Tapaus taikinajuuri: osa 2
Aamusella katselin taikinajuurta. Se oli tuplaantunut ja jonkin verran kupliakin pystyin jo erottamaan. Niinpä päätin heittää joukkoon toiset 50 g ruisjauhoja sekä vettä. Sekoitin hyvin ja laitoin taas purkin kannen kiinni. Voipi olla, että käyn sekoittelemassa vielä päivän mittaan lisää.
Toistaiseksi näyttäisi siltä, että noin viikon kuluttua meillä päästään taas leipomaan leipää juureen. 🙂 Aika mahtavan tuntuista on katsella ja odotella uuden juuren valmistumista.
Vuosien aikana olen kuullut ja lukenut, että moni laittaa juurensa käyntiin rusinoiden tai hedelmän palasien avulla. Itse ole kerran tätä systeemiä kokeillut eikä se päättynyt hyvin vaan haisi sellaiselta, että en sitä ainakaan leipääni halunnut laittaa. Kompostiin päätyi, koska selvästikin seoksessa oli tapahtunut rutkasti ei-toivottavaa kasvua.
Olen myös lukenut, että hedelmät ja rusinat eivät kuulu mukaan massaan, jos tehdään ihan oikeaa juurta ja virheen riskikin kasvaa, kun massaan sotketaan muuta kuin jauhoa ja vettä. Taikinajuuressahan olisi tarkoitushan saada jauhoissa olevat ”hyvät kaverit” (mm. villihiivat) lisääntymään niin, että saadaa toimiva, taikinaa nostattava juuri. Monet lähteet kertovat, että hedelmien hiivat eivät yleensä toimi toivotulla tavalla jauhoissa ja koska tarkoituksena on luoda hyvä ja vakaa taikinajuuri, jolla nostattaa leipiä, pitäydyn vanhassa hyväksi havaitussa konstissa.
Vesi ja jauhot ovat kuitenkin se perinteisin ja yksinkertaisin tapa – sekä tietenkin edullisin.
Toistaiseksi teen uutta juurtani luomuruisjauhoilla. En ole vielä päättänyt tuleeko tästä juuresta lopulta valkoisilla jauhoilla ruokittu lemmikki vai mennäänkö tämän kanssa edeltäjän tavoin eli täysjyvälinjalla. Voi olla, että innostun ja lopulta pöydännurkalla eleleekin sitten kaksi juurta. 🙂 Onneksi asiaa ei kuitenkaan vielä tarvitse päättää.
On se vaan hieno juttu, että ei vaihteeksi tarvitse tämän isompaa asiaa pohtia. 😀
Leipominen on muuten ihmeen rentouttavaa. Kannattaa kokeilla! Taikinaa vaivatessa unohtuu niin pienemmät kuin vähän isommatkin murheet. 🙂
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
6 Comments
marketta
Olen kerran kokeillut taikinajuuren tekoa kotioloissa. Ei onnistunut, alkoi käymään. Täytyisi varmaan kokeilla uudestaan…
Maria/Luomulaakso
Kokeile ihmeessä uudelleen! Juuren hoitaminen – ihan niin kuin se leipominenkin – on todella ihanaa ja rentouttavaa touhua. 🙂
Johanna
Mulla ei ole kokemusta taikinajuuresta. Jotenkin olen aina ajatellut, että se on mulle liian haastavaa 😀
Leipää olen kumminkin leiponut, ja joululimppu on mun suosikki ( yllätys yllätys) vaikka se onkin aika työläs. Se on totta, että taikinan vaivaaminen lievittää stressiä. 🙂 Oikeestaan voisikin joku päivä taas leipoa. 🙂
Mukavaa päivää Maria! 🙂
Maria/Luomulaakso
Ei se ole loppujen lopuksi hankala. Kärsivällisyyttä toki vaatii, että saa juuren sellaiseksi, että se toimii toivotulla tavalla. Niin ja pitää muistaa ruokkia kaksi kertaa päivässä.
Kokeile ihmeessä – joululimpusta tulee vielä parempaa juurella. 🙂
Ihanaa päivää, Johanna! <3
BIKKE
Hassu juttu muuten ettei leivän juurta ole vielä kielletty MAHDOLLISIEN paholaisten vuoksi kun tuntuu että muuten ollaan niin peijuunin tarkkoja….
En ole ikinä kokeillut juurettamistsa mutta ehkäpä tässä syksyn aikana voisin senkin tehä 🙂
Muksaa viikonloppua sinne!
Maria/Luomulaakso
Tuskin sentään leivänjuurta ihan heti kieltävät. 😀
Juuren tekeminen on kyllä hauskaa puuhaa – kokeile ihmeessä. Juuren kanssa tuntuu aina, että taloon on saatu uusi lemmikki – sen verran säännöllisesti sitä pitää hoitaa, jotta jaksaa kohottaa leivän kunnolla.
Aurinkoista viikonloppua sinne teille, Bikke! <3