Ensilumi satoi maantaina ja maa on vielä tänäänkin valkoinen, vaikka untuvainen kerros ei olekaan vielä ihan niin paksu, että riittäisi peittämään nurmikon viimeistä tupsua myöden. Maisema on nyt kauniin valkoinen – ja valoisampi! Myös pöydälleni ilmestynyt perhosorkidea on kaunis. Mieheni osti minulle kuvassa näkyvän violetin version – ja se sattuu…

Viimeiset viikot ovat olleet raskaita – siitä huolimatta edessä on joulukuu ja joulua pitäisi jaksaa alkaa rakentaa. Olo ei vain ole hirveän jouluinen vieläkään, mutta lapset odottavat, että joulukuun alusta alkaen koti alkaa saada päivä päivältä jouluisemman ilmeen. Kohdun tyhjennys oli reilu viikko sitten. Se oli rankempi kuin alunperin odotettiin…

Jokin aika sitten syliimme putosi yllätyksenä iloisin uutinen pitkään aikaan. Perheemme saisi uuden jäsenen. Pienen suloisen vauvan, jota oli odotettu kauan ja hartaasti. Tällä viikolla kaikki kuitenkin muuttui. Lääkäri ei löytänyt vauvamme sydänääniä. Äitini ajoi minut ultraan lasten hälistessä iloisesti takapenkillä. Pala oli kurkussa. Ultrassakaan ei löytynyt sykettä. Tässä vaiheessa…

Kesämme ei alkanut tänä vuonna parhaalla mahdollisella tavalla. Kevät oli jo ollut kohtuu rankka erinäisistä syistä, joista lisää joskus myöhemmin, mutta kesän kynnyksellä iski suurtakin suurempi suru. Hetki oli jo ehditty innostua ennen kuin hiljaisesti kupliva ilo muuttui mustaakin mustemmaksi suruksi. Niin se vain on nopeaa. Onni muuttuu silmänräpäyksessä suruksi…