Työmatkakirous iski jälleen!
Tähän viikkoon on mahtunut paljon menoa ja melskettä aina oikomishoidoista, oppimissuunnitelman päivitykseen ja harrastuksista työmatkoihin. Tuntuu, että kalenteri on ollut hyvin täynnä eikä viikonlopun ja alkuviikon sairastelut yhtään helpottaneet tilannetta.
No, näillä on mentävä. Joskus jaksan nurista siitä, että mieheni työhön kuuluvat myös työmatkat. Tuntuu, että ne osuvat aina sen pahimman kaaoksen keskelle ja täytyy myöntää, että meillä on ollut niin paljon mutkia aina juuri silloin, kun mieheni on työmatkalla.
Vuosien varrella on ollut niin myrskyssä irronnutta kattoa, hajonneita isoja kodinkoneita, epäkuntoon mennyt pellettipoltin, jolloin talo kylmeni aika kovaa vauhtia ja sitten tietenkin se ehkä pahin eli keskenmeno.
Nykyisin minulla onkin aina sydän kurkussa, kun mieheni ilmoittaa tulevasta työmatkasta. Tällä kertaa matka sentään oli ihan vain kotimaassa, mutta liian tuoreessa muistissa ovat reissut Yhdysvaltoihin sekä Hollantiin, jotka olivat ehdottomasti pahimmat tapaukset. Toisella kerralla irtosi katto ja toisella kerralla oli keskenmeno. Olisiko hirveä ihme, jos työmatkasta ilmoittaminen saa kylmät väreet juoksemaan selässäni.
Ja niinpä kävi tälläkin viikolla, että jotain piti sattua heti työmatkan aluksi. Tällä kertaa hanoista ei tullut pisaraakaan vettä ja putkista kuului kaikenlaista kummallista. Onni matkassa oli se, että ongelma ei ollut meillä vaan ihan toisaalla. Vika tuli korjatuksi, mutta hiukan hankalaa oli elellä iso osa päivästä ilman vettä – etenkin kun taaperokaan ei ole vielä oppinut kuivaksi. No, ei se toki mikään maailmanloppu kuitenkaan ollut.
Pitäisiköhän meidän alkaa turvautua kaiken maailman taikakaluihin ja kiinnitellä vaikkapa hevosenkenkiä ympäri taloa? Tuskinpa sentään. 😀
Olemme vitsailleet siitä, että yllämme on selvästikin jonkin sortin työmatkakirous (hääpäiväkirouskin tunnetaan, mutta siitä lisää joskus hääpäivän tienoilla. 😀 ) ja mieheni sanoikin vuosi takaperin, että ainoa, mikä vielä puuttuu on, että talo palaisi. Työmatkan aikana yksi mieheni työkavereista tuumikin aamusella, että paikkakunnallamme on talo palanut. Voitte vain kuvitella, mitä mieheni juuri sillä hetkellä ajatteli! 😀
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
10 Comments
Lovelyladylinnaea
Voi hirvitys! Noiden jälkeen mies pitää jo kahlita kettingille toimistoonsa.
Olisikohan talossa joku henkinen, joka on joskus jätetty? Suutuksissaan henkinen tekee kauheuksia. Ehkä se pitää myös hyvästellä ennen työmatkaa, niin kuin muu perhe.
Luulen että sattumukset jää paremmin mieleen, kun mies on matkoilla. Mutta ihan kamalia sattumuksia.
Maria/Luomulaakso
Jotenkin ne kerääntyvät aina tuohon. 🙂 Mutta nyt kun melkein kaikki kodinkoneet ovat hajonneet, puolet katosta uusittu ja monta muutakin asiaa tehty niin luulisi, että ne alkavat jo pikku hiljaa loppua. 🙂 Syytä ainakin olisi. Mutta juu – monet naurut on näistä kyllä saatu! 😀
Ja se meidän hääpäiväkirouksemme on melkein tätäkin riemukkaampaa seurattavaa. 😀
Kaisa
Mitenkä tuo kuulostaakaan niin tutulta. Mies työmatkalla, niin silloin tapahtuu kaikennäköistä. Onneksi olette selvinneet monesta. Mukavaa syksyä ja tulevaa viikonloppua!
Maria/Luomulaakso
Onhan se hyvä, ettei pääse aika käymään pitkäksi. 😉 Ihanaa syksyä ja viikonloppua sinullekin. 🙂
Napamassu- Mami
Meillä myös Ikkä joutui olemaan aiemmin jonkun verran työmatkoilla, usein minulla oli melko sama tunne kun sinulla.
Oli suuri huokaus ja helpotus kun työreissut loppuivat.
Voimia sinulle !
Toivottavasti tuo työmatkakirous jättää teidät rauhaan!
Maria/Luomulaakso
Kiitios. Meillä ei taida nuo reissut ikinä kokonaan loppua. Onneksi nykyisin on enemmän reissuja kotimaassa kuin ulkomailla ja ovat yleensä lyhyempiä.
Jos ei muuta niin ainakin meidän elämämme on hyvin tapahtumarikasta tämän ”kirouksen” kanssa. 😀
Ihanaa viikonloppua sinne teille! 🙂
Pingback:
Pingback:
Pingback:
Pingback: