Onnettomuus onnettomuuden perään
En arvannutkaan viime viikolla, millainen tästä viikosta tuli. Melkein jo hirvittää, sillä viikkoa on vielä kolme päivää jäljellä ja miehenkin yhä työmatkalla. Mitä vain voi ehtiä vielä tapahtua.
Viikon alkupuolella äitini kaatui ja löi päänsä. Muutamassa sekunnissa oli ohimolle noussut vähintään tennispallon kokoinen tummuva kuhmu, joka näytti siltä, että voisi revetä ihan minä hetkenä hyvänsä. Iho oli aivan äärimmilleen venynyt.
Meillä on sukuominaisuutena sellainen juttu, että lääkäriin mennään vasta pää kainalossa, mutta tällä kertaa lääkärireissua ei tarvinnut pahemmin pohtia, sillä jälki oli komea.
Pää oli osunut äitini kaatuessa lautaan, joka oli kuitenkin huomattavasti parempi ja pehmeämpi kohde kuin vieressä ollut komean kokoinen kivi, jolloin jälki olisi ollut varmasti tätäkin pahempi. Tosin tästäkin lääkäri tuumi, että oho. Sen verran oli komea kolhu.
Mustelman ja massiivisen turvotuksen levitessä ohimolta silmiin ja peittäessä yhä suuremman osan kasvoista ei taapero uskaltautunut hetkeen mummin syliin vaan tyytyi vain katselemaan turvallisen matka päästä turvonneita kasvoja. Meni hyvä tovi ennen kuin kasvot kävivät tutuiksi ja pikkuinen uskaltautui taas kiipeämään kainaloon.
Tämä viikko yritetään ottaa edellistäkin rauhallisemmin. Ilmeisesti bloginikin on asiasta samaa mieltä, sillä jostain syystä ei postaaminen tietokoneella nyt onnistu. Kännykällä jostain syystä taas sujuu oikein hyvin tai siltä se ainakin minusta nyt vaikuttaa. Koskaan ennen en ole blogipostausta kännykällä naputellut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Toivotaan kuitenkin, että pääsen taas pian naputtelemaan normaalia kautta, sillä palan halusta päästä kertomaan pihaprojektistamme, vaikkei sitä loppuun tänä kesänä vielä saatukaan, kun keittiön vesivahinko sotki aikataulut. Pitkä postaus monine kuvineen ei tunnu ihan yksinkertaiselta tällä systeemillä.
Ja toivotaan, että tämä kännykkäpostaus ei näytä ihan hassulta!
Turvallista pian alkavaa viikonloppua kaikille ja pitäkäähän hyvää huolta niin tutuista kuin tuntemattomista. ❤
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
4 Comments
Jael
Toivottavasti äitisi jo voi paremmin.Ja toivottavasti ei nyt tule enään tuollaisia onnettomuuksia.
Maria/Luomulaakso
Tänään oli käänne huonompaan, mutta loppujen lopuksi pitäisi olla matkalla parempaan suuntaan. 🙂 Se on kuitenkin se tärkein asia. 🙂
yrtteilijä / Virpi Hirvensalo
Toivottavasti tosiaan koettelukset loppuvat jo teidän osalta!
Vastasin blogihaasteeseesi nyt – tosi myöhässä. Pahoittelut että viipyi! Se on ollut mielessäni usein, mutta sen postauksen aloittaminen on ollut pienen henkisen kynnyksen takana, vaikka lopulta kun aloin hommaan, se oli tosi hauskaa.
Maria/Luomulaakso
Kiva lukea vastauksiasi. Menen pian kurkkimaan. 🙂 Ja ei se mitän haittaa, vaikka vastaukset viipyisivätkin. Itsellänikin taitaa olla pari haastetta tälläkin hetkellä odottamassa vastaamista. Bloggaaminen on hurjan mukavaa, mutta jotenkin käy niin, että elämä tulee ja sotkee niin, ettei kaikkea, jonka suunnittelee ehdi aina halutussa aikataulussa tehdä.
Ja kiitos, kyllä sen elämän on taas pakko alkaa tasaantuakin. 🙂