Hymyillen uuteen vuoteen

Viime vuosi meni niin nopeasti ohitse, että on vieläkin vaikea käsittää kaiken tuon ajan kuluneen. Nuorimmaiseni on kasvanut ja keksinyt kaikenlaista hassua meidän iloksemme. Yhdeksän ja kymmenen kuukauden rajalla otettin ensimmäiset  askeleet – kokonaista 5 kappaletta ja sitten mentiinkin melkein pari kuukautta kokeilemalla aina välillä muutamaa askelta kerrallaan, kunnes sitten yhtäkkiä mentiinkin jo 20 askelta! Ja sitten vielä vähän lisää! Ihana on ollut seurata pikkuisen touhuja!

Blogi on ollut paljon taka-alalla ja välillä on ollut aikoja, jolloin olen kovastikin kaivannut tänne kirjoittelemaan niin kuulumisia kuin luomu-juttujakin. Niin se aika vain on kulunut, kun on ihanaa! Ja ihanaa meillä on ollut, vaikka kaikenlaista on viime vuonna ehtinyt tapahtua aina sairaalareissuista, vesivahinkoihin ja myrskytuhoihin! Asioille pitää voida ja osata nauraa – sillä tavalla niistä vastoinkäymisistä parhaiten selviää. Olen aina sanonut ja sanon edelleenkin, että kaikesta löytyy myös jotain huvittavaa. Joskus pitää vain kaivaa vähän enemmän, että ne löytää.

Tapaninpäivänä saimme lastenhuoneisiin erään ystävämme työpaikalta pari toimistopöytää. Niillä on ollut hyvä leikkiä legoilla ja tehdä läksyjä. Ainakin tilaa riittää. Tuntui hassulta, että pöydät haluttiin kärrätä kaatopaikalle. Ne olivat oikein hyvä kuntoisia. Äärimmäisen onnellisia olimme, kun serkkuni tuli avuksi ja saimme pöydät vielä kotiinkin saakka. Lastenhuoneet ovat vielä hiukan vaiheessa, sillä päätimme muuttaa samalla muutamia asioita niissä ja nyt odotellaan paria hankintaa kotiin saapuvaksi niin saadaan sitten huoneet mukaviksi lasten touhuta. Osa suunnitelmista on lapsillekin vielä kertomatta. Saavat sitten ison yllätyksen!

Olen myös iloinen siitä, että jaksan jo vähän paremmin arkea. Sain jopa isoimman kirjahyllykköni siistittyä ja nyt kirjat ovat pölyttömiä – siis ainakin hetken. Onneksi hyllyissä on ovet niin pysyvät edes hetken pidempään pölyttöminä.

Siivoaminen vei pidemmän aikaa kuin kuvittelin. Oma apulaiseni toi hommaan ihan uuden puolen. Olisi pieni halunnut selata jokaisen käteensä saaman kirjan ja maistaa ainakin joka toista kulmaa. Ja sehän ei nyt vain kirjojen kohdalla sovi! Vanhimmaiseni onkin saanut lisänimekseen Nyytin nakertaja, koska pienenä hän iski hampaansa Kuka lohduttaisia Nyytiä kirjaani. 😀

Ilo on ollut huomata, että viime vuoden aikana lasten innostus ruuanlaittoon ja leipomiseen on kasvanut. Vanhin leipoo pikkuleipiä jo aikamoisen omatoimisesti – joskin jälkiä ei aina muisteta korjata, mutta se ”vika” lienee monesti vielä isommillakin. Ihana on ollut maistella hänen leipomuksiaan. Keskimmäisenikin pitää leipomisesta, mutta hänelle se on enemmän sellaista yhdessä tekemistä – jakamista. Molemmat pojat saivat oman pienen palettiveitsen joululahjaksi. Niihin kaiverrettiin lapsen nimi. Nuorimmaisenikin saa sellaisen tulevaisuudessa, mutta ei ehkä vielä pariin vuoteen.

Loppuvuodesta saimme iloisia uutisiakin. Lapsemme testattiin geenivirheen varalta. Nuorimmaiseni piti testata vasta lähempänä 10 vuotta, mutta epätietoisuus asiasta vaivasi ja lääkäri suostui tekemään pienimmäisellekin lähetteen. Ja niinpä lopulta saimme kolme iloista vastausta. Yhdellekkään lapsellemme ei geenivirhe ollut periytynyt. Sillä on hyvä aloittaa tämä vuosi!

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.