Ajatuksia,  Arki,  Erityislapsi,  Lapset

Kun lasta lyödään

Tänään olin ajatellut kirjoittaa alun perin ihan jotain muuta. Kaikki kuitenkin muuttui eilen, kun pojat tulivat koulusta kotiin.

Toista oli lyöty ja potkaistu välitunnilla.

Poski oli vähän turvoksissa, samoin toisen silmän luomi. Järkytys tapahtuneesta paistoi kasvoilta. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä päivystyksen kautta tarkistamassa, ettei hennoille kasvojen luille ollut käynyt köpelösti ja tärkeää oli myös saada tapahtuma merkityksi kirjoihin ja kansiin.

Nyt poika pelkää, mitä tekevät tekoon syyllistyneet oppilaat, kun saavat kuulla hänen kertoneen tapahtuneesta aikuisille.

Niin kauan kuin muistan, on poikaa koulussa jollain tavalla nypitty, tönitty tai nimitelty. Tämä, ainakin tietämäni mukaan, on ensimmäisen kerta, kun on lyöty ja potkittu.

Kun lasta lyödään

Olo on kamala. Pojalla varmasti vielä pahempi.

Totta kai olisi voinut käydä pahemminkin. Voisi olla silmä muurautuneena umpeen, nenä poskella tai korva repaleisena. Ja ties mitä muuta. Kyse ei olekaan siitä, paljonko on jälkiä vaan siitä, että henkilökohtaista koskemattomuutta on rikottu.

Jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Jokaisella on oikeus saada käydä koulua rauhassa. Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä tai potkia eikä satuttaa toista millään tavoin. Meillä jokaisella on oikeus olla turvassa.

Olen onnellinen, että pojan nykyinen opettaja tuntuu olevan sellaista sorttia, joka tarttuu toimeen välittömästi. Hän kysyi myös menneiden vuosien tapahtumista ja siitä onko poikaa kiusattu aikaisemmin. Puhelun jälkeen tuntui paremmalta – tuntui, että asiamme tuli kuulluksi ja sille oikeasti aiotaan tehdä jotain. Ehkäpä jonain päivänä saamme huomata, että kukaan ei nimitellyt tai pilkannut sinä päivänä.

Huoli pojasta ja hänen jaksamisestaan on olemassa. Vertaistukiryhmä päättyy pian ja sitten hänellä ei ainakaan hetkeen aikaan ole paikkaa, jossa jakaa huolensa ja olonsa. Tietenkin me täällä kotona kuuntelemme hänen huoliaan ja tuntojaan ja olemme tukena parhaamme mukaan. Luulen kuitenkin, että on eri asia puhua samanlaisia asioita kokeneille lapsille kuin omille vanhemmilleen.


website statistics



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


25 Comments

  • Johanna

    Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta, ja että tämmöstä ylipäätänsä tapahtuu. Itseänikin pienenä kiusattiin, joten pystyn samaistumaan. Toivon todella, että opettaja tekee tuosta nyt lopun. Jaksamista, teille kaikille <3

    • Maria/Luomulaakso

      Kiitos. <3

      Itsekin olen koulukiusattu ja otankin kiusaamisen hyvin vakavasti. Koulu on lähtenyt hienosti selvittämään asiaa, mutta nykyisin taitaa olla niin, että suurimmaksi osaksi näin tapahtuu. Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun itse olin koulussa. Onneksi.

  • Pihi nainen

    Paljon voimia koko perheellenne! Meillä koettu vastaavaa, muistui kamala huoli mieleen. Meillä kävi sillä tavalla onnekkaasti, että aggressiivisin oppilas vaihtoi koulua. Lällättely- ja uhkailutasolla ollut kiusaaminen saatiin puolestaan loppumaan, kun menimme kiusaajien oven taakse selvittämään asia vanhempien kanssa. Loppui kuin seinään onneksi.

  • Saara

    Voi kurja! Ikävää tuollainen. Toivottavasti pystyvät koulussa asialle jotain ja myös kiusaajan paha olo saadaan jotenkin käsiteltyä. Sitähän se varmasti on, omaa pahaa oloa puretaaan väärällä tavalla ja paha olo leviää ympäristöön.
    Voimia teille ja teidän pojalle!

    • Maria/Luomulaakso

      Kiitos. <3

      Lasten kanssa juuri eilen puhuttiinkin siitä, että tekijöillä on varmasti paha olo jostain ja se purkauttuu nyt näin - väärällä ja kovin valitettavalla tavalla. Ja vaikka koulukiusattuna olinkin melkein koko kouluaikani niin olen ollut aina sitä mieltä, että niin kiusattu kuin kiusaajakin tarvitsevat apua. Kumpaakaan ei saa jättää heitteille eikä kiusaajaa syyttää pahaksi tai hirveäksi. Kyllä lapsella, joka tällaista tai muuta tekee täytyy olla todella paha olla ja hän tarvitsee aikuisen apua.

      Koulu on hoitanut tätä asiaa valtavan hyvin. Olen siitä hirveän onnellinen ja kiitollinen.

