Voihan vesi!

Viikonloppuna lasten leikkihuoneen muuttaminen aistihuoneeksi nytkähti hiukan eteenpäin, kunnes koko homma mätkähti maihin kuin märkä rätti.

Viikonloppuna saimme purettua lopun sisäkatosta. Iloinen rakennustunnelma latistui aika kovaa, kun sisäkaton alta paljastui tummia, märkiä länttejä sieltä täältä. Emme todellakaan olisi kaivanneet tätä tähän kaiken lisäksi.

Tiesimme, että kattoremontti talon tuossa siivessä oli toki vielä edessä. Toisen siiven kattohan uusittiin vajaa kolme vuotta sitten ja tämä toinen parempikuntoisempi jäi vielä odottamaan. Nyt ei enää voida odotella vaan keväällä olisi tarkoitus alkaa uutta kattoa rakentamaan, tosin tämä siipi ei tule saamaan päälleen peltikattoa niin kuin toinen vaan turvaudumme huopakattoon, joka on huomattavasti edullisempi ja helpompi rakentaa itse,

Mieli on ollut maassa nyt meillä kaikilla ja hermot kireällä. Olimme olleet niin iloisia, kun keittiöremontti oli jo vesivahingon jäljiltä melkein ohitse ja aistihuoneen rakentaminenkin oli sujunut tähän saakka vallan mukavasti.

Vetisen katon lisäksi olemme pohtineet, mitä huoneen rakentajat ovat mahtaneet ajatella tehdessään ratkaisujaan. Lasten leikkihuone on erotettu omaksi kokonaisuudekseen toisesta huoneesta ja joskus muinoin on ison huoneen keskelle siis rakennettu seinä. Jostain syystä kaikki listat ja sen sellaiset on kuitenkin jätetty paikoilleen ja väliseinä on rakennettu niin, että niin varjolistat, jalkalistat kuin kaikki muukin menee todellakin seinän läpi. Osa jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen saakka ja osa loppuu väliseinän sisään! Verholauta on yksi näistä huoneen ihmeellisyyksistä ja näitä kaikkia erikoisuuksia korjaillessa menee tovi jos toinenkin.

Viikonloppuna saimme muuten toisenkin yllätyksen purkaessamme umpinaiseksi rakenettua verholautaa. Verholaudan pohjapuoli oli suljettu laudalla, jonka pohjaan oli sitten aikanaan ollut kiinnitettynä putkilamppu sekä verhokisko. Verholauta olikin oikeastaan laatikko seinällä, mutta ei suinkaan tyhjä. Verholaudan sisältä paljastui nimittäin suuri ampiaispesä, joka hajosi, kun vedimme verholaudan irti.

Olinhan minä surinaa kesäisin kuullut, mutta se oli kuulunut katon suunnalta ja joka kesähän meidän kattomme alla on monia ampiaispesiä. Tämä pesä oli kuitenkin oikeasti talon sisällä, vaikka verholaudan sisällä, katon rajassa olikin. Yhtenä kesänä meillä muuten oli aivan erityisen usein ampiaisia talossa. Nyt taisi selvitä syykin! Onneksi eivät olleet ihan joka kesä päättäneet verholaudan sisälle rakennella!

Toisaalta, kaikkien vastoinkäymisten keskellä voimme olla kuitenkin iloisia siitä, että aloimme rakentaa aistihuonetta ja päätimme purkaa sisäkaton. Näin saimme tietää, että kattomme ei ole kunnossa ja remontti pitää aloittaa heti eikä vasta jokusen vuoden päästä. Näin säästyimme varmasti suuremmalta katastrofilta.

Taisi olla nyt onni onnettomuudessa. 🙂

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.