Touhua ja tohinaa leipomossa

Syyslomaviikosta on kulunut nyt jo puolet. Sinä aikana on ehditty tehdä kaikenlaista, mutta myös sairasteltu sitä kuuluisaa syysflunssaa. Eipä taida meillä olla lomaa, jolloin ei kukaan olisi kipeä. No, lomalle alun perin aiottu suunnitelma siirtynee viikolla eteenpäin. Käyhän se niinkin.

Keskiviikkona melskasimme ”leipomossa” ja kaivelimme autotallista kaikenlaista sinne sopivaa remonttikampetta. Edessä on vielä seinäkaappien siirtäminen sekä pienen hyllyn rakentaminen sekä monta muuta pikku hommaa, joihin uppoaa hetki jos toinenkin. Voipi olla, että blogikin pitää parin päivän paussin, jotta ehdin tehdä kaiken tarvittavan ennen kuin kouluarki taas pyörähtää käyntiin.

Lapset ovat iloinneet leipomomuutoksesta. Muutoksen myötä nimittäin leivinpöytämme piteni reilulla metrillä ja se tarkoittaa sitä, että pöydän ääreen mahtunee helposti ainakin kolme leipojaa – ehkäpä neljäskin. Pöydän pituus on nyt mahtavat kolme metriä! Kyllä vain tuntuu hienolta!

Tällä hetkellä tila on kuitenkin ihan totaalisessa kaaoksessa. Tavaraa on siellä ja täällä. Röykkiöt katoavat vasta, kun saadaan kaapit paikoilleen ja viimeisetkin huonekalut oikeille kohdille. Pikkuisen pitää tehdä hankintaakin, jotta saadaan tila viimeisteltyä.

Leipomon pöydän alla on iloinen sillisalaatti erilaisia lipastoja ja muita tuiki tarpeellisia säilytysratkaisuja, jotka pitävät sisällään jos jonkinlaista silikonimuottia, marsipaanivälinettä ja kaulinta. Aina en edes muista, mitä kaikkea laatikoissa ja kaapeissa on. Joka tapauksessa olen aika kyllästynyt katselemaan tuota erilaisten kaappien ja laatikostojen sekamelskaa. Väri- ja muotokimara ei todellakaan hivele silmiä. Etenkään nyt, kun muutoksen myötä rivistö on enemmän silmissä kuin ennen. Niinpä ajattelin kiinnittää pöydän alle kiskon ja siihen jonkin painavan verhon.

Tarkoitus olisi, ettei lopputuloksesta kuitenkaan muotoutuisi inhoamaani kesämökkiverhoratkaisua, joten aika tarkkana saa olla, että pysytään oikealla tiellä. En kuitenkaan näe, että juuri tähän kohtaan voisi mitään muuta laittaa. Esimerkiksi liukuovet eivät millään tilassa toimisi. Etenkään, kun ollaan liikkeellä pienellä budjetilla. Helpostihan tuosta saisi yhtenäisen ja kauniin, kun kipaisisi keittiökaupassa ja ostaisi alakaappia ja laatikkoa.

Pitkän harkinnan jälkeen jäljelle on kuitenkin jäänyt vain verhovaihtoehto. Jo siksikin, että yksi pöydän alla olevista kaapeista on vanha patakaappi, joka tosin kaipaisi kovasti kunnostusta. Nykyisessä tilassaan se on ruma kuin mikä, mutta varsin toimiva ja rakaskin.

Nyt vain sopii toivoa, että lopputuloksesta muodostuu monin verroin kauniimpi kuin mitä nykyinen ratkaisu on ollut. Siihen ei tosin tarvita paljonkaan muutosta.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.