Hei hei, Muru
Kesäkuu on ollut raskas sairaalajaksoineen päivineen, mutta kulunut viikko on ollut raskain kaikista, sillä menetimme rakkaan koiranpentumme, Murun. Suru on suuri ja edelleen on vaikea käsittää, ettei meillä enää ole Murua. Enää ei kukaan kiipeä multavuoren päälle tähystämään pihaamme lähestyviä vieraita tai luikahda ruokapöydän tuolien istuinosalle ryömimään, vaikka tuoli on…
Levoton yö syysmyrskyssä
Torstain ja perjantain välinen yö oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Koiramme päätti sairastua jonkin sortin vatsapöpöön ja veikkaanpa, että oli tullut taas pihalla syötyä jotain, jota ei olisi ehkä pitänyt… Noin kahden aikaan yöstä alkoi armoton pihalla ravaaminen. Olen äärettömän onnellinen siitä seikasta, että isoa osaa pihastamme ympäröi aikanaan laumanvartijaamme…
Syksyn viimaa ja kadonneita ruusukaaleja
Valio toi syksyn kunnolla meidänkin pihallemme. Tuuli tuiversi kellastuneita lehtiä ja pyöritti nurmikolla olevia. Pahempiakin myrskyjä on meillä nähty, mutta emme olleetkaan sen varsinaisella reitillä. Onneksi. Syksyiset puuhat alkavat pikku hiljaa olla tehtynä. Vielä toki löytyy tekemistä ja satoakin on vielä kasvamassa kasvimaalla, vaikka yölämpötilat ovatkin jo aikamoisen kylmiä. Nyt…
Saatat pitää myös näistä
Elämää ekkojen kera
Koulupaikan pohdintaa ja diagnooseja
Kesäiset kurkkulätyt
