Sairasvuoteen suloinen samettipuuro
Viime viikonloppuna meillä oli suuret suunnitelmat, mutta vähävähältä ne muuttuivat, kun lapset yksi toisensa jälkeen sairastuivat.
Kevätflunssahan se sieltä iski ja mikään ei maistunut ja kaikki oli kurjaa. Omakin olo oli vähän niin ja näin. Tuntui, että seuraava Puuroperjantai alkoi olla vaarassa, sillä jos en viikonloppuna saisi kuvauksia tehdyksi, olisi Puuroperjantai auttamatta myöhässä, koska tuleva viikko olisi poikkeuksellisen kiireinen ja olin käytännössä kaikkialla muualla paitsi kotona.
Niiskuttavat ja aivastelevat lapset eivät olleet lainkaan innokkaita avustajia. Kukaan ei ollut halukas maistelemaan hellalla syntyviä keitoksia eikä nuorimmainenkaan huolinut rakastamaansa kaappipuuroa.
Menisivätkö puurotreenimme nyt aivan mönkään? Joutuisimmeko pitämään taukoviikon harjoituksissamme kohti luomupuuron maailmanennätystä? Vaarantuisiko treeniohjelmamme?
Piti keksiä jotain.
Sillä hetkellä muistin puuron, jota äitini oli keittänyt minulle, kun olo oli pienenä ollut totaalisen kurja eikä mikään ollut maistunut.
Suloisen samettinen vehnäpuuro oli noina hetkinä meillä sairasvuoteen herkkuna. Nimensä mukaisesti ihanan pehmeä ja kurkkua hivelevä eikä sen keittämiseenkään mennyt mahdottomasti aikaa. Tämä oli resepti, jota jo Mumminikin oli omille lapsilleen keittänyt.
Muistan, että lapsena sain samettipuuron päälle sokeria. Tapasin laittaa sitä aina teelusikallisen kerrallaan ja söin sitten lautaselta pois kerroksen puuroa ja lisäsin jälleen uuden lusikallisen. Oi, että se oli hyvää! Sokeri oli aivan täydellinen samettipuuron kera ja niin se on vielä tänäkin päivänä – ja niin usein ei tätä keitellä, että sokerilisällä olisi oikeasti väliä. Kyllä välillä saa herkutellakin ilman huonoa omaatuntoa.
Samettipuuro
(neljälle)
n. 100 g luomuvoita
n. 3 dl luomuvehnäjauhoja
1 litra luomumaitoa
1 tl suolaa
1. Sulata kattilassa voi ja lisää siihen jauhot hyvin sekoittaen.
2. Lisää maitoa pienissä erissä, jotta jauhoista ei muodostu paakkuja.
3. Kiehauta ja anna jauhojen kypsyä noin parikymmentä minuuttia.
4. Tarjoile lämpimänä sokerin kera.
———————————
Muihin Puuroperjantain postauksiin pääset helposti tutustumaan täällä. Tähän mennessä on maisteltu niin kahvilla ja valkosipulilla höystettyä ohrapuuroa kuin kunnon vanhan ajan perunapuuroakin sekä montaa muuta herkullista puuroa.
Tule mukaan harjoittelemaan, tehdään yhdessä luomupuuron maailmanennätys!
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
5 Comments
Milla - Sukhimatot
Tämä puuroperjantai on kyllä mainio idea!
Ja kuulostaa herkulliselta, pitäisi varmaan tehdä pieni loikka siitä kaurapuuro-joulun riisipuuro-akselilta.
Keväistä viikonloppua teille!
Maria/Luomulaakso
Puuroperjantai on kyllä mukava. 🙂 Ja loikat kannattaa aina. Puurojen maailma on loppumaton ja kaurapuuro ja riisipuuro vain pintaraapaisuja. Aurinkoisia kevätpäiviä sinne teille. 🙂
marketta
Olin 80-90- lukujen vaihteessa keittiöapulaisena. Työtehtäviini kuului puurojen ja vellien keitto. Kerran viikossa tehtiin Kuutamopuuroa. Se oli juurikin tuollaista vehnäjauhopuuroa. Suurin osa maidosta kuumennettiin kiehuvaksi ja pieneen osaan kylmään maitoa sekoitettiin vehnäjauhot ja suurus sekoitettiin ohuena nauhana kiehuvaan maitoon. Joukkoon suolaa ja hurja määrä voita. Nautittiin kuumana voisilmän kera, josta minä ajattelin nimen tulevat.
Olen joskus tehnyt Kuutamopuuroa kotonakin, mutta en taas vuosiin. Ehkä olisi aika!
Maria/Luomulaakso
Kuulosta ihan eräältä toiselta vanhalta puuroreseptiltä, johon olen aina välillä törmännyt vanhoja reseptejä selaillessa. Se on kovin samankaltainen tämän samettipuuron kanssa, mutta voita tuli todella HUIMA määrä. Sellainen, että taitaisi moni nykyään jättää syömättä. 😀 Mutta hyvältä se varmasti maistui! Kuutamopuuro on kyllä kaunis nimi puurolle
Pingback: