koulupaikka
Pölyttäjäpenkki etenee lumesta huolimatta
Lumien alkaessa pikku hiljaa sulaa, olen yrittänyt hahmottaa pölyttäjäpenkin mallia. Sen verran paljon lunta on vielä pihalla, että lopulliset ääriviivat ovat hakusessa. Takapihan raparperit nousivat jo, mutta etupihan puoli on tiukasti suurelta osin lumivaipan peitossa, mutta eiköhän kevätaurinko pian korjaa asian laidan ja pääsen ihan kunnolla mallailemaan penkin reunoja. –…
Saatat pitää myös näistä
Taksvärkkipäivä Nortalilla
Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 3
Nurmijärveläinen Lohenojan luomutila
