Elämää jyvämyllyn kera

Sunnuntai on meillä aina aika työntäyteinen päivä, sillä silloin valmistellaan alkavaa viikkoa. Nyt kesäaikaan ei hoppu ole toki samanlainen kuin koulujen alkamisen jälkeen tulee taas olemaan, jolloin aamulla lähtijöitä on enemmän ja siten myös valmisteltavaa aina lasten kouluruokia myöden.

Tällä hetkellä vain mieheni on palannut normaaliin päiväjärjestykseen ja siihenkin tosin vain osittain, sillä useampi päivä viikossa vietetään etätöitä tehden. Aika mahtavaa, että nykyisin kotikonttoripäivätkin toimivat näin hienosti!

Sunnuntaisin hoidetaan moni asia kuntoon viikkoa varten. Silloin viimeistään tarkistetaan, että seuraavalle viikolle on olemassa puhtaat vaatteet, mutta myös ruokahuolto pitää olla hyvässä vaiheessa ja siksipä tehtävää riittääkin paljon.

Jyvämylly kotiutui taloomme joulukuussa 2008 ja sen jälkeen on kilo jos toinenkin tullut jauhoja jauhettua ja hiutaleita litistettyä. Tosin yhdessä vaiheessa pidimme hiukan lomaa ja ostimme kaupasta hiutaleet, kun oli mukamas kiire. No, silloin ehkä tarvitsi helpotusta arkeen, mutta nyt on jo hyvän aikaa päästy takaisin siihen normaaliin, ihanaan arkeen, jossa jauhetaan jauhoja ja litistetään aamupuurohiutaleet.

Alkuun litistimme aina annoksen, jonka käytimme, mutta aika pian huomasimme, että se ei oikein toiminut, vaikka ravintoarvot varmasti olisivat paremmat juuri litistetyissä hiutaleissa kuin viikon kaapissa seisseissä. Siinä vaiheessa piti kuitenkin päätyä ennen kaikkea arjessa toimivaan ratkaisuun. Jyvämyllyä ei voinut hurauttaa aamulla käyntiin lastenhuoneen sijaitessa ihan nurkan takana ja puuro kuitenkin oli mukava olla höyryävänä lautasilla silloin, kun lapset piti herättää ja kutsua aamupalalle.

Niinpä jauhaminen piti alkaa tehdä isommissa erissä, koska en oikein saanut enää sovitettua jokaiseen iltaan puurohiutaleiden jauhamisoperaatiota. Tuskinpa ne viikon kaapissa seisseet hiutaleet ovat ainakaan sen huonompia kuin kaupan vastaavat ja jos ovat niin eipä voi sitten mitään. Jos olemme menettäneet ravintoaineita niin nautimme ainakin itsejauhettujen hiutaleiden herkullisesta mausta.

Toimiva, hyvin sujuva arki on sekin aika tärkeä asia. Niinpä viime sunnuntainakin litistelin monta purkillista hiutaleita ja laitoin ne kaappiin odottamaan käyttöä.

Jyvämyllymme on DUETT 200 malli, jolla voi jauhaa jauhot eri karkeusasteella ja sillä saa myös tehtyä hiutaleita. Muistan, kuinka aluksi katselin laitteita, jotka vain jauhoivat, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkäpä olisi mukava, jos laiteesta saisi ulos hiutaleitakin. Ja sitten päädyin tähän. Mallistosta löytyy myös DUETT 100, joka on edullisempi ja varustettu pienemmällä moottorilla.

Hiutaleiden litistäminen ei ole kauhean kovaäänistä touhua verrattuna jauhojen jauhamiseen. Vielä tänä päivänäkin jauhojen jauhamisesta pitää antaa etukäteen varoitus kahdelle vanhimmalle lapselle, jotka sietävät äänen sitten hiukan paremmin – tosin kädet lentävät korville aika nopeasti ja ilme muuttuu kärsiväksi. Sellaista se on aistiyliherkkyyksien kanssa – ei edes vuosien jyvämyllyn äänille siedätys ole saanut tilannetta muuttumaan, mutta siedettävämmäksi se toki on mennyt ja ennakkovaroitus on tärkeä. On aika uskomatonta, kuinka moneen ihan arkiseen asiaan aistiyliherkkyydetkin vaikuttavat.

Jyvämyllymme kotiutui firmasta nimeltä Finn-German Oy, joka toki myy muutakin kuin jyvämyllyjä. Valikoimiin kuuluvat niin jauhosihdit kuin nostatuskoritkin sekä paljon muuta. Paikka on aivan mahtava ja asiakaspalvelu tarkkaa ja äärimmäisen ystävällistä. Myös veljeni hankki samaisesta paikasta jyvämyllynsä ja on yhtä tyytyväinen hankintaansa kuin mekin.

Huomasin tässä Finn-Germanin sivuja pitkästä aikaa seletessani, että sivuille on ilmestynyt uusi palvelukin: viljaposti, jonka kautta saa tilattua kotiinsa tarvitsemansa luomuviljat vaikka joka kuukausi. Kuulostaa helpolta ratkaisulta. Voisin ehkä kokeillakin, jos emme ostaisi viljaa jauhettavaksi suoraan luomutilalta.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.