Puutarha,  Valokuvia

Varkaita pihamaalla

Tänäkin vuonna pihaamme ilmestyi edellisiltä vuosilta tuttu pikkuisen pörröinen varas, joka napsi mansikat suoraan puskasta, kiipesi puuhun ja iski oksanpätkään aarteensa. Sitten olikin aika hakea pari uutta herkkua.

Varkaita pihamaalla

Kesäinen mansikkavaras on pihallamme jo liiankin tuttu näky. Muutama vuosi sitten, nyt jo viidakoituineen takapihamme mansikkamaa tyhjeni turhankin nopeasti, kun pihaamme muuttaneet kaksi oravaa päättivät yhteistuumin pistellä mehukkaat marjat parempiin suihin. Onneksi meillekin sentään jokunen jäi maisteltavaksi. 🙂

Varkaita pihamaalla

Tänä kesänä saapui pihaamme jälleen tuuheahäntäinen kiipijä, joka napsi kasvimaalaatikoistamme mansikat aika vikkelään tahtiin ja kiipesi etupihan koivuun niitä sitten maistelemaan.

Oravat tuntuvatkin muuttaneen nyt etupihan puolelle, kasvimaalaatikoiden mukana.

kuva_orava03

Suloisiahan nuo pikkuiset ovat, vaikka kieltämättä joskus harmittaa, kun mansikat katoavat ennen kuin edes ehtii huomata niiden kypsyneen.

kuva_orava05

Yksi takavuosien orava oli kuitenkin suloisempi kuin yksikään toinen ja onkin sääli, että Tapaninpäivän myrskyssä kaatui takapihamme mänty, jota se ja eräs toinen orava tuntuivat pitävän toisena kotinaan. Sieltä ne kipittivät makuuhuoneemme ikkunallekin kurkkimaan, josko tulisimme ulos.  Annoimmepa me niille nimetkin. Oravainen ja Tupsukorva.

Oravainen oli niin kesy, että se tuli nuuskimaan jalkoja ja juoksenteli välillä mukana kuin koira. Monta puutarhatyötä olenkin tehnyt orava seuranani. 🙂

kuva_orava06

Kaatuneen männyn myötä hävisi  myös Oravainen. Samoihin aikoihin näin läheisellä ajotiellä oravan jääneen auton alle. Sen turkki vaikutti sopivalta “meidän” kurreksemme ja luulenpa, että juuri se oli meidän oma pieni oravaisemme, koska tuon jälkeen emme sitä enää koskaan nähneet. Sääli. Oravainen oli ihastuttavan persoonallinen ja ilostutti meidän kesäpäiviämme.

Tupsukorva kävi välillä pihallamme, mutta talven tultua sekin hävisi emmekä enää seuraavana kesänä sitä nähneet.  Toisia oravia vain.

En ole hennonnut ajaa oravia pois, vaikka mansikat syövätkin. Mieheni sanoikin, että vihdoin on löytynyt salainen ase, jolla jokainen pääsee halutessaan tyhjentämään mansikkamaamme.

Meidän puutarhassamme söpöydellä pötkii pitkälle. 🙂

kuva_orava08


create counter



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.