Koulu alkaa uusilla opettajilla

Tänä aamuna katselin loittonevia selkiä pihatiellämme. Sinne ne lapset nyt taas menivät. Pikkuvelikin tuntuu jo kaipaavaan kouluun lähteneitä veljiään. Iloinen hälinä on poissa ja talo hiljainen.

Viimeisen viikon pojat ovat malttamattomina puhuneet koulun alusta. Molemmilla on ollut hirveä hinku päästä jo takaisin kouluun ja hyvä niin. Paljon mukavampaa on lopettaa lomailu, jos edessä on jotain mieluista. Olenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että molemmat pojat ovat hyvin koulumyönteisiä. Sillä pötkitään pitkälle niinä vaikeina päivinä.

Molemmilla pojilla on tänä vuonna uudet opettajat. Oman jännitysmomenttinsa päivään tuo  poikien omat eväät, sillä ei ole lainkaan varmaa, että monta vuotta sitten koulun alkaessa sovittu järjestely on kantautunut uusien opettajien korviin. Itsekään en onnistu heille asiasta viestittämään etukäteen. On asia toki ennenkin sujunut ihan hyvin uuden opettajan kohdalla, sillä luokkakaverit yleensä muistavat kertoa opettajalle, että tilanne on ihan normaali ja näin on tehty aikaisempinakin vuosina. Jännittää se silti. Meillä kuitenkin on kokemusta vähän kaikenlaisesta ja olemme saaneet huomata, että henkilökohtaiset mielipiteet saatetaan välittää aikamoisen suoraan myös lapselle. Toivomme parasta. Loppujen lopuksi ihmiset ovat kuitenkin hirveän ymmärtäväisiä ja joustaviakin. Ei vastarannan kiiskiä sentään ihan joka oksalla kasva – onneksi.

Toinen jännittävä seikka on ovatko kaikki paperit, diagnoosit ja muut tärkeät asiat tavoittaneet uuden opettajan korvat. Koulun alussa opettajilla on paljon puuhaa. Moni asia on muuttunut, uutta henkilökuntaa on tullut taloon ja käytännötkin ovat saattaaneet päivittyä sitten edellisvuoden. Siinä tohinassa saattaa asia jos toinenkin mennä ohi. Menneistä vuosista oppineena ajattelinkin laittaa opettajalle tällä viikolla jo viestiä ja varmistaa, että tarvittavat tiedot ovat hänet tavoittaneet. Helpompihan opettajankin on tehdä työtään, jos käytettävissä on kaikki olemassa oleva materiaali. Ja onhan se toki parempi lapsellekin, joka ei sitten joudu tilanteisiin, joita tietämättömyys aiheuttaa. Tämä taitaa olla kuitenkin sellainen seikka, joka aiheittaa jännitystä vain meissä aikuisissa.

Toivon tietenkin, että uudet opettajat ovat vähintään yhtä mukavia kuin edelliset, mutta ennen kaikkea toivon sitä, että heillä on kykyä nähdä lapsesta se paras puoli ja tukea tätä kasvussa ja oppimisessa yhdessä kodin kanssa. Toimiva kasvatuskumppanuus on perusta, jolle on hyvä alkaa rakentaa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.