Kansalaisoikeus suoritettu

Eilen kipaisimme koko perhe äänestämässä paikallisessa kirjastossa. Tänä vuonna tuntui jotenkin erityisen vaikealta valita mieluisa ja se itselle sopivin ehdokas ja meistä kaikista äänestysikäisistä tuntui samalta.  En muista, että se olisi koskaan aikaisemmin ollut ihan näin vaikeaa kuin nyt. Nyt on kuitenkin kansalaisoikeus suoritettu.

Lasten kanssakin käytiin keskustelu ehdokkaan valitsemisesta ja siitä, mikä onkaan se paljon puhuttu vaalisalaisuus. Kävimme myös läpi sitä, kuinka tärkeää on äänestää eikä jäädä sinne nukkuvien joukkoon. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ovat molemmat käyttäytymismalleja, joita siirrämme lapsillemme, vaikka harvemmin taitaa tulla ajatelleeksi, että myös tämä on sellainen asia, josta lapset saattavat ottaa mallia. Aika harva asia  kuitenkin on sellainen, jossa ei aikuinen minkäänlaisena esimerkkinä olisi.

Minulle ei ole tainnut koskaan selvitä kunnolla, mikä oma poliittinen puolueeni oikein on. Tiedän kuitenkin, mitkä puoluevaihtoehdot ovat syystä tai toisesta täysin poissuljettuja. Jos kysytään, mihin puolueeseen liittyisin, jos olisi pakko, niin enpä osaisi sanoa. En osaa edes sanoa, mitä väriä haluaisin tunnustaa. Kai vähän kaikkia, jos niikseen tulee ja lapsuuden muovailuvahaleikeistä pääteltynä kaikkien värien sekoittamisen lopputulos on jonkinasteinen sinisenharmaa klöntti, jossa on vivahteita kaikista sateenkaareen väreistä.

En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen yhdenkään puoleen linjaan ja jotenkin tuntuu, että sellaista puoluetta ei olekaan, joka itselleni täydellisesti sopisi. Luulen, että moni ihminen kokee asian samalla tavalla. Silti moni valitsee ”oman” puoleensa ja pysyy valintansa takana puolueen vioista huolimatta. Joudumme valitsemaan puolueista sopivimman, mutta emme voi valita täydellistä, koska sellaista ei ole. Epätäydellisyys – etenkin näin vaalien alla – on kuitenkin ärsyttävää, koska luonnollisestikin sitä haluaisi antaa sen ainokaisen äänensä täydelliselle ehdokkaalle ja puolueelle.

Tänä vuonna ehdokkaan kanta geenimuunteluun on ollut omalla kohdallani merkittävä asia. Tänä vuonna siitä on ollut helpompi myös ottaa selko – kiitos YLE:n vaalikoneen. Muutama muukin isompi asia painoi vaakakupissa melkoisesti sekä tietenkin lapsuudenkodin arvot. Näiden asioiden yhdistelmä tuntuikin tekevän sopivan ehdokkaan löytymisen ellei nyt mahdottomaksi niin ainakin hyvin monimutkaiseksi. Etenkin puoluevaihtoehdot menivät aika ympäri, jos vaalikoneen tuloksia tuijotti. Valinta oli äärimmäisen vaikea.

Ääni annettiin nyt huolellisen selvittelyn ja pohdinnan tuloksena. Toivon, että ensi kerralla sopiva ehdokas löytyisi helpommin ja vähemmällä vaivalla, mutta epäilenpä ettei niin tule käymään. Tuntuu tämä asia muuttuvan monimutkaisemmaksi vuosi vuodelta, mutta jos ei äänestä menettää oikeuden kitistä seuraavat neljä vuotta. Minä ainakin aion aina lunastaa tuon kitinäoikeuden.  Äänestämättä ei jätetä – ei edes silloin, kun ei enää omin jaloin äänestyspaikalle päästä.

Oletko sinä jo käyttänyt oikeutesi äänestää vai käytkö pudottamassa äänesi vaaliuurnaan vasta virallisena äänestyspäivänä? Oliko ehdokkaan löytäminen vaikeaa vai oliko sopiva, asiansa osaava henkilö jo tiedossa?

Vai päätitkö olla äänestämättä?

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.