Ravintola Pikku Buddha

Isoveljeni vei äitini ja minut syömään. Hän tekee sen muutaman kerran vuodessa ja nuo päivät ovat minulle vapaapäiviä tai ainakin melkein. Tällä kertaa lapset soittivat vain 6 kertaa ollessani vajaat 5 tuntia poissa. 😀

Päätimme vierailla Keravalle viime vuonna avattussa nepalilaisessa ravintola Pikku Buddhassa. Moni tuttu on käynyt siellä useasti ja palaute ravintolasta onkin ollut hyvää ja ruoka herkullista. Asiakaspalvelu puolestaan moitteetonta. Samaan tuloseen tulin itsekin. Täällä käydään varmasti uudelleen!

Luomulaaksossakaan ei aina syödä luomua – etenkin ravintoloissa luomun saaminen ja geenimuuntelun välttäminen ovat hirveän vaikeita asioita elleivät osittain jopa mahdottomia. (Pikku Buddhan GM-vapaudesta minulla ei ole mitään tietoa.)

Lounasaikaan ravintolassa riittää vilskettä, mutta tila on silti ihmeen rauhallinen ja keskustelu sujuu helposti ilman häiriöitä. Lounasannos tuodaan pöytään ja siihen kuuluu lisäksi salaatti, keitto sekä jälkiruuaksi oli tällä kertaa mangolassia ja kahvia ja koska kahvia en ole edelleenkään oppinut juomaan lienee selvä, että minun valintani tulisi ehdottomasti olemaan mangolassi.

Ruoka oli muuten hyvää! Ja hienoa oli sekin, että se oli ensimmäinen ateria todella pitkään aikaan, kun sain syödä ilman, että kukaan  vaati huomiotani tai että ketään tarvitsi syöttää.  Rauhassa syöminen, aikuisten kesken jutustelu on sekin mukavaa. 🙂 Puhelimen laitoin kaukonäköisesti äänettömälle, sillä aikaisemmat poissaolokerrat kotoa ovat opettaneet, että asiaa tulee kummasti poissa ollessani eikä auta, vaikka isi kotona olisikin. Jotkin asiat ilmeisesti on vain pakko kysyä äidiltä. 😀 Lisäksi täytyy mainita, että en voi sietää sitä, että puhelimet pirisevät ravintoloissa.  Kyllä ruokailun ajan (ja pidempäänkin) voi olla tavoittamattomissa. Mitähän ihmiset sanoisivat, jos palattaisiin takaisin lankapuhelinaikaan….

Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin valitsemaan lounaslistalta numeron 6 eli ”Mixed Lunch” ja sain valita listalta annokseeni kahta eri ruokaa. Tällä tavalla pääsin mukavasti kokeilemaan eri makuja. Lampaasta olen aina pitänyt, joten ”Butter Lamb” oli valinta numero yksi ja kaveriksi päätin ottaa ”Malai Koftaa”, joka oli listan juustoinen kasvisvaihtoehto. Molemmat olivat hyviä, mutta ehdoton suosikkini oli tuo lampainen vaihtoehto. Juustoinen kasvipallura ei ole kuitenkaan ihan minun juttuni, vaikka ei se huonoa ollut. Jostain vain pitää enemmän kuin toisesta ja täytyy sanoa, että lammas on minulle sellainen herkku, että lautasella saa olla jotain todella ihmeellistä, että se päihittäisi minkään lampaan.

Ruokaa odotellessa haimme salaatin ja kasviskeiton. Minulle ei ole mitään tietoa, mitä keitto oli enkä muistanut siitä tarkemmin kysellä, kun pöytäkeskustelu vei huomioni, mutta hyvää se oli! Hetken päästä tuli pääruokakin ja sukelsimme syvemmälle nepalilaisten makujen maailmaan.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tyhjin vatsoin ei Pikku Buddhasta joudu lähtemään, vaikka jotkut jaksavatkin kritisoida seisovanpöydän puutetta lounasravintoloissa. Jos ruoka on hyvää, vaihtoehtoja mukavasti listassa ja annoskoko kohdallaan niin en jaksa kaivata seisovaapöytää. Tämä oli hyvä ja herkullinen kokemus. Ihan erikseen täytyy vielä mainita naan-leivästä, josta olen aina pitänyt ja jota voisin varmasti syödä ihan sellaisenaan, vaikka se kastikkeen kanssa onkin aivan taivaallinen herkku. Pitää ehkä harkita nepalilaisen ruuan päivää meille kotiin…

Mangolassi oli ruuan päälle tosi ihana lisä. Raikas, makeanhapan ja herkullinen. Tulin siihen tulokseen, että sitä täytyy kokeilla kotonakin ja siten myös lapset pääsevät sitä maistamaan.

Ihanan mangolassin jälkeen innostuimme avaamaan ruokalistan vielä kertaalleen jälkiruokien kohdalta, koska mieleen oli jäänyt kummittelemaan nepalilainen jäätelö, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä kulfi. Ihmiset taitavat yhdistää sen enimmäkseen Intiaan, mutta se on varsin suosittu siellä ja monessa muussakin maassa. Nepali sattuu olemaan yksi niistä. Kulfi siirtyi myös listalle ”pakko tehdä kotona lapsille jonain päivänä”. Se on ihanan kylmä yhdistelmä erilaisia pähkinöitä, manteleita ja vaikkapa kardemummaa tai kuivattuja hedelmiä. Se ei tunnu liian makealta, vaikka makea onkin. Kauniissa annoksessa oli ihana häivähdys ruusuvettäkin!

Päivä oli mukava. Oli hauskaa istua veljeni ja äitini kanssa pöytään, pysähtyä, nauttia herkullisesta ruuasta ja jutella mukavia. Tällaisia päiviä vain välillä tarvitsee.

Vastaanotto kotonakin oli onneksi erilainen kuin yleensä, kun  pienimmäinen ei tällä kertaa mököttänyt, kun tulin kotiin vaan juoksi iloisesti hymyillen vastaan ja likisti. Lopun päivää sitten suukoteltiinkiin kaikkien poissaolotuntien edestä.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.