Korona ja erityisentuen lapsen etäkoulu
Vuosi on kulunut siitä, kun kaikki lapsemme jäivät kotiin koulusta koronaviruksen vuoksi. Meillä kotiinjääminen tapahtui jo vähän aikaisemmin kuin muilla, sillä perheessämme on kaksi riskiryhmäläistä. Meille perhe on aina ollut se kaikkein tärkein. Ja niin se oli nytkin. Päätökset olivat kuitenkin vaikeita, sillä koulu ja sen tarjoamat sosiaaliset suhteet, struktuuri…
Saatat pitää myös näistä
Pannulla paistetut pikaleipäset
Haudutettu punakaali
Hyvän mielen luomupuoti – Puotimaalla
Kapuloita jaksamisen rattaissa
Joskus omaa arkeaan on vaikea uskoa todeksi. Kirjoittaessani ystävilleni arkemme kuulumisia mietin välillä väkisinkin, kuinka kukaan voi uskoa niitä todeksi. Viimeinen puoli vuotta on ollut perheessämme kuin surkeimman B-luokan elokuvan käsikirjoitus. Siis sellainen, jossa päähenkilöille sattuu kaikkea ja koko ajan. Toinen toistaan uskomattomampia tapahtumia kerta toisensa perään ja katsoja ihmettelee,…
Happinaamari ensin itselle – mahdoton tehtävä
Jokunen viikko takaperin Erityisvanhemman korjaussarja-blogi kirjoitti stressistä ja happinaamareista. Jätin tekstin lukematta. Tiesin, että se osui liian lähelle. Stressitesti Oulussa, moniammatillisen yksilökuntoutusviikon tiistaina täytimme stressitestiä ja siitä se kaikki alkoi. Kyyneleet vyöryivät eikä niitä pystynyt mitenkään pidättelemään. Täyttämäni paperi oli karua luettavaa. Siinä olin minä, parhaimmillani ja huonoimmillani. Saattaa olla,…
Time Timer tasoittaa arkea ja auttaa siirtymissä
Meille ajastinkello Time Timer kotiutui noin vuosi takaperin. Se osoittautui heti oivalliseksi apuvälineeksi arjessa, mutta kuten apuvälineet yleensäkin, vaatii toki aikuisen paneutumista asiaan. Ainakaan meillä eivät isommatkaan lapset sitä omatoimisesti väännä päälle – joskus tosin joku tuo sen ja sanoo, että käytettäisiinkö tähän tätä, jotta helpottaisi. Se on jo askel…
Saatat pitää myös näistä
Pannulla paistetut pikaleipäset
Basilikapuuroa neljällä tapaa
Lahjaksi juurileileivonnan salat
Medifamilian huomassa sopeutumisvalmennuskurssilla
Perjantaina, lähtöaamun valjetessa oli sumu sulkenut meren syliinsä. Se peitti melkein kaiken näkyvistä. Menneen ja tulevan. Taivaalta tihutti pieniä kosteita pisaroita, jotka tarttuivat hiuksiin ja jäivät helmiksi niiden pinnalle. Tuntui, että luonto jakoi lähtöpäivänä surun ja haikeuden kanssani. Olisin toivonut voivani vielä jäädä, oppia lisää, tutustua ryhmäläisiin ja jatkaa viikon…
Saatat pitää myös näistä
Pienet purjopiiraat
Hyönteishotelliseinä kuin pieni kaupunki
Kreikkalainen hummus
