Ruokapulmaisen Dinner Winner

Kirjoitin vähän aikaa sitten nuorimmaisestani, jonka ruokailua varjostaa aistipulmat. En osaa sanoa aina missä mättää. Välillä tuntuu, että saan kiinni jostain ruuan koostumuskriisistä tai makumaailmasta, mutta sitten seuraavassa hetkessä tuntuu, ettei mikään mene alas. Eivät edes ne turvaruuat kuten banaani ja leipä. Ja sitten on olemassa vielä ne ”hirviöruuat”, kuten vaikkapa tomaatti, joka aiheuttaa kauhistuneen kiljahduksen, jos sitä on lautaselle sattunut eksymään. Silti jaksamme aina kokeilla uudelleen ja uudelleen, josko se jonain päivänä onnistuisi.

Meillä vaikuttaa myös se, että jokin ruokapakkaus on yhtäkkiä erilainen. Ja jos jossain satutaan syömään lihapullia, jotka yleensä menevät alas, niin eikös paljastu, että ne ovat erimakuisia kuin ne, joita yleensä tavataan syödä. Kaiken pitäisi pysyä samanlaisena, samanmakuisena, ikuisesti muuttumattomana. Maailma ei kuitenkaa pyöri niin ja muu perhe ei halua joka päivä syödä samaa ruokaa tai edes samoja ruoka-aineita. Terveenä pysyäkseen olisi kuitenkin suotavaa syödä useampaa ruoka-ainetta.

Edellinen pätkä tekstiä kertonee, että syömisessä on tosiaan pulmaa, jos jonkinmoista – alkaa siinä huoli nousta yhdellä jos toisellakin. Syöminen on toldellakin enemmän kuin hankalaa ja aiheuttaa jatkuvaa huolta meille vanhemmille, jotka yritämme varmistaa, että tarvittavat ravintoaineet varmasti saataisiin syödyksi edes jossain muodossa.

Jotkut ovat sanoneet meille, että kyllä se syö kun nälkä tulee. Voin muuten sanoa, ettei syö ja veikkaanpa, että moni muukin vanhempi, jonka lapsella on aistipulmaa ja autismikirjon piirteitä (tai diagnoosi) tietää tämän asian. Kun ei syö niin ei syö. Siinä ei auta nälkä tai mikään muukaan. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi haluaisi syödä vaan tilanne on todellakin se, ettei lapsi yksinkertaisesti voi syödä, koska jokin ruuan koostumuksessa, tuoksussa, värissä tai niiden yhdistelmässä ei vain toimi. Aika moni aistipulmainen lapsi jopa oksentaa, jos ruoka ei tunnu hyvältä tai jos häntä yrittää pakottaa syömään. Paras tapa tilanteessa onkin edetä rauhallisesti lasta kuulostellen pienin askelin.

Ruokapulmaisen Dinner Winner

Reilu vuosi takaperin hankimme ruoka-ajan ihmekapistuksen. Dinner Winner lautasen, joka tekee syömisestä ja maistelusta hauskempaa. Ei lautanen toki saa edelleenkään syömään ihan mitä tahansa, mutta koska jo maistaminen on vaikeaa, niin tämän lautasen avulla on helpompi kokeilla niitä hiukan hurjiltakin tuntuvia raaka-aineita. Tai maistaa uudelleen sitä lajia, joka viikko sitten meni alas, mutta ei enää hetki sen jälkeen.  Lisäksi lokoset pitävät ruoka-aineet näppärästi erillään ja maut eivät mene sekaisin.

Lautanen on hauska, vähän niin kuin pelilauta ja viimeisessä lokerossa on piilotettu aarre! Joskus tuon aarteen avulla saadaan maistetuksi vähän vaikeampiakin juttuja. Kannustimet ovat iso juttu ruokailussakin ja lopussa häämöttävä palkinto auttaa ylittämään vaikeampiakin esteitä ja ehkäpä jonain päivänä ruoka-ainelista on taas himpun verran pidempi. Ja jokainen onnistuminen tuo hymyn huulille niin meillä vanhemmilla kuin lapsellakin. Dinner Winnerin ansiosta näistä harvinaisista hetkistä on päästy nauttimaan vähän useammin.

Dinner Winner lautasia on useampaa ei näköä. Yksi versio löytyy ainakin  Erityinen arki-verkkokaupasta. Toisenlaisilla kuvilla lautasia löytyy vaikkapa Amazonilta, josta löytyy niin supersankareita, satulinnoja, dinoja kuin piraattejakin.

Lautanen lienee yksi parhaista hankinnoistamme ja ilman sensorisen integraatio pulmiakin lautanen on hauska väline yhteisiin maistamishetkiin pienillä, mutta vielä vähän isommillakin makuseikkailijoilla.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.