Remonttistressiä

Keittiöremontti on nyt jonkinlaisella tauolla. Lähinnä siksi, että työmatkat ovat verottaneet aikaa siinä määrin, ettei lattiaa ole päästy vielä asentamaan. Katto sentään on maalattu ja se ilahduttaa. Uuden keittiön pitäisi saapua kuun loppu puolella, joten vielä on aikaa saada kaikki kuntoon.

Laskeskelin, että marraskuun alussa pitäisi olla lattia ja uudet kaapit paikoillaan, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei mikään keittiöjutuissa koskaan mene suunnitellusti niin enpä nyt kuitenkaan ole asennoitunut sillä tavoin, että kuvittelisin pata ja uuniruokien aikakauden olevan vielä tuolloin ohitse. Ja jos nyt niin iloisesti kävisikin, että tuohon saakka oltaisiin todellakin päästy niin sitten on vielä avohyllykön rakentaminen ikkunan edessä olevan työtason alle. Siihen kun ei umpikaappeja tai laatikostoja lämpöpatterin vuoksi voinut laittaa, mutta ei ihan kauhean syviä avohyllyjä siihen mahtuu ihan mukavasti ja samalla saatiin keittiön ns. kuollut kulmakin käyttöön eli sinnekin olisi tulossa pöydän alle hyllyä, jonne voi unohtaa jonkun sähkökäyttöisen aparaatin. Siis sellaisen, jota tarvitsee noin kerran kaksi vuodessa, koska kolo todellakin on kuollut kulma ja käyttö hankalaa. Sääli olisi kuitenkin hukata tilaa pienessä keittiössä ja näin se tulee hyvin hyötykäyttöön.

Tällä hetkellä keittiössä on betonikuoppa. Tosin sillä erotuksella entiseen, että nyt meillä on jo käsissä sentään kuiva betonikuoppa. Se on aika mahtava juttu.

Seuraavaksi pitäisi alkaa rakentaa koolauksia lattiaa varten  eli kaikenlaista rakennustavaraa olisi tarkoitus viikonloppuna käydä haalimassa ja sitten päästäänkin jo ihan kunnolla rakennuspuuhiin. Niin ja eristääkin lattia pitää. Tänä talvena ei keittiössä ehkä varpaita enää palele, kun saamme uudet eristeet. Aikaisempina talvina on keittiössä kylmä iskenyt purevat hampaansa kaikkien varpaisiin.

Urakkaamme helpottaa se seikka, että varsinaisen lattian tulee tekemään sama firma, joka kartoitti kosteudenkin, joten ihan kaikkeen ei oman aikamme tarvitse riittää. Kyllä on ollut iso onni, että kotivakuutuksemme on hyvä.

Lattian lisäksi myös seinille pitäisi tehdä jotain. En ajatellut jäädä katselemaan vanhoja maalipintoja tai liesituulettimen muotoista kuviota seinässä. Onneksi maalia on jo omasta takaa ja autotallista löytyy pensseleitä jokaiselle, joka vain haluaa maalata.

Talven lähestyessä olemme pyrkineet laittamaan töitä tärkeysjärjestykseen, sillä ulkona pakollisia pihahommia riittää vielä toviksi. Ennen talvea pitää saada edes jotensakin toimivat reitit komposteille ja toivottavasti myös sille ulkovessallekin, vaikka se ei pahemmin käytössä talvella olekaan. Mutta hätätapauksia varten on senkin hyvä olla toimintakuntoinen ja helposti käytettävissä. Kulkureittien pitää olla joka paikkaan sellaiset, että niissä selviää niin viimassa kuin sateessakin telomatta itseään. Riittää, että meillä on tällä hetkellä yksi kepeillä köpöttelevä lapsi, joka aloitti sairastamisen, kun äitini alkoi näyttää paranemisen merkkejä kaatumisen jäljiltä. No, ehkäpä meidän maailmassamme säilyi tällä jaolla jokin käsittämätön tasapaino. 😛

Huumori on yhä jaksanut kukkia ihan koko talon täydeltä, mutta pikkuisen on alkanut stressi hiipiä mukaan kuvioihin, kun pohdimme mihin saakka ehdimme kaikkien töiden kanssa ennen kuin ensilumi sataa ja peittää työmaamme.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.