Vammoja valomiekasta
Viime viikolla pojat viihtyivät hyvin pihalla, kun aurinko oli sulattanut nurmikenttää peittävän hangen ja piha oli taas oiva paikka Jedien taisteluille.
Veljeni teki pojille jo pari kesää sitten omat ”valomiekat” ja viime kesänä lapset saivat lisäksi vielä Tähtien Sota-elokuvista tutut kaksipäiset miekat. Pienimmäinenkin sai oman miekkansa, joka aikuisten toimesta ristittiin Piikiksi – lähinnä pienen kokonsa puolesta, vaikka ihan toisenlaiseen maailman tuo nimi kyseisen aseen sijoittikin.
Veljeni teki minullekin viime kesänä oman valomiekan ja lasten kanssa onkin ollut hauskaa juoksennella pihalla ja leikkiä Jedejä. 🙂 Itse en tosin jaksa lämmetä noille kaksiteräisille valomiekoille, vaikka ne kovasti lasten mieleen ovatkin. No, kyllä minäkin pystyn näkemään, miksi ne ovat niin mahtavia, mutta miekkailu niillä on huomattavasti hankalampaa. Minä siis pysyn omassa yksiteräisessäni.
Viime viikolla taisivat poikien miekkailutaidot kuitenkin olla vielä talven jäljiltä ruosteessa, kun toinen pojista sai miekasta päähänsä ja nenävarteensa, jonka seurauksena seuraavana yönä pidettiin aivotärähdysseuranta lääkärin ohjeiden mukaan. Turvotus ja särky nenässä olivat aika kovat aamusella, joten eipä siinä auttanut muu kuin suunnata päivystykseen tarkastettavaksi, kun nenäkin näytti olevan hiukan poskellaan. Tosin se saattoi johtua jo pelkästä turvotuksesta.
Lääkäri tuumi, että katsotaan tilannetta uudelleen viikonlopun jälkeen, kun turvotus on laskenut ja koska ilmakin tuntui nenän kautta yhä kulkevan eikä nenävarsi ”heilunut”, niin tämä voitiin hyvin tehdä. Opimme senkin, että mahdollinen nenävamma tuli hoitaa 10 päivän sisällä tapaturmasta.
Niinpä poika vietti loppu viikon kotona, koska turvonneelle ja kipeälle nenälle ei silmälaseja oikein voinut laittaa ja ilman laseja ei nähnyt tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ääneen lukemista meillä harrastettiinkin sitten aikamoisen paljon.
Maanantaina saimme onneksi iloisia uutisia ja nenä todettiin sellaiseksi, ettei sille tarvinnut isompia toimenpiteitä tehdä. Huokaisimme onnesta, kun emme joutuneetkaan lähtemään Helsinkiin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalle. Aikaisin maanantaiaamuna mieheni nimittäin oli lähtenyt työmatkalle, joten bussimatka Helsinkiin olisi heittänyt sekaisin koko päivän aikataulun, sillä reissu olisi niellyt käytännössä koko päivän.
Valomiekkailut eivät ole edelleenkään pannassa, mutta nykyisin suosituksena on, että miekkailijat pukevat luistelussa käytetyt kypärät päähänsä, jotta vältyttäisiin suuremmilta vammoilta.
Nyt toivomme jälleen rauhallisempaa viikkoa ja odottelemme Kevätmessuja alkavaksi. 🙂
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
4 Comments
marketta
Kiva postaus! Ja varsinkin kun säikähdyksellä pääsitte! Minusta on mukavaa, kun lapset saavat leikkiä, vaikka välillä olisikin ”nenä poskella”!
Maria/Luomulaakso
Kyllä pitää saada leikkiä ja siinä joskus sattuu, vaikka järki olisikin mukana tai ainakin melkein mukana. 🙂 Pumpulissakaan ei voi pitää. Ja onneksi ei tosian sattunut pahemmin. 🙂 Ihanaa päivää! 🙂
Mami
Hyvämettä selvisitte säikähdyksellä ♡
Aivan mielettömän mageet noi miekat kyllä♡
Maria/Luomulaakso
Hyvä niin. 🙂 Vähemmilläkin säikähdyksillä tosin voitaisiin elellä. 😀 Ja nuo miekat ovat kyllä aivan mahtavat. 🙂