Levoton yö syysmyrskyssä
Torstain ja perjantain välinen yö oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Koiramme päätti sairastua jonkin sortin vatsapöpöön ja veikkaanpa, että oli tullut taas pihalla syötyä jotain, jota ei olisi ehkä pitänyt…
Noin kahden aikaan yöstä alkoi armoton pihalla ravaaminen. Olen äärettömän onnellinen siitä seikasta, että isoa osaa pihastamme ympäröi aikanaan laumanvartijaamme varten hankittu aita, joka pitää kaiken sisäpuolella (ja talvisin omenapuita järsivät puput poissa) ja pystyin päästämään karvaturrin pihalle. Ei siinä oven raossakaan seistessä kuitenkaan kovin lämmintä ja mukavaa ollut. Yöllinen tuuli ja sade piiskasivat ruskaisia lehtiä irti puista, sade rummutti kattoa ja ikkunoita ja koira parka juoksenteli ympäri pihaa asioillaan.
Kaupan päälle taaperommekin heräsi tuohon jatkuvaan ulos juoksemiseen ja kukkuikin sitten pari tuntia ennen kuin pisti taas päänsä tyynyyn ja silmät kiinni. Yhden ulkoilureissun päätteeksi hän oli siirtynyt nukkumaan kokonaan minun paikalleni ja makasi siinä tyynyni edessä poikittain ja pohdin hetken aikaa uskallanko edes alkaa pikkuista siirtää. Pelkona oli uusi hereille jääminen, jos hän siirtämiseen sattuisi heräämään.
Armoton väsymys vei kuitenkin voiton ja siirsin unipussissa olevan taaperon varovasti sänkymme keskelle ja sujahdin omalle paikalleni. Tosin eipä siinä kauaa ehditty silmiä ummistaa, kun uusi ulkoilureissu taas kutsui. Onneksi sain sentään hiukan unta ihan aamuyöstä, kun juokseminen vähän rauhoittui. Aamulla tosin vähemmän iloisena yllätyksenä olivat oksennuskasat, jotka onneksi ensin herännyt mieheni siivosi ja päästi minut pahasta. ❤
Päivällä tilanne oli jo onneksi rauhoittunut ja näyttäisi siltä, että koira-paran vatsa kestää taas ruokaa ihan normaalisti ja huono olo on tipotiessään. Onneksi.
Ja päivänvalossa tuo koiruuskin näyttää taas omalta suloiselta itseltään – etenkin, kun tietää, että ensi yönä pitäisi olla rauhallisempaa ja pääsee itsekin nukkumaan. 🙂 Yöt koiran sairastaessa ovat itse asiassa pahempia kuin ne, jolloin lapsi sairastaa, vaikka sydäntä särkevää onkin katsella lapsen pahaa oloa.
Lapsen kanssa ei kuitenkaan tarvitse hytistä pihalla syysmyrskyssä. 😀
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
