Arki,  Lapset

Varjolistoja ja turvaketjua

Eilinen meni enimmäkseen kaupassa kierrellen, jahka saimme ensin netistä kaiveltua kaikki tarvittavat tiedot. Tänään päästäänkin sitten heti pieimmäisen puheterapian jälkeen nakuttelemaan varjolistoja kattoon, josta ne ovat puuttuneet aikamoisen monta vuotta. Ehkäpä tämä meidän asunto alkaa aina vain näyttää enemmän kodilta eikä vain rakennustyömaalta.

No, olemmehan me monta paikkaa saaneetkin kuntoon, mutta tekemistä riittää silti ja monesti se kaikki on kiinni siitä loppusilauksesta – kuten tämän yhden huoneen kohdalla noista varjolistoista. Rehellisyyden nimissä täytyy mainita, että huoneesta puuttuu silti noidenkin jälkeen pari juttua, mutta edetään nyt pikku hiljaa. Jos on odotettu tähänkin saakka, niin voidaan odottaa hiukan lisää ja katsoa, miltä tehdyt suunnitelmat vaikuttavat uusien listojen jälkeen. Voi olla, että tulee muutos ja toinenkin. 🙂

Varjolistoja ja turvaketjua

Kotiin kannoimme metrikaupalla leveintä varjolistaa, jota kaupasta löytyi. Se ei ollut ihan sitä, mitä olin toivonut, mutta toimiva ja hintakin oli kohdallaan. Jätetään siis nurinat sikseen.

Listojen lisäksi ostimme myös turvaketjun. Taaperomme opittua avaamaan turvaportit aloimme olla pulassa myös ulko-oven kanssa, joita ei saa kunnolla lukkoon sisäpuolelta. Meillä ei ole pienintäkään halua päätyä iltapäivälehden kanteen otsikolla “Kolmivuotias harhaili yksin pakkasessa” tai “Pikkulapsi löydettiin vaippasillaan hangesta”. Päätimme siis hankkia turvaketjun. Muissa ovissa sellainen oli jo vanhemman lapsen taaperoajoilta, mutta tämä yksi ovi oli nyt ilman.

Vanhempi lapsihan tapasi herätä yöllä ja kävellä ympäriinsä talossa. Hän myös aukoi ovia ja saattoi mennä uloskin. Olimme joka ilta sydän sykkyrällä. Tarvitsimme siis jo tuolloin turvaketjut oviin, jotta pystyimme olemaan varmoja, ettei poika, meidän nukkuessamme, päätynyt yksin yön selkään.

Pienimmäinen ei onneksi harhaile öisin, mutta ovien aukominen päiväsaikaan on haitta sekin – etenkin, kun koira vilahtaa sopivan hetken tullen avoimesta ovesta ulos kuin ohjus. Ja eivätpä nuo alkaneet pakkasetkaan houkuttele avoimien ovien päiviä pitämään. Tänään asennetaan paikoilleen myös turvaketju ja toivotaan, että näillä varusteluilla kaikki sujuu hyvin.


shopify visitor statistics



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


5 Comments

  • Kurvillinen

    Vanhempieni luona koira oppi avaamaan riittävällä hyppimisellä ovet. Ratkaisuksi tuli lukon käännettävän nappulan (mikäköhän sen oikea nimi on…) päälle kiinnitettävä metallinen “kuppi”. 🙂

    • Maria/Luomulaakso

      Ei meidän kaikki ole olleet näin toimeliaita. Kaksi edellistä eivät edes tässä iässä vielä availleet turvaportteja. 😀 No, keskimmäinen kyllä keksi kaikenlaista, joka aiheutti sydänpysähdyksiä… Tämä meidän viimeinen ilmeisesti päätti, että olemme kuitenkin päässeet liian helpolla. 😉

  • Peggy

    Tiedän niin tuon tunteen! Meidän vanhin poika oppi hyvin nuorena aukaisemaan jopa ulkooven turvalukon. Otti tuolin avuksi ja kerran naapuri palautti pienen pojan yöllä kotiin. Sydämeni hyppäsi tuhatta ja sataa, sen jälkeen asensin lukkoja kaksi kappaletta, että heräsin räpläykseen. Kyllä pienet ovat niin taitavia,. Onneksi poika sitten huomasi äidin hädän ja siihen loppui yölliset ulkoilut <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.