  • Sara - My Woodland Garden

    Minä jäin kyllä ihmettelemään, että jos tämä oli tapahtunut välitunnilla, miten opettajat eivät olleet jo puuttuneet asiaan ja vähintäänkin käyneet lapsen kanssa terveydenhoitajan luona. (Toivottavasti kouluissa vielä sellainen on.)
    Vertaistukiryhmä on varmaan tärkeä, mutta lapselle ovat myös tosi tärkeitä vahvat, luotettavat, myötätuntoiset aikuiset, joilla on aikaa kuunnella. Siis niinkuin te olette.
    Jaksamista!

    • Maria/Luomulaakso

      Kiitos. <3

      Paraskaan opettaja ei aina näe kaikkea eikä voi olla joka paikassa. Valitettavasti. Asiaa ei myöskään auta lapsi, joka kiusaajiensa pelossa peittää asiaa ja jättää koulussa siitä kertomatta.

      Sillä hetkellä, kun opettaja asiasta kuuli ovat pyörät lähteneet pyörimään kiitettävällä tavalla ja asiaa lähdetty selvittämään.

      Me yritämme tehdä parhaamme, jotta pojalla olisi taas hyvä ja turvallinen olo. Paljon tuntuu nyt tapahtuvan hänen elämässään. Vähempikin riittäisi.

  • Jael

    Voi miten kurja juttu,toivottavasti poikasi pääsee tuon yli eikä enään tapahdu noin ikäviä juttuja koulussa. Oma poikani oli myös koulukiusattu,ja huoli siitä oli suuri ja suuttumus samoin.

  • Tiina

    En voi täysin samaistua siihen, mitä käyt/käytte läpi, mutta esikoisen koulutaipaleen alku on kyllä herättänyt kaikenlaisia tunteita ja huolta siitä, miten kaikki tulee menemään. Sitä kautta nämä asiat on tosi tuttuja ja tuntuu, että kaikista eniten toivoo, että lapsi säästyisi kiusaamiselta…
    Voimia siis sinne koko perheeseen tosi paljon! Kodin ilmapiiri ja tuki on varmaan kyllä niin älyttömän tärkeä, ja se, millä lapsi pystyy kaiken tällaisen keskellä elämään.
    Tiedän tapauksia, missä juuri vanhempien ja opettajan, määrätietoinen ja ripeä toiminta on johtanut siihen, että kiusaaminen on loppunut. Eräässä tapauksessa kiusatusta ja kiusaajasta tuli jopa kavereita! 🙂

  • Napamassu- Mami

    Isoja voimahaleja !

    Tuntuu että tämä päiväkodeissa ja kouluissa oleva väkivalta on lisääntynyt roimasti.
    Usein läheiseni ovat kertoneet heidän lapsien joutuneen samanlaisen vääryyden kohteeksi.
    Tilanne on kyllä hirveä, ja laittaa totaalisesti miettimään.
    Mikä saa pienen lapsen satuttamaan toista ..

    Hirveästi voimia teille sinne.
    Toivon, ettei teidän eikä kenenkään lapsi joutuisi minkäänlaisen väkivallan niin henkisen tai fyysisen uhriksi.
    <3

  • Peggy

    Nämä tapahtuman ovat niin valitettavia ja saattavat jättää syviä naarmuja sisäisesti. Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Meidän ekaluokkalainen leikki ulkona viikonloppuna, kun monta vuotta vanhempi tuntematon poika tuli ja kuristi poikaamme. Emme tienneet edes asiasta, ennen kuin naapurin äiti soitti. Poikamme ei maininnut edes asiaa, vaikka kurkussa oli jäljet kuristamisesta. Tuntuu hurjalta, että tälläistä voi edes tapahtua. Jaksuja teille!

    • Maria/Luomulaakso

      Voi kamala, mitä teillä kävi! Tällaiset ovat todella hurjia juttuja ja pelottavaa, kun lapsetkaan eivät aina heti kerro, mitä on tapahtunut. Kyllä lyöminen ja kuristaminen ovat isoja ja pelottavia asioita lapselle.

      Ja kiitos. <3 Kyllä me täällä potkuttelemme eteenpäin. 🙂 Ihania ja rauhallisia päiviä sinne teillekin. <3

      • Peggy

        Pelottavia asioita. Olen itse joutunut kerran väkivallan kohteeksi ja se jäi möröksi pitkäksi aikaa. Onneksi aika ja läheisten turva auttaa niin pientä kuin suurta <3

        Samalaisia päiviä sinne, vaikka minusta tuntuu, että meidän molempien perheiden elämä on vauhtia aina täynnä 😀

        • Maria/Luomulaakso

          Pelottavia tosiaan. Tiedän, mitä tarkoitat. Itselläni on myös hyvin ikäviä kokemuksia monen vuoden takaa…. Aika ja läheisten turva ovat isoja asioita ja silti joskus muistot nostavat päätään. Onneksi ei enää paljon eikä usein.

          Niin se taitaa olla. Vauhtia ei puutu. 🙂 Toisaalta ei sitä varmaan muunlaisen arjen kanssa osaisikaan olla. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.