Kyy kaverina
Viikonlopun aikana aurinko helli pihaamme ja toi mukanaan kutsumattomia vieraita, jotka saivat lapset vetäytymään sisätiloihin.
Pihamme aurinkoinen rinne oli houkutellut muutaman kyyn paistattelemaan päivää ja täytyy myöntää, että vaikka maalla kasvaneena en pahemmin hätkähdä käärmeen nähdessäni niin nyt, kun pihalla taapertelee minikokoinen kolmevuotias niin ihan niin kevyesti en noiden matelijoiden auringonpalvontaan katsonut.
Kyy on ihan ok otus metsässä ja oikeastaan melkein missä vain muualla kuin pihamaalla lasten leikkien seassa.
Mistä lie nuo olivat meille eksyneet, sillä ainoastaan kerran aikaisemmin on pihallamme kyy nähty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime vuonna yksi oli madellut koiratarhaan ja huomioni herätti silloin koiramme sitkeä, erilainen haukunta, joka kertoi, että jotain oli vialla. Mennessäni tarkistamaan tilannetta näin sähisevän käärmeen ja koiran, joka haukkui ja hyökkäili käärmettä kohta. Vihellys ja komennus kuitenkin saivat koiran luopumaan puuhistaan ja painumaan sisälle. Onneksi ei ollut käärme ehtinyt koiraamme purra.
Nyt käärmeitä on näkynyt sen verran runsaasti, että en uskalla päästä taaperoa silmistäni tehdessäni puutarhatöitä. Tähän saakka pikkuinen on saanut juoksennella aidatulla pihalla aika rauhassa, kun olen itse ollut mylläämässä kasvimaalla tai kukkapenkeissä. Näen kuitenkin koko ajan missä taapero liikkuu ja mitä tekee, mutta nyt tilanne on eri.
En todellakaan pysty erottamaan maastosta onko taapero astumassa käärmeen päälle tai kurottamassa keppiä, jonka vieressä makailee kyy. Koira onneksi ilmoittaa nopeasti ja tehokkaasti aina havaitsemansa käärmeet, mutta senkään varaan en uskalla laskea.
Toivonpa kovasti, että kevät menee nopeasti ohitse ja vasta heräilleet käärmeet painuvat metsään ja jättävät meidän pihamme rauhaan. Tänne ne nimittäin eivät ole tervetulleita, vaikka varsin kuvauksellisia ovatkin.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
Saatat pitää myös näistä
WWOOF yhdistää luomun, lähiruoan ja vapaaehtoiset
Appelsiininen etikka siivoukseen
6 Comments
Nettimartta
Hui kauhistus! Toivottavasti suikerot menevät metsään, ettei pääse tapahtumaan puremavahinkoa teidän pihalla.
Maria/Luomulaakso
Kovasti kyllä toivomme, että kaikkoaisivat pihasta, mutta metsä on lähellä, joten taitavat olla jonkin asteinen pysyvä riesa. 🙁 No, silmät on pidettävä auki ja onneksi koira on tarkkana noiden kanssa. Huomaa ne paljon nopeammin kuin me ja ilmoittaa tehokkaasti. 🙂
Melissa
Minulla itselläni on järjetön käärmekammo ja voi ei, mitä minun ns. unelma-asunto toi mukanaan..
Kyyt, ne myös täällä saavat minun sydämen poppimaan kattoon kun Napa juoksentelee ulkona.
Toivottavasti kyyt menisi koloihin pian niin siellä kun täällä.
Maria/Luomulaakso
Kyllä meilläkin tulee pahemmanlaatuisia sydämen tykytyksiä taperon kohdalla. Pienille, kun tuo ky voi oikeasti olla tosi vaarallinen, vaikka toki aikuisenkin on syytä käydä lääkärin kautta. Mutta pieni on ihan eri asia.
Toivotaan, että luikeroiset jättävät teidänkin pihan pian rauhaan <3
marketta
Meidän pihassa oli yhteen aikaan joka kesä kyitä. Keväällä ja sitten heinäntekoaikaan. Sen jälkeen kun otettiin kanoja, niitä ei ole näkynyt kuin kerran. Voi olla ihan sattumaakin, mutta ollaan mietitty, että kanatko ovat kyyt pihasta karkoittanut!
Maria/Luomulaakso
Pitää selvästikin alkaa harkita kanojen hankintaa. Olisvathan ne toki muutenkin mukavia ja monesti on käynyt mielessä kuinka mahtavaa olisi, jos pihalla tepastelisi kanoja ja saisi ihan tuoreita muniakin! Jos käärmeetkin vielä pysyisivät poissa niin olisihan se aika mahtava yhtälö! 🙂