Kuva, joka hiljensi maailman
Varmaan jokainen on jo nähnyt Turkin rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan kuvan. Tuo pieni poika oli suunnilleen samanikäinen kuin meidän nuorimmaisemme. Pieni, herkkä ja hauras.
Olen vältetellyt kyseistä uutista tai lähinnä sen kuvia viimeiseen asti. Tähän iltaan mennessä olin onnistunut niin hyvin, että ainoastaan sen sumennetun kuvan olin nähnyt ja sekin tuntui jo kammottavalta. Illan mittaan olen kuitenkin nähnyt tuon sumentamattoman kuvan lukuisia kertoja.
Lehtien verkkosivuilla varoitetaan rankasta materiaalista ja kerrotaan, että materiaali ei sovi herkille. Sosiaalinen media sen sijaan vyöryttää tuota kuvaa silmille ilman varoitusta. Nyt se on palanut verkkokalvoilleni lähtemättömästi.
Ymmärrän toki, että kuva on tärkeä. Ymmärrän, että se herättää ihmisiä tajuamaan tilanteen vakavuuden. Ymmärrän, että kuva saa hitaimmatkin toimimaan. Ymmärrän, että kuva on tärkeä.
Silti en halua sitä nähdä. Kuva saa aikaan valtavan pahana olon aallon. Se saa vatsani kääntymään ympäri ja kyyneleet silmiini.
Näen edessäni oman melkein kolmivuotiaan pikkuiseni. Sen, joka vietiin lastenosastolle melkein heti syntymän jälkeen. En pysty katsomaan tuota pienen pojan kuvaa ajattelematta, että se voisi olla oma lapseni. En pysty katsomaan tuota kuvaa ajattelematta, kuinka epätoivoiselta ja kerta kaikkisen kammottavalta pojan kuolema tuntuu niistä, jotka hänet tunsivat ja häntä rakastivat.
Tuon pienen pojan kuolema ei pysäyttänyt vain hänen läheistensä elämää. Se pysäytti koko maailman.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
10 Comments
Johanna
Niin, eipä tässä juuri mitään voi sanoa. Hiljaiseksi vetää. Kun voisi jotenkin auttaa ihmisiä siellä.
Maria/Luomulaakso
Onneksi löytyy aina jokin tapa auttaa ihmisiä siellä ja täällä. Punaisellä ristillä esimerkiksi oli muutamia tapoja listattuna ja aika monella muullakin.
Johanna
Kävinkin katsomassa Punaisen ristin sivuja, eiköhän sieltä löydy mullekin sopiva tapa olla mukana auttamassa.
Maria/Luomulaakso
Yleensä kaikille löytyy se oma tapa auttaa. Kiva, että noita listoja on olemassa niin eri vaihtoehtoja on helpompi löytää. 🙂
Minttu Karjalainen
Tämä kaikki tuntuu niin epäreilulta. On lottovoitto syntyä Suomeen -lausahdus ei ole koskaan tuntunut todellisemmalta. Huomasin, että sinulla on Twitter. Olen laittanut liikkeelle twiitin, jonka toivon päätyvän vielä Taylor Swiftin (luit oikein!) luettavaksi. Hän on äärimmäisen vaikutusvaltainen ja rikas. Uskon, että hän voisi auttaa suunnattomasti Syyrian lapsia.
Olisitkohan sinä voinut uudelleentwiitata sen? Olisi kiva saada se kunnolla liikkeelle 🙂 Niin ja twiitin osoite: https://twitter.com/iammrskBLOG/status/639829288078999552
Maria/Luomulaakso
Oikeassa olet. Meillä on asiat hirveän hyvin enkä näe mitään mieltä vertailussa onko jollain paremmin kuin itsellä. Se ei johda mihinkään. Ehkäpä sodasta meillä on niin kauan jo, että ihmisten on vaikea muistaa, miltä pelko ja epätoivo tuntuvat.
Käynpä kurkkimassa tuon twiittisi. 🙂 Olisihan se mukava, jos apua saataisiin mahdollisimman monelta taholta. 🙂
Lady of The Mess
Minulle tuo kuva hyppäsi silmille instagramissa – lehdistä olin sitä onnistunut välttelemään. Ja samoin ajatuksin sinun kanssasi siihen suhtaudun. Ei pitäisi yhdenkään maailman lapsen joutua tällaisia kokemaan.
Onneksi voimme auttaa edes muutamia – ja onneksi on kaiken vihapuheen keskellä vielä ihmisiä, joilla on sydän.
Ja tahdon uskoa, että meitä on enemmistö!
Maria/Luomulaakso
Ihan varmasti on enemmän meitä, jotka haluavat auttaa. Se toinen puoli pitää vain kovaa ääntä ja on paha sanoissaan. Rauhallista sunnuntaita sinulle, Lady. 🙂
marika's
Onneksi saamme halia omiamme. ♥ surullista
Maria/Luomulaakso
❤