Kuinka kirsikat pelastetaan muurahaisilta
Tänä kesänä saimme ensimmäistä kertaa koskaan oikean sadon pienestä, hentoisesta kirsikkapuustamme. Herkullisen sadon lisäksi opimme, kuinka torjua muurahaisia.
Tähän saakka olemme saaneet puusta kerrallaan viidestä yhdeksään kirsikkaa. Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin toinen ja runsaan kukinnan jälkeen puussa oli hurjasti raakileita. Emme kuitenkaan vielä tässä vaiheessa hihkuneet, sillä vuosien varrella totuimme siihen, että hiukan liian tuulisella pihallamme eivät raakileet kauan puussa pysyneet. Niinpä kirsikkapuu on vuosien varrella lähinnä ilahduttanut kaunilla valkoisella kukinnallaan.
Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.
Tänä vuonna tilanne olikin yhtäkkiä toinen, kun heinäkuun alussa puuta koristivat yhä raakileet, jotka alkoivat jo lupaavasti punertaa. Heinäkuun puolenvälin paikkeilla sain kaivetuksi varastosta rastasverkon, jonka pisimmän lapseni kanssa kävimme iltasella vetämässä pienen puumme suojaksi, sillä pihallamme viihtyvät rastaat olivat selvästi alkaneet kiinnostua oksilla punertuvista kirsikoista.
Tämän jälkeen kuvittelimme, että kirsikat olisivat hyvässä turvassa. Paljon enempää emme olisi voineet olla väärässä.
Kuinka kirsikat pelastetaan muurahaisilta
Heinäkuun kääntyessä elokuuksi kohtasivat kirsikkamme aivan toisenlaisen uhkan, joka oli melkein viedä koko kirsikkasatomme.
Kesäisen lämpöisenä aamuna olivat auringon myötä heränneet myös muurahaiset, jotka olivat huomanneet helpon ruokalähteen ja muitta mutkitta ne iskivät puumme kimppuun varmaan koko pesän voimalla.
Useammassa kirsikassa oli muurahaisia kovertamassa hedelmälihaa leuoillaa ja rungolla kävi sellainen kuhina, että luulisi olleen isommastakin kokoontumisesta kyse. Meille tuli hätä.
Muutaman minuutin tuumittuamme päätimme kipaista hakemassa sisältä maalarinteippiä. Ehkäpä takavuosina katsotut MacGyverit olivat jättäneet jotain muistiin, vaikka emme ihan kyseisen sankarin nimikkoteippiä käyttäneetkään.
Teippasimme ensin yhden kiepin rungolle siten, että liimapinta tuli ulkopuolelle. Yksi kieppi oli vielä liian kapea vaikka selkeästi muurahaisia haittasikin. Havainnosta innostuneena lisäsimme vielä muutaman kierroksen ja saimme todeta, että erittäin hyvä este oli valmis.
Suurin osa muurahaisista luovutti nopeasti, muutama toki yritti sitkeästi ja pari onnistuikin ylittämään rakentamamme esteen, mutta niin harva, ettei sillä oikeasti ollut väliä. Ja ylitykset tässä vaiheessa olivat lähinnä puusta pois päin.
Teippauksen jälkeen annoimme puulle vielä kylmän vesisuihkun, jonka avulla saimme häädetyksi ison osan puussa majailevista vieraistamme.
Oli mielenkiintoista seurata muurahaisten etenemistä. Ihan silminnähden reppanat kyllä hätääntyivät, kun katkaisimme teipillä muurahaisten polun ja samassa silmän räpäyksessä oli teipin vierellä lauma tahmakohdan yli haluavia muurahaisia. Tieto kulki todellakin äärettömän nopeasti muurahaisten keskuudessa.
Kirsikkasato
Voisi sanoa, että tänä vuonna saimme oikeasti kerätä kirsikoita, joita lopulta tuli pikkuisen vajaa 600 g eli vähän reilu sellainen normilaatikollinen, joita kaupassa tavataan myydä. Voi olla, ettemme ihan vielä saa koko perheen kirsikannälkää sammutetuksi omalla pikkupuullamme, mutta hyvään alkuun kuitenkin pääsimme ja ensi vuonna meitä eivät estä rastaat sen paremmin kuin muurahaisetkaan.
Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/siemenjoulukalenteri2020/
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/11/suojaa-myyrilta-rusakoilta-ja.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/11/solmujen-sommittelua.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/11/omavaraisuuspyrkimykset-vuonna-2020.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-11/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/11/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-8.
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/11/suuntana-omavaraisuus-osa-11-taman.html
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/11/unelmana-omavaraisempi-elama-opiksi.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3381
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
10 Comments
Pingback:
Harmaan torpan emäntä
Mä sain yhden kirsikan 😀 ja sain sen siten että sidoin sen ympärille harsopussin
Luomulaakson Maria
Meillä tuli yksi yllätyspäärynä. Ei ollut syömäkelpoinen. Pieni ja kuhmurainen ryttykasa. 😀
Pingback:
Satu - Tsajut
Mahtava sato, meillä ainokainen satoiässä oleva puu teki hyvin vaatimattoman sadon. Ilmeisesti kukinnan aikainen sää oli syynä sadon pienuuteen. Aina tuntuu olevan jotain haastetta 😀
Luomulaakson Maria
Meillä on monesti kukkinut hyvin ja ollut raakileitakin runsaasti, mutt aovat sitten putoilleet pois. Puulla on kyllä tuulinen paikka ja on tuo kastelukin jäänyt vähän vähälle, kun tamminen kaverina kasvaa… Ei siis paras paikka ollenkaan, mutta kasvatusta pitää kokeilla, vaikka olosuhteet olisivat liki mahdottomat. 😀
Jovelan Johanna
No niin ja kämmen otsaan! Tietysti! Teippiä! Voi miten yksinkertainen ja helppo ratkaisu! Kiitos tästä <3 Meillä on muurahaiset olleet niin mahdoton riesa kirsikkapuissa (ja kyllä ne nuorissa omenapuissakin jammailee), ja ollaan kokeiltu vähän kaikkea tuhkasta alkaen.. tämä vinkkisi tuli todellakin tarpeen! KIITOS!
Luomulaakson Maria
Joskus ne yksinkertaisimmat ovat tehokkaimpia. Kiva, että meidän pähkäilystä on teille iloa. 🙂 Toivottavasti teilläkin tulee hyvä sato ensi kesänä. <3
marketta
Joskus Virossa käydessäni ihastelin siellä punaisenaan notkuvia kirsikkapuita. Bussikuskilta kyselin, että eikö Virossa ole rastaita, kun puut tekivät niin huikean sadon. Kyllä kuulemma oli, mutta kirsikkapuita oli niin paljon, että rastaatkaan eivät pystyneet niitä kaikkia tyhjentämään.
Meillä on pari kirsikkapuuta ja sato on yleensä joku 10 marjaa, joka meille ihmisille jää. Muurahaisia ei kyllä meidän kirsikoissa ole näkynyt. Ainakaan vielä….
Luomulaakson Maria
Onpa vaan varmasti ihanan näköinen kukinta tuolla määrällä kirsikkapuita!
Meilläkin tosiaan aiempina vuosina on ollut juuri kuvailemasi kaltainen sato. Silloin ei ole ollut muurahaisia, mutta ihan varmasti meillä on ainakin liian tuulinen paikka ja laiska kastelu vaikuttaneet asiaan. Kirsikka kasvaa sen verran lähellä tammia, että vievät niin ravintoa kuin vettäkin.