Ei enää kaaosta

Oli pienimuotoinen järkytys kääntää kalenterin lehti heinäkuulta elokuulle ja huomata, että heinäkuu oli kalenterin viimeinen sivu.

Olin käyttänyt kotimaista perhekalenteria viime lukuvuoden  enkä ollut lainkaan muistanut, että se tulee kesällä tiensä päähän. Tuli aikamoinen kiire etsiä uusi tilalle.

Aikaisempina vuosina olin käyttänyt ihan normaalia seinäkalenteria, mutta aloin huomata, etteivät sen merkintätilat enää riittäneet mihinkään ja oli kamalan tuskallista yrittää saada selvää pienestä präntistä, jota olin lokosiin kirjoittanut, jotta sain mahdutettua pieneen neliöön päivän kaikki menot.

Selasin varmaan ainakin tuhat verkkokauppaa, kunnes löysin etsimäni. Löytäminen oli siksikin vaikeaa, että kalentereista ei ollut kunnon kuvia. Aika vaikeaa on ostaa kalenteri, jolla pitäisi pitää arki järjestyksessä, jos ei edes tiedä miltä sivut näyttävät. Käsittämätöntä, että näin edes yritetään mitään kaupaksi saada! Kyllä kuva tuotteesta on aikamoisen oleellinen. Viime vuoden kalenteriin en ollut tyytyväinen, joten tiesin, että samanlaista en ainakaan halunnut – en edes vahingossa. Sikaa säkissä en ollut valmis ostamaan.

Eräänä unettomana yönä sitten päädyin surffailemaan Organized Mum-sivustolle ja olin aika myyty. Löysin unelmieni kalenterin, johon mahtui oikeasti jokaisen perheenjäsenen menot ja muut tarvittavat tiedot. Lisäksi tilaa on vielä muillekin merkinnöille. Mukana tuli myös tarroja, joilla saa merkattua kotiaskareiden aikatauluja ja muutakin. Tuntuvat todella käteviltä ja olivat ihan mukava lisä muutenkin jo niin täydelliseen kalenteriin. Eikä haitannut lainkaan, että kalenteri on englanniksi – oppivatpa lapsetkin siinä samalla sanoja.

Hetken aikaa jouduimme olemaan ”pimennossa”,  sillä kalenterin alkoi vasta 17. elokuuta, joten puolisen kuukautta meni ihmetellessä missä mennään.

Kalenterin lisäksi elämää tuli helpottamaan käsilaukkuun mahtuva perhekalenteri, jossa myös on lokonen jokaiselle perheenjäsenelle ja saankin nyt kätevästi kirjattua ylös kaikkien menot enkä ole enää ihan hukassa puheterapiassa, neuvolassa tai jossain muualla kun pitää varata uutta aikaa. En millään muista, mitä kaikkea milloinkin on tapahtumassa, jos minulla ei ole kalenteria.

Minulle on monesti ehdotettu, että laittaisin kaikki nämä tiedot kännykkääni. En halua. Onpa sivulausessa annettu ymmärtää, että ympäristöstä huolehtivana ihmisenä minun pitäisi tehdä niin, koska kännykkä säästäisi luonnonvaroja, kun en tarvitse paperikalenteria. Varmasti totta, mutta en siltikään. Olen muuten  kiltisti jättänyt kertomatta, kuinka epäekologinen puolestaan kännykkä voi olla.

Mikäli haluan olla oikeasti kärryillä perheenjäsenten menemisistä ja pitää huolen siitä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin minä tarvitsen kalenterin – ihan oikean, paperisen kalenterin. En mitään nykyversiota, johon ei voi raapustaa puhelimessa ollessa uutta menoa lyijykynällä tai vetää jotain peruuntunutta tapahtumaa nopeasti yli – sillä samaisella lyijykynällä. Lyijykynä onkin yksi elintärkeä osa kalenteria.

Olen monesti saanut kuulla ihmisten voivotteluja,  kun kaikki aikataulut hävisivät kännykän mennessä rikki tai kadotessa.

Minun kalenterini on aina seinällä ja toinen laukussa.  Ne tuskin menevät niin rikki, ettei niitä voisi käyttää. Ja tuskinpa ne häviävätkään – eivät ainakaan molemmat.

Onko kalenteri sinullekin tärkeä vai luotatko kännykkääsi? Miten sinun arkesi pysyy järjestyksessä?

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